Lue keskustelun säännöt.
Mies pamautti eilen illalla, että tahtoo erota
02.05.2010 |
Meidän suhde on sen mielestä ihan paska ja mä en kuulemma osaa arvostaa miestäni.
Ja nyt mä kerron oman mielipiteeni. Mä en ymmärrä mieheni mielipidettä ollenkaan, ja olen ihan päinvastaista mieltä eli siis että mies ei osaa arvostaa minua tai meidän suhdetta.
Olen mieheni ensimmäinen varsinainen tyttöystävä, mies oli 21 v. kun aloimme seurustelemaan, asui siihen saakka kotonaan ja oli hänellä jotain yhdenyön sutturoita ollut, mutta ei siis tyttöystävää ikinä.
Ja sitten kun me muutettiin yhteen, ja saatiin parin vuoden päästä lapsi, miehelle tuntui olevan kauhean vaikeaa että hän ei olekaan enää se passattava "kodin kuningas" (äitinsä passasi ja passaa edelleen omaa miestään ja poikiaan ihan älyttömästi!) vaan että nyt hänenkin pitäisi olla se vastuunkantaja, jolla on myös VELVOLLISUUKSIA.
Mieheni mielestä on kamalaa että hän esimerkiksi joutuu osallistumaan siivoukseen. Tai ettei hän saa nukkua niin pitkään kuin haluaa. Tai että hänen pitää hoitaa lasta tai ottaa huomioon muutkin, eikä hän ymmärrä laisinkaan etten minä jaksa enää seksiä joka ilta, olen kuulemma kamala pihtari kun meillä on seksiä noin kerran viikossa.
Mies ei sano ollenkaan (oikeasti!) mitään positiivista koskaan. Tästä on ollut useasti riitojakin, ja mies vaan tokaisee että mitäpä hän sellaisista asioista sanoisi, jotka on hyvin, huonot asiat vaan huomaa paremmin. Eli siis käytännössä tarkoittaa sitä, että mä saan jatkuvast haukkuja. Jos asiat ovat hyvin, mies on vaan hiljaa.
Toisaalta tuntuu että olisi helppokin erota, mutta toisaalta en jaksaisi millään aloittaa kaikkea alusta.. taas raahaan kamani uuteen asuntoon, haalin kaiken kokoon uudelleen ja aloitan taas kerran tyhjästä. Kerran jo aiemminkin olen eronnut, meillä ei tosin ollut lapsia mutta kuitenkin.
Ja taasko sama erohelvetti uudelleen. Lisäksi harmittaa niin vietävästi lapsen puolesta! Olen seurannut läheltä hyvän ystäväni eroa ja kuullut niin paljon lasten ikävöinnistä ja itkuista iltaisin, että en millään tiedä miten minun tulisi toimia.
Nyt on vaan jotenkin niin lamaantunut olo. Toisaalta ei jaksa mitään, ei jaksa edes pistää vastaan. On niin toivoton olo että mikäli olisin yhtään itsetuhoisempi, toivoisin varmaan että kuolisin.
Tyhjän päälle, lapsen kanssa, yksin.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä että miten oli tyhmää olla menemättä naimisiin.
Olisi se ehkä taloudellisesti helpompaa erota naimisissa oltuaan, mutta ei tämä olo olisi hyvä siltikään.
ap
Mieheni mielestä on kamalaa että hän esimerkiksi joutuu osallistumaan siivoukseen. Tai ettei hän saa nukkua niin pitkään kuin haluaa. Tai että hänen pitää hoitaa lasta tai ottaa huomioon muutkin, eikä hän ymmärrä laisinkaan etten minä jaksa enää seksiä joka ilta, olen kuulemma kamala pihtari kun meillä on seksiä noin kerran viikossa.
miehelläni on aivan samanlainen ajatusmaailma. Pihtaan, en siivoa edes kunnolla (on itse aika pedantti, vaatii siistiä muttei itse osallistu. Siivoan kyllä joka päivä vaan paikat ei illalla enää ole tip top) jne.
Mies tekee paljon töitä lisäksi, eli viikolla ei käytännössä katsoen näe lapsia juuri ollenkaan. Viikonloppuisin pitäisi HÄNELLE suoda omaa aikaa elää harrastustensa parissa työn tasapainona. Juoksulenkki tai uimassakäynti ei minua haittaa, päinvastoin se on hyväksi niin miehelle kuin terveydellekin, vaan kun kyse on esim purjehduksesta tai muusta mikä vie koko pitkän päivän niin kyllä harmittaa välillä kun niitä on joka toinen viikonloppu vähintään.
Pennunko kanssa sitä on naimisissa, kyllä harmittaa kun järkipuhe vastuun jakamisesta tai perheen kanssa laatuajan viettämisestä kaikuu kuuroille korville. Toisaalta mies on myös tosi hellä ja ihana sille päälle sattuessaan, lapsille tietenkin ihana. Omanapaisuuten ja valtavaan egoismiin vaan olen nyt avannut silmäni. Miksi vasta nyt? Yhteisiä vuosia takana 10.
Ap:lle myötätuntohali. Kurjaa kyllä tuo ero-juttu. Näinköhän se on meilläkin sama edessä joku kaunis päivä..
esim. kirkon perheasiainkeskuksen kautta.
Miehesi on keskenkasvuinen itsekeskeinen pikkupoika, joka ei ole vielä kasvanut aikuiseksi.
kun lapset alkavat leikkia kotileikkia, riita tulee ennemmin tai myohemmin.
Miehet alkavat kypsya siina kolmenkympin hujakoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun menee pentuna yhteen. Mullekin ensimmäinen avokki vollotti sitten myöhemmin eron jälkeen kokeiltuaan seurustelua muidenkin kanssa, ettei osannut arvostaa mua tarpeeksi.. Liian myöhään ymmärsi..
Meillä mä olen se, joka on alkanut pohtia eroa... En osaa lohduttaa. Ero voi kuitenkin olla uuden alku. Voimaa!
Nuoria ollaan mekin, ja musta tuntu, että olen itsestään selvyys miehelleni. Helllyyttä ei ole, seksiä kylläkin.
Olen kodinkone, joka pitää jaksaa ja jaksaa. Mieheni on ensirakkauteni, joten vaikea päätös edessä.