Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö enkä uskalla kertoa siitä uudelle kumppanille

Jossain vaiheessa, kun totuus selviää, jättää hän sinut jokatapauksessa.

Ei siksi, että suulla on kuupassas vikaa, vaan sen salailun vuoksi.

Parempi molemmille osapuolille, että kerrot ihan rehellisesti suoraan ja vastaan mahdollisiin kysymyksiin, mitä hänellä on.

Hän huomaa sen kyllä hyvin pian sanomattakin.

Eiköhän tuo selviä kertomattakin. Ei kyseessä nyt ole kuitenkaan mikään aids. Kerro ennen kuin muutatte yhteen viimeistään joq ei ole köynyt selväksi

Millaisessa hoitotasapainossa olet? Paljonko itse taistelet persoonaasi vastaan ja yrität olla olematta hankala?

Jos olette kaksi kuukautta olleet yhdessä niin hän kyllä on jo varmaan jotain huomannut. Kannattaa kertoa nyt heti alussa, että ei mene turhaa aikaa teiltä molemmilta hukkaan jos kumppanisi ei kye totuutta käsittelmäänkään ja on niin pikkumainen, että päättää lähteä.

Voi olla jopa niin päin, että uusi kumppanisi ymmärtää tietyille käytäytymisillesi syyn (mitä on aikaisemmin ihmetellyt ja syytellyt itseään reagoimistasi tiettyihin tilanteisiin) ja ehkä vaikutus on päinvastainen ja hän jääkin luoksesi?

Jos et ole katsonut vielä, etsi youtubesta clusterb milkshake.

Itse en sanoisi. Hän joko kestää sinua tai ei. Harrasta itsereflektiota sen sijaan ja kehitä huonoja puoliasi kuten mustavalkoista ajattelua. 

Käytkö terapiassa? Psykoterapian avulla epävakaasta voi jopa parantua, joten kerro olevasi terapiassa tai haluavasi mennä terapiaan epävakaan takia. On parempi antaa selitys omalle käytökselle ja ehkä pyytää myös apua tunteiden käsittelyyn. 

Sanot heti, koska sen huomaa jossain vaiheessa. Ihmiset ymmärtävät paremmin kuin tietävät mistä käytös johtuu.

Toisella on oikeus tietää. Viimeistään ekan "kohtauksen" aikana totuus tulee ilmi.

Kerro heti!!!

Tuo ei ole mikään pikkuvaiva, jonka pystyt pitämään salassa. Se ihminen joko ymmärtää ja hyväksyy sut tai sitten ei.

Ja jos se jotenkin muuta kautta selviää niin se jättää sut kuitenkin, ei tosiaan häiriön takia vana valehtelun. Miksi se luottaisi suhun kun pimität noin isoa osaa itsestäsi?

Mullakin on mt-ongelmia, joista olen kertonut heti kun joku mies on alkanut osoittaa ihastustaan. Oon itse antanut sen valinnan, että on ok lähteä litomaan jos tuntuu että on liikaa.

Mäkin seurustelin epävakaan kanssa ja olen tyytyväinen että tiesin siitä heti suhteeseen lähtiessä, osasin lukea ja tulin toimeen hänen kanssaan vähän paremmin.

Muista myös, että kaikki eivät halua ja jaksa mt-häiriöistä ihmistä ja on väärin heitä kohtaan pimittää tuollaista. Ihmisen täytyy saada päättää omasta elämästään, valehtelulla sä viet sen oikeuden toiselta ihmiseltä.

Älä valehtele itsestäsi. Ja miksi haluaisit olla ihmisen kanssa, joka ei sua hyväksy sellaisena kuin olet?

Millainen elämäntilanteesi yleisesti ottaen on, oletko ollut terapiassa ja jos et niin miksi..? Päihdeongelmaa?

Minulla oli aiemmin diagnoosina skitsofrenia (myöhemmin osoittautui, että kyseessä on neurologinen sairaus). Tämä diagnoosi oli suuresti esteenä sille, etten löytänyt kumppania. Mielestäni minun olisi pitänyt kertoa, mutten uskaltanut.

Onko pakko mainita alussa...

Koskas sitten on parempi?

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko mainita alussa...

Koskas sitten on parempi?

Suhteen syventyessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko mainita alussa...

Koskas sitten on parempi?

Suhteen syventyessä

Eli on parempi saada nainen itselleen valheellisella kuvalla itsestään ja tulla käytetyksi valehtelun takia vasta sitten kun molemmilla on tunteita pelissä?

En vaan ymmärrä tätä logiikkaa. Itse ainakin loukkaantuisin ja suuttuisin, miksi luottaisin enää?

Entäpä välimuoto - et kerro diagnoosin nimellä (jos vaikka turhaan säikähtää), mutta kerrot niistä vaikutuksista, joita tällä on yhteiselämään. Eli millä tavoilla olet haastava kumppani, miten reagoit erilaisissa tilanteissa ja kuinka yrität kehittyä ja päästä parempaan tasapainoon?

Itselläni olisi varmasti diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö parikymppisenä, mutta en hakeutunut mihinkään hoitoihin, joten ei ole diagnoosia. Sittemmin tasaannuin, niin kuin melko useinkin epävakaille ihmisille tapahtuu. Tähän vaikutti suuresti turvallinen, hyvä parisuhde - jossa alkuun oli kyllä melkoisia karikkoja juuri epävakaan käytökseni vuoksi.

Mahdollisesta diagnosoitavissa olevasta persoonallisuushäiriöstä tietämättömänä yritin selittää kumppanilleni käytöstäni ja ailahtelevaisuuttani sekä syitä sen takana. Aika hyvin onnistuinkin, koska ymmärrystä riitti, vaikka olin todella hankala. Tältä pohjalta ehdotan tätä välimuotoa, että kertoisit ominaisuuksistasi ilman diagnoosin nimeämistä.

Ja kyllä sitten suosittelisin hoitoon ja terapiaan hakeutumista, jos et ole jo hakeutunut. Varmaankin toipuminen tai tasapainon löytäminen olisi sillä tavalla nopeampaa ja helpompaa. Tsemppiä, monista epävakaista nuorista aikuisista kasvaa ihan tasapainoisia ja ns. normaaleja aikuisia.

Sulle on varmaan ihan ok, että nainen piilottelee vaikka alkoholismiaan tai toista miestään ja sivumennen tokaisee joskus "suhteen syventyessä"? Mitenkä sä reagoisit?

Vierailija kirjoitti:

Sanot heti, koska sen huomaa jossain vaiheessa. Ihmiset ymmärtävät paremmin kuin tietävät mistä käytös johtuu.

Tämä näin. Totta kai kerrot, ei siinä ole mitään hävettävää. Jos kumppanisi ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, hän ei ole oikea sinulle. Uskon kyllä että mikäli hän on jo pari kuukautta kanssasi viihtynyt, ei suhde tule tuohon tietoon kaatumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko mainita alussa...

Koskas sitten on parempi?

Suhteen syventyessä

Eli on parempi saada nainen itselleen valheellisella kuvalla itsestään ja tulla käytetyksi valehtelun takia vasta sitten kun molemmilla on tunteita pelissä?

En vaan ymmärrä tätä logiikkaa. Itse ainakin loukkaantuisin ja suuttuisin, miksi luottaisin enää?

Oletan, että ap on itse nainen.

Mutta joo, mitä aiemmin kertoo, sitä parempi.