Pitäisikö vanha alkoholinkäyttö kertoa uudessa suhteessa?

Pääasia, että on raitistunut. Siinä on aina riski, että alkaa juomaan uudestaan monienkin vuosien päästä.

Yleensähän spurgut ei omasta mielestään juo lainkaan joten kertominen ei paljon paina.

Hänellä ei ole alkoholiongelmaa niin, etteikö voisi ottaa lasin viiniä tai käydä saunaillassa pelkona ratketa. Vaan koen epäluottamusta ja pettymystä kun ei kertonut mitään tuollaista minulle kun kävimme kaikkea läpi. Tuntuu ettei ole ollut avoin ja rehellinen. Vaikea nyt olla.

Aika iso riski lähteä kaivelemaan vanhaa suhdetta uuden kumppanin kanssa. Osa tämän tekee, mutta ei välttämättä sovi kaikille.

Rehellisyys itselle on se tärkein.

Jos on vuosien takaisia niin miksi niitä pitäisi vatvoa. Huonossa avioliitossa monikin juo olematta alkoholisti. Korkki saattaa mennä helpostikin kiinni kun liitto päättyy.

Eikä välttämättä koskaan enää aukea. Tällaisten juopoojen olemassaoloa ei suomalainen päihdepolitiikka tahdo tunnustaa.

Oletko itse kertonut kaiken?

Ei tietenkään kaikkea menneisyydestään tarvitse kertoa. Et varmaan itsekään ole ihan kaikkea kertonut, sellaisiakin mitä ei ole edes kysytty. Ei tuo mies mitenkään epäluotettava tuon takia ole, jos ei ole aktiivisesti valehdellut että hän ei ole koskaan käynyt AA:ssa vaikka on tms, vaan vain on jättänyt kertomatta elämässään ohi olevan asian.

Varaudu siihen, että kriisin hetkellä mies ratkeaa juomaan

Minulla on excelissä kirjattu kaikki alkoholi mitä olen juonut. Helppoa tulostaa aina lista ja iskeä uuden suhteen alussa vastapuolelle käteen.

Jos siitä on niin kauan ettei ole pelkoa uudelleen repsahtamisesta näkisin sen yksityisasiana.

Suhteen alussa kertoi vähätellen että on terveystiedoissa merkintä alkoholismista mutta oli vaan vähän rankkaa ja rauhoitti hermoja juomalla. Silloin ei juonut.

No ei mennyt montaa vuotta kun olin yhdessä alkoholistin kanssa ja lopulta erosin alkoholistista.

Joten minulle olisi deal breaker että toisella sellaista joskus ollut ja etenkin jos ei itse siitä kerro. Ei alkkis koskaan parane.

Mitähän jos jätettäisi mennyt elämä menneeksi eikä tehtäisi siitä nykyhetkeä, jota se ei ole. Parempi se niin päin on, että nyt on raitis, vaikka joskus on juonut kuin että nyt juo, vaikka joskus on ollut raitis. Turha niitä menneitä on kaivella ja ruotia, kun sitten se energia menee siihen ihan syyttä suotta ja unohtuu keskittyä siihen nykyiseen.

Sanotaan, että ihmistä ei määritä menneisyys. Ei määritäkään, mutta kun ihmiset ympärillä määrittää. Se on niin nähty, että sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, mitä olet nyt ja kuinka helvetin paljon olet tehnyt töitä sen eteen, että olet muuttunut paremmaksi, kasvanut ihmisenä ja jättänyt vanhojen virheiden tekemiset ja toistamiset taaksesi. Saatana, jos yksikin tietää, mitä olet joskus menneisyydessä tehnyt, niin sitä sitten ainoastaan ihmiset jaksavat muistella. Ja sitten kun ei riitä se muistelu ja puhuminen, vaan sitä pitää vielä liioitella, jotta se asia ja sinut saadaan näyttämään vielä pahemmalta kuin mitä todellisuudessa on ikinä ollutkaan. Asialla oikein herkutellaan ja siihen sotketaan niitä omia värikyniä. Sut nähdään vain sen olleen ja menneen menneisyyden pohjalta, ei silleen, mitä olet nyt. Ketään ei kiinnosta mikään nykytila ja sun kasvutarinasi, vaan pääpaino on sillä menneisyyden elämällä ja virheillä, vaikka siitä olisi kuinka helvetin kauan. Herranperkele.

