Perheen uroskoirat tappelevat.

eivät saaneet arvojärjestystä selville, toisen korvat olivat ihan silppua ja jatkuvat yhteenotot tosi rasittavia.

Meillä oli samassa tarhassa, mutta jouduttiin erottamaan, koska toinen koira on saanut jo kahdesti pahoja puremajälkiä. Tämä johtajuuden omaava koira ei osaa antaa periksi, vaan toisen alistuessakin vielä puree maassa makaavaa. Viiden vuoden yhteiselon jälkeen erotimme koirat.Olisko joku luonnehäiriö? Muuten on kyllä ihmiselle ystävällinen.

vaan nimenomaan päinvastoin, eivät pysty mitään arvojärjestystä luomaan, siksi ottavat jatkuvasti yhteen samoista asioista. Koirat ei ole susia, koirat on jotain muuta, eikä niillä ole aina samoja kykyjä kuin susilla (tai edes kaikilla muilla koirilla).Jos olisi joku arvojärjestys muodostumassa, ei tarvitsisi jatkuvasti tapella, sehän on arvojärjestyksen idea. Onko "vika" molemmissa, vai onko vanhempi vaan hyvin omistushaluinen saavutettujen etujensa suhteen ja nuorempi ei tajua joutuvansa tappelussa joka kerta alakynteen, en pysty sanomaan.



Suosittelisin että vahditte koiria niin että ei tulisi noita riitatilanteita, opetat niille molemmille jonkun pois-käskyn tai anna olla -käskyn, jolla saat ne jättämään tuijottelun sikseen tai poistumaan huomaamatta yksin unohtuneen luun luo. Tappelua ei tarvitse sallia, vaan jos koiria tarkkailee, saa usein tilanteen katkaistua ensimmäisistä jännittymisen merkeistä. Ruoat ja luut niin että koirat on eri tilassa, yksinollessaan koirat eri tilaan, jos käämit palaa siinä kun leikki kääntyy liian totiseksi, kutsutaan koirat pois heti kun leikki ei enää ole hauskaa molempien mielestä jne. Jossain vaiheessa nimittäin vanhempi alkaa heiketä ja nuorempi saattaa tuosta vielä voimistua, eikä annakaan enää tappelussa periksi. Jos vanhempi ei tajua luopua tappelusta siinä tilanteessa kun sen voimat ja ego ei enää riitä nuoremman häätämiseen, voi molemmille tulla pahaa jälkeä. Lisäksi kahden yhteen ottavan koiran väliin voi joutua vaikka lapsi, ja saada vahingossa osumaa.

Suosittelisin että vahditte koiria niin että ei tulisi noita riitatilanteita, opetat niille molemmille jonkun pois-käskyn tai anna olla -käskyn, jolla saat ne jättämään tuijottelun sikseen tai poistumaan huomaamatta yksin unohtuneen luun luo.

Piti sanoa että "poistumaan huomaamatta yksin unohtuneen luun luota", tietysti...

kaksi vahvaviettistä suojelu/vahtikoiraa. Toinen on 6v ja toinen 4v. Tuo 6v on selvä pomo, mutta nuorempi yrittää välillä hyppiä silmille ja kokeilee. Varsinkin nuoremman tultua aikuiseksi oli tappelu jokapäiväistä. Kumpikaan koirista kun ei tahtonut antaa periksi. Koirat ovat ihan parhaita kaveruksia, mutta on normaalia, että vaikka on selvä arvojärjestys ja toinen on pomo, niin niitä yhteydenottoja sattuu, joska nuorempi haluaa kokeilla pääsisikö pomoksi pomon paikalle.



Noita yhteydenottoja kahden uroksen välillä tulee aina olemaan, ellei ole ole ihan aivokuolleita koiria.



Meillä koirat saa rauhassa ottaa yhteen, mutta siinä vaiheessa kun kahden 40 kiloisen koiran painiessa pöydät rupeaa kaatumaan ja lapset jää jalkoihin, niin ei tartte kuin kerran rääkäistä, niin koirat lopettavat heti.



Itse olen huomannut, että mitä enemmän koirien välienselvittelyyn puututaan, niin sitä useammin ottavat yhteen. Kun saavat rauhassa selvitellä välejään, niin rauha pysyy maassa pidempään.

Meillä on 2 australian terrieri urosta 3v ja 1v. Noin viikko sitten ovat alkaneet kunnolla tapella ihan ilman mitään syytä aina kun ovat samassa tilassa ja nuorempi ei alistu vaan jatkaa taistelua koko ajan. En tiedä yhtään mistä tämä voisi johtua koska kumpikaan ei ole ennenkään tapellut mistään ja arvojärjestyksen koirat tietävät. Tappelut yleensä alkavat tuijotuksesta joka kestää vajaan sekunnin ja ne on jo kiinni toisissaan. Tai sitten toinen murisee jänikselle jonka näkee ikkunasta sama asia. Olisiko jollain heittää vinkkiä tälläiseen tilanteeseen. Putäsikö toinen koirista viedä takaisin kasvattajalle vai onko toinenkin vaihtoehto?