Kokemustenne perusteella: hyödyttääkö erakoituminen, jos on esim. Asperger tai sosiaalisten tilanteiden pelko?

Jonkin verran kannattaa aina altistua ja siedättyä epämukaville asioille, mutta kohtuus kaikessa. Liikaa ei tule rasittua.

Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Erakoitunisesta on se hyöty, että mieli on levollinen. Ei pelota eikä jännitä. Joskus on pakko lähteä ihmisten ilmoille esim. lääkäriin. Silloin jännittää ja ahdistaa usean päivän ajan etukäteen, on otettava rauhoittavia. Kun on lähtöpäivä niin voi tulla paniikkikohtaus, suurempi lääkeannos auttaa selviämään tilanteesta. Jos en olisi erakoitunut, joutuisin syömään rauhoittavia huomattavasti enemmän ja useammin. Terapiat ja altistamiset ei auttaneet.

Oman tuntuman mukaan sosiaalisia tilanteita. Itselläni sosiaalisten tilanteiden pelko oli jossain kohtaa niin voimakasta, että pelkkä roskien vieminen tai kaupassa käyminen tuntui ylivoimaiselta. Nykyään käyn ihmisten ilmoilla ja selviän esim. opintojen luennoilla Propralin avuin. Ja kaikki edistyminen pikkuhiljaa siedättämällä. On kuitenkin ollut tärkeää samalla purkaa niitä taustasyitä, miksi ihmisten seura pelottaa. Itselläni isoin syy on ollut oma häpeän tunne, joka on estänyt yhteyttä muihin. Tätä häpeää ja sen juurisyitä käsittelen paraikaa. 

Kokemuksen perusteella tiedän, että ainakin aspergeria on usein vaikea motivoida asioihin, joita hän ei koe tarvitsevansa ja joita ei mainita laissa. "Et voi pakottaa mua!" on yleinen reaktio heiltä.

Itseä nimenomaan auttoi yhtäjaksoinen ja pitkäaikainen altistaminen. Olin vuosia kaupassa töissä ja pelko kohdata ihmisiä karisi huolella. En ole yltiösosiaalinen edelleenkään, mutta tilanteet ei jännitä enää yhtään. En käytä mitään lääkitystä. Olisin varmaan vieläkin sellainen ujo ja epävarma itsestäni jos en olisi mennyt kauppaan töihin. Nyt olen korkeakoulutettu ja töissä ihmisten parissa, joilla erittäin vaikeita elämäntilanteita. Koen, että omasta jännityskokemuksesta on hyötyä tässä työssä, koska osaan asettua ihmisten saappaisiin ja tehdä ilmapiiristä vähemmän jännittävän. :)

Vierailija kirjoitti:

Itseä nimenomaan auttoi yhtäjaksoinen ja pitkäaikainen altistaminen. Olin vuosia kaupassa töissä ja pelko kohdata ihmisiä karisi huolella. En ole yltiösosiaalinen edelleenkään, mutta tilanteet ei jännitä enää yhtään. En käytä mitään lääkitystä. Olisin varmaan vieläkin sellainen ujo ja epävarma itsestäni jos en olisi mennyt kauppaan töihin. Nyt olen korkeakoulutettu ja töissä ihmisten parissa, joilla erittäin vaikeita elämäntilanteita. Koen, että omasta jännityskokemuksesta on hyötyä tässä työssä, koska osaan asettua ihmisten saappaisiin ja tehdä ilmapiiristä vähemmän jännittävän. :)

Oi, ihanaa! Juuri tällaisia ammattilaisia tarvitaan auttamistehtävissä. Iso hatunnosto. :)

Kiinnostaa miten tällainen sosiaalisesta kanssakäymisestä ahdistuva henkilö suhtautuu ihmiseen, joka haluaisi tutustua häneen.

Ei Asperger välttämättä mitenkään pelkää tai ujostele sosiaalista kanssakäymistä. Heillä ei vain ole välttämättä tarvetta sellaiseen. Mikä on ihan ok, jos henkilö ei itse kärsi tilanteesta. Elämää voi elää niin monella eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa miten tällainen sosiaalisesta kanssakäymisestä ahdistuva henkilö suhtautuu ihmiseen, joka haluaisi tutustua häneen.

Minä olen aika hyvin turvassa tälläiselta tilanteesta. Kotiin ei ole kukaan yrittänyt tulla tutustumaan. Jos joku jostain syystä haluaisi tutustua, niin lähtisin pois paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei Asperger välttämättä mitenkään pelkää tai ujostele sosiaalista kanssakäymistä. Heillä ei vain ole välttämättä tarvetta sellaiseen. Mikä on ihan ok, jos henkilö ei itse kärsi tilanteesta. Elämää voi elää niin monella eri tavalla.

Niinpä, me sosiaaliset erakot tulemme hyvin toimeen, kun olemme kohtuullisesti ( tarkoittaa määrää)sosiaalisissa tapahtumissa läsnä.

Elämä nyt ei vain valitettavasti anna aina mahdollisuutta olla omissa oloissaan. Asiat täytyy kuitenkin hoitaa, pitää esim. käydä kaupassa, parturissa jne. Ymmärrän hyvin, että on joskus raskasta elää poikkeavana neurotyypillisten maailmassa, mutta valitettava tosiasia on, ettei kaikissa asioissa vain voi mennä pienten vähemmistöjen ehdoilla.