Just tämän takia ei missään olosuhteissa pidä kertoa mistään menneestä negatiivisesta, sillä kukaan ei puhu, jos ei kukaan tiedä mitään. Ei kannata kertoa edes jostain, mitä isoisäni meni tekemään 30 vuotta ennen mun syntymää, koska kohta tuolla kylillä kiertää totuudeksi paukuteltu huhu, että sinä olet mennyt tekemään sen jonkun, minkä isoisäsi oli tehnyt. Vaikeneminen on viisautta. 

Ihmiset ei oikein ymmärrä sitä, että me eletään tätä nykyhetkeä. Me ei eletä mitään 18 vuoden takaista aikaa, emmekä me eletä mitään aikaa, joka on joskus 20 vuoden kuluttua. Ei, me elämme tätä nykyhetkeä.

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alussa kertoi vähätellen että on terveystiedoissa merkintä alkoholismista mutta oli vaan vähän rankkaa ja rauhoitti hermoja juomalla. Silloin ei juonut.

No ei mennyt montaa vuotta kun olin yhdessä alkoholistin kanssa ja lopulta erosin alkoholistista.

Joten minulle olisi deal breaker että toisella sellaista joskus ollut ja etenkin jos ei itse siitä kerro. Ei alkkis koskaan parane.

"Alkkis ei koskaan parane." Voi v, turha yleistää koskemaan kaikkia! Puhut omiasi sen pohjalta, koska sinulla on kokemusta vain siitä tai sellaisista alkkiksista, jotka eivät kykene toipumaan pysyvästi. Paska säkä käynynnä, kun ei ole ollut kunniaa kohdata alkkista, joka on päässyt alkoholista pysyvästi eroon, vaan on täytynyt joutua tekemiseen sen kanssa, jolla juomattomuus on jäänyt aina vain lyhytaikaiseksi iloksi ja sitten taas jatkunut se sama vanha ralli. Puhuisit muuta, jos kokemukset olisivat parempia.

Riippuu siitä, että haluatko märehtiä mennesyydesssä vai elää tätä päivää ja suunnitella tulevaisuutta? Jos haluat olla märehtijä niin olisi pitänyt kertoa. Jos taas haluat elää ha nauttia niin et tee silä tiedolla mitään.

Mitä sen omilla sanomisilla tekee? Spurgutkin on omasta mielestään lähes absolutisteja. 

Nykypäivänä kun luet uutisia jotka kertovat kaikella tapaa suomalaiselle työssäkäyvälle että asiat on menossa huonompaan suuntaan ja maailmanloppu lähestyy, niin ei siinä pari kaljaa oikeasti ole se vakavin huolenaihe.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, että haluatko märehtiä mennesyydesssä vai elää tätä päivää ja suunnitella tulevaisuutta? Jos haluat olla märehtijä niin olisi pitänyt kertoa. Jos taas haluat elää ha nauttia niin et tee silä tiedolla mitään.

Nimenomaan. Juuri näin. Märehtijä suree menneisyyttä eikä ymmärrä iloita siitä, kun jokin paska on taakse jäänyttä ja se ei häiritse tämän hetkistä elämää. Märehtijä pilaa jokaisen päivän, joko märehtimällä menneitä joille ei mitään voida tai sitten murehtimalla ja märehtimällä tulevia. Ei sellaisten ihmisten kanssa voi elää eikä olla missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on vuosien takaisia niin miksi niitä pitäisi vatvoa. Huonossa avioliitossa monikin juo olematta alkoholisti. Korkki saattaa mennä helpostikin kiinni kun liitto päättyy.

Eikä välttämättä koskaan enää aukea. Tällaisten juopoojen olemassaoloa ei suomalainen päihdepolitiikka tahdo tunnustaa.

Miten se korkki pysyy juopolla kiinni? Juopolla.

Siis kun on alkoholisteja ja juoppoja. Juopot juovat, mutta alkoholisteissa on heitä, jotka ovat ymmärtäneet oleelliset ja oppineet elämään siten, ettei siihen pulloon ole syytä enää tarttua. Kun on henkisesti päässyt siihen tilaan ja ymmärtää, miten siitä helvetti repeää, jos mä tartun pulloon, niin ei aukea korkki. Se on ihan ihmisestä itsestä kiinni. Alkoholisteissa on juoppoja, jotka eivät vaan pysty eivätkä halua, kuka mistäkin syystä, luopua alkoholista kaikista haitoista huolimatta. Mutta sitten alkoholisteissa on myös raitistuneita. 

Sitä joka menneitä muistelee tikulla silmään.