Lue keskustelun säännöt.
Milloin imetyksestä on tullut asia, jota pitää selitellä toisille?
22.04.2010 |
Vedän perhekerhoa jossa käy myös aivan pienten vauvojen äitejä. Tänään viimeksi jututin uutta äitiä, joka alkoi anteeksipyydellen selittää, että pullolla täytyy ruokkia kun imetys ei oikein onnistu, että yritän imettää kyllä...selvästi jännitti hirveästi sitä pullon kaivamista esille ja muiden reaktioita. Ja tää ei ollut ensimmäinen kerta kun joku itku kurkussa yrittää selittää että ei oo paha ihminen kun ei imetä, ei vaan onnistu. Mua käy niin sääliksi noita äitejä jotka jostain syystä luulee että muut on kyttäämässä heidän imettämistään ja tuomitsemassa, vaikka muut äidit ei ainakaan meidän kerhossa todellakaan sitä harrasta, vaan päinvastoin tukevat ja tsemppaavat toisiaan. Mä mietin että mistä heille on tullut tuollainen käsitys, koska oikeassa elämässähän kukaan ei ole niin idiootti että lähtisi pahoittamaan toisten mieltä muutenkin herkässä elämänvaiheessa asiasta, joka on hyvin henkilökohtainen. Onko nyt näin, et neuvolan ja netin imetysvalistus on lähtenyt jotenkin hakoteille, vai onko tuoreilla äideillä käsitys, että nykyään pitää erikseen todistella olevansa hyvä äiti? Ventovieraillekin?
Kommentit (15)
Eiköhän lastenhoitoon liittyviä valintoja ole saanut aina selitellä
Itse imetin pitkään ja selittelin varmaan sitä, miksi imetän vielä lähes vuoden ikäistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelen, että joillekin vanhoille tädeille piti perustella, kun halusin täysimettää 6 kk:n asti. Voi asia olla joskus noinkin päin.
Miksi imetystä tai omia hoitotapojaan pitäisi selitellä ylipäätään kellekkään, oli kyse sitten pitkäkestoisesta tai lyhytkestoisesta imetyksestä tai mistään muistakaan omista valinnoista
selittelemään yli 1v:n imettämistä usein n. 2-vuotiaaksi saakka, sitten ei eneää kukaan jaksanut kysyä. :D Imetin 2,5v
Asiaan kuin asiaan löytyy aina arvostelijoita ja toisten tapojen paheksujia.
Toki ymmärtää, että vielä epävarma uusi äiti saattaa pohtia liikaa toisten mielipiteitä, äitejä pitäisi kannustaa siihen, että uskaltavat olla varmoja omista valinnoistaan. Toki imetyksen epäonnistuminen ei ole oma valinta, mutta se, että ei anna muiden mielipiteiden pahoittaa omaa mieltään, vaan uskaltaa olla äiti siten kuin on, ja on varma siitä, että tekee parhaansa, jos näin tekee.
Jostain syystä kyllä se, että ei imetä, tai imettää pitkään on monien mielestä ihmetyksen aihe, ja niitä kauhistellaan, mutta mielestäni niitä ei todellakaan tarvitse selitellä kenellekään.
Eli sanoisin, että kannustetaan äitejä olemaan varmoja itsestään, ja siitä, että yritämme jokainen parhaamme. Annetaan arvostelijoiden pitää mielipiteensä, ja ollaan välittämästä niistä.
Tämä mieltä on 3:n lapsen äiti, joka on imettänyt kaikkia lapsia yli vuoden, mutta ei lähde tuomitsemaan tai arvostelemaan äitejä, jotka eivät imetyksessä ole onnistuneet tai haluneet imettää. Jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos imetät liian pitkään, muutut perwerssiksi ja hulluksi. Tämä ikäraja menee usein siinä viimeistään 1-vuoden kieppeillä.
Tietysti neuvoloissa ja työntekijöissä on eroa, mutta kyllä se imetysvalistus voi lähteä sielläkin totaalisesti käsistä. Etenkin netissä se on lähtenyt käsistä - varsinkin tällaisten keskustelupalstojen vuoksi. Ja nuorilla/tuoreilla äideillä todellakin on usein käsitys, että täytyy erikseen todistaa olevansa hyvä äiti, ja hyvän äitiyden mittareina pidetään mm. imetystä.
Mäkin olen entisenä perhekerhon vetäjänä törmännyt useinkin niihin naisiin, jotka selittelevät pienten vauvojen pulloruokintaa. Mutta kun vauvat tulevat puolen vuoden ikään, yhtäkkiä kuvio kääntyykin toisin päin - ne, jotka ovat siihen asti imettäneet, aloittavat selittelyn siitä, miksei ole vielä vieroittanut ja opettanut lasta pullolle, ja ne, jotka ovat syöttäneet pullolla alusta asti, sulkevat suunsa ja hymyilevät tyytyväisinä.
Itse olen törmännyt juuri tuohon ihmettelyyn, kun imetän vielä yli puolivuotiasta (joka tosin ei ole mun esikoinen eikä ainoa lapsi). Neuvolassa hyvin sujuneesta imetyksestä terveydenhoitaja alkoi kehua jo vauvan olessa 3-kuinen, ja nyt kun vauva on jo yli vuoden, niin tutut kuin ihan ventovieraatkin saattavat joko ihastella edelleen jatkuvaa imetystä tai päivitellä, miten ihmeessä vieläkin imetän. Neuvolan terveydenhoitajani vaihtui vauvan ollessa 5-kuinen, ja varmaankin edellinen terkkari oli ajatellut mun lopettelevan siinä puolen vuoden kieppeillä, koska kun sattumalta eräässä tapahtumassa tapasin häntä viime viikonloppuna, hänkin oikein suureen ääneen hämmästeli, että "ihanko oikeesti sä VIELÄKIN imetät? Etkö sä aio lopettaa ollenkaan?" Mitä sellaiseen pitäisi vastata? Kyllähän minä imetyksen joskus aion lopettaa, mutta en ole todellakaan vieläkään päättänyt, milloin.
Minä en myöskään ymmärrä tätä päivittelyä. Mitä minun tai kenenkään muunkaan imetys kuuluu muille? Miksi sitä pitäisi selitellä? Ei ole ihme, että imetys on joskus tosi hankalaa, kun ympäristöstä tulee niin kovat paineet, eikä niiden paineiden vuoksi kehtaa edes pyytää apua. Toisaalta äidit ovat valtavien ristiriitaisten paineiden alla - toisaalta pitää imettää, koska se on vauvalle hyvä asia ja luonnollisin tapa ruokkia vauvaa, mutta