Kaikilla nykyään whatsapissa perhechatti?
Vai oonko ainoa joka en ryhmäkeskustele vanhempieni kanssa?
Hämmästyin kun näin että nuoret aikuiset jakaa olutmaistajaisistaan yms lähes reaaliajassa viestejä vanhemmilleen. Hmm, kivaahan tuo on, mutta en omien vanhempieni kanssa jaksaisi olla noin tiiviisti yhteyksissä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Kaikille aikuisille omat vanhemmat eivät ole riippakivi ja pakollinen paha, vaan aidosti tykätään pitää yhteyttä ja jakaa arkea, ei vain käydä pari kertaa vuodessa pakollisella vierailulla tai soiteta hampaat irvessä kuulumiset kerran kuussa.
Hmm, ja sitten on jotain siltä väliltäkin.
Mielelläni viestittelisin vanhempieni kanssa, mutta isääni ei kiinnosta (eikä ole whatsappissa) ja äiti on kuollut.
Sen sijaan olen anopin ja appiukon kanssa perheryhmässä ja laitan kyllä heille usein viestiä. Samoin viestittelen aikuistenkin lasteni kanssa meidän ryhmässä.
Olisi kiva jos olisi läheiset suhteet sukulaisiin ja voisikin luoda kivan ja positiivisen perheryhmän. Omalla kohdalla näin ei ole, eikä sille vain mahda mitään. Eli ei ryhmää.
Minulla on parikin perhechattia. Toinen on oman perheen, missä on aikuiset lapset meidän vanhenpien lisäksi ja toinen on sisarusteni kanssa. Vanhempieni kanssa ei ole, koska äiti on jo kuollut ja yli 80 v isä ei chattailya harrasta. Äidin kanssa olisi ihan varmasti perhechat, jos hän hengissä olisi.
Ei meillä mitään olutmaistajaisia tms siellä ole, paremminkin yhteiseksi tiedoksi ilmoitettavia juttuja, menoja ja suunnitelmia ja kuulumisia.
Meilläkin on. Käytännöllisempi tapa pitää yhteyttä kun soitella silloin tällöin. Ja sepustaa ne samat kuulumiset äidille, isälle ja kaikille sisaruksille erikseen.
Olen aikuinen, ja lapsuuden perheeni on minulle enemmänkin yksi ystäväporukka. Omat wa-ryhmät on myös muille kaveriporukoille (vanhat opiskelukaverit, harrastuskaverit etc.)
Ei varmasti kaikilla. Itsellä on oikeastaan useampi perhechatiksi luokiteltava: yks oman lapsuudenperheen kanssa, yks miehen lapsuuden perheen kanssa, yks pelkkien sisarusteni kanssa ja yks lapsien ja mieheni kanssa. Sit on kans serkuschat, jossa serkut isän puolelta, mut lasketaanko sitä perhechatiksi? Joku sukuchat ehkä paremmin.
On kyllä perhechatti, mutta ei mikään kovin aktiivinen. Viestejä tulee max. pari viikossa. Mutta jotkut tykkäävät jakaa tietty enemmänkin.
Itsellä on, mutta on siellä sisarukset eli en pelkästään vanhempien kanssa juttele siellä.
Oon vaan miesystäväni perheen chatissa. Mun perheenjäsenillä ei ole kenelläkään älypuhelinta paitsi itselläni, ovat täysin puhelinsoittojen varassa.
Olen sekä oman lapsuuden perheen ryhmächatissa että puolison perheen. Aika kuollutta siellä on. Joskus joku jakaa jonkun kuvan tai laittaa viestiä, että joku on kuollut. Ehkä pari kertaa kuussa.
Ei ole meillä. Välillä viestittelen ihan yksityisesti veljen ja äidin kanssa, isän kanssa en koskaan.
Nykyään ollaan ihan liian kiinni kasvaneita omissa vanhemmissa. Mitäs sitten, kun ne menehtyy? Sujuuko elämä ollenkaan itsenäisesti.
Ei ole. Vaihdoin numeroa ja tein uuden whatsapp tilin, jota ei ole vanhemmilla, exällä, lapsilla eikä kauheen monella ystävälläkään.
Ihana rauha.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ollaan ihan liian kiinni kasvaneita omissa vanhemmissa. Mitäs sitten, kun ne menehtyy? Sujuuko elämä ollenkaan itsenäisesti.
Tarkoitatko, että täytyisi olla läheinen vain ihmisten kanssa, joiden uskoo kuolevan itsensä jälkeen?! Ihan itsenäistä elämää elän, vaikka vanhempieni kanssa keskustelen.
En ole.En omista älypuhelin.En suostunut ottamaan sitä vastaan ilmasiksi ,kun henkilö vaihto uuteen kallimpaan.Noi älypuhelimet ostot menen kuin autot,Aina vaan kaliimpaan.En muten ole f.b. en instagram. Vain siksi että kaikkihan nissä on. Ihmiset elää F.B. kuplassa,Suomessa on viellä puolimiljoona ihmistä ilman minkään laista älylaite tai älypuhelin.Jengi kasvaa kun jää eläkkelle: Kitti mulle riitti tietoteknikka ja aina saatavilla olo.Vaihtavat ihan peruskänyyn on fakta. Johon ei voi kuva viestejä edes laitaa .Sadaksen vihdoin elää rauhassa,omaa aitoa elämää!
En enkä halua. Elän omaa elämääni ja soitan jos on asiaa
Kaikille aikuisille omat vanhemmat eivät ole riippakivi ja pakollinen paha, vaan aidosti tykätään pitää yhteyttä ja jakaa arkea, ei vain käydä pari kertaa vuodessa pakollisella vierailulla tai soiteta hampaat irvessä kuulumiset kerran kuussa.