Miksi jotkut vanhemmat eivät kiinny lapsiinsa?

Ylös

Lapsuuden traumat ja omien vanhempien välinpitämätön suhtautuminen vahingoittaneet kasvua ja kehitystä varhaislapsuudessa.

Tuossa yleisimmät.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Esim synnytyksestä tulleet traumat voivat vaikeuttaa kiintymyssuhteen muodostamista.

Lapsi voi olla hankala tai psyykkisesti jotenkin vaillinainen... neurologisia ongelmia jotka haittaavat päivittäisiä juttuja. Vanhemmat väsyvät vaikeaan lapseen.

Ehkä kemiat eivät kohtaa?

Kyvyttömyys tehdä valintoja tosissaan ja itsenäisesti, tehdään lapsia kun niin kuuluu, ei siks et niitä halutaan.

Mielenterveyden ongelmat voi tehdä moista myös, narsisti vanhemmilla on tyypillisesti kolme lasta, yks jota ne jumaloi, yks josta ne ei välitä ja yks jonka vikaa kaikki on.

Päihteiden kautta pääsee kans helposti tämmösen äärelle, varsinkin säännöllisen juomisen kans kun serotoniini alkaa oleen muisto vaan.

Vaikea synnytys, synnytyksen jälkeinen masennus tai vanhemman muu psyykkinen ongelma tai trauma. Tai se, että lasta ei oikeasti toivottu.

Lapsen pitäisi olla aina toivottu ja rakastettu. Siksi kannatan aborttia.

Kun lapset eivät olekaan täydellisiä yksilöitä niin ne aiheuttavatkin ärsytystä eikä mielihyvää

Ei löydy sitä kuuluisaa kipinää

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi olla hankala tai psyykkisesti jotenkin vaillinainen... neurologisia ongelmia jotka haittaavat päivittäisiä juttuja. Vanhemmat väsyvät vaikeaan lapseen.

Tämä. Silti voi olla niin että ei haluta nähdä että lapsi ei ole normaali. Jotenkin toiveena on että lapsi olisi joku esine, joka käyttäytyy vaan hyvin ja jota voi ihailla.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset eivät olekaan täydellisiä yksilöitä niin ne aiheuttavatkin ärsytystä eikä mielihyvää

Juurikin tämä. Joidenkin kannattaisi ennemmin hankkia nukke.

Koska tehdään lapsia, vaikkei oikeasti olla varmoja, halutaanko tai ollaanko kykeneviä vanhemmiksi.

En ymmärrämiksi hankkia lapsia jos ei lapsista pidä.. Sääliksi käy siinä ihan kaikkia. Itse en aio koskaan hankkia, koska tiedän että vihaan lapsia.

En halua lapsia sen takia kun meidän paskat geenit siirtyvät varmasti eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kyvyttömyys tehdä valintoja tosissaan ja itsenäisesti, tehdään lapsia kun niin kuuluu, ei siks et niitä halutaan.

Mielenterveyden ongelmat voi tehdä moista myös, narsisti vanhemmilla on tyypillisesti kolme lasta, yks jota ne jumaloi, yks josta ne ei välitä ja yks jonka vikaa kaikki on.

Päihteiden kautta pääsee kans helposti tämmösen äärelle, varsinkin säännöllisen juomisen kans kun serotoniini alkaa oleen muisto vaan.

Omakohtainen kokemukseni lapsuuden perheestäni on juuri tuo narsistisesti käyttäytyvien vanhempien jakamat roolit lapsilleen.

Kolme sisarusta ja ihan selkeästi oli syntipukki, kultalapsi ja näkymätön.

Roolit jatkuivat aikuisuuteen saakka ja jatkuisivat yhä, mutta minä syntipukki ja sisareni näkymätön olemme katkaisseet välit vanhempiin.

Välit sisarusten kesken ovat hauraat, hyvin harvoin soitellaan ja vielä harvemmin nähdään. Kultalapsi ei ymmärrä kuviota vieläkään, vaikka tunnistaa kyllä vanhempien olleen kyvyttömiä perhe-elämään.

Kaikki sisatukset, myös kultalapsen rooliin valikoitunut, olemme oireilleet sairaassa perheessä kasvamista kukin tavallaan. Kaikki ovat myös terapiat käyneet, mutta ei kai meistä ihan ehyitä saa ikinä.

Etäisyys on kuitenkin antanut sen perspektiivin, että kaikki me sisarukset olimme siinä hulluudessa pelkästään collateral damage. Molemmat vanhempani ovat kuin jonkinlaisia automaattisesti tuhoavia ohjuksia, jotka kylvävät tuhoaan missä ikinä ovatkaan. Narsistisesti käyttäytyvät ihmiset toimivat tuhoavasti, eivätkä erottele joutuuko tulilinjalle oma lapsi, kollega, kuka tahansa.

Mutta todellakin tähän ajatukseen, että en ota enää henkilökohtaisesti koko lapsuuteni ja nuoruuteni tuhonnutta sairasta ja toksista vanhemmuutta, vaadittiin välien katkaiseminen.

Ovat usein hankkineet lapsia vain siksi, koska "niin nyt vain kuuluu tehdä" ilman, että ovat aidosti halunneet heitä.

Jos sattuu niin huono tuuri, että itse on tyhmä ja lapsikin on tyhmä niin sitten ärsyynnytään kaikkeen mitä lapsi tekee ja kaaos on valmis.

Toinen ääripää on taas aikuisiin lapsiin ripustautuvat ja näiden perään itkeskelevät sekopäät. Itse sijoitun johonkin välimaastoon, ehkä vahvemmin sinne vähemmän tunteelliselle osastolle. Rakastan kyllä lapsiani, mutta ei tee pahaa olla heistä erossakaan. Lapset eivät ole elämäni keskipiste ja tarkoitus, ja monen äidin harjoittama hössötys ja ylihuolehtivuus puuttuu minusta kokonaan. Inhoan tuollaisia höösääviä lässyttäjiä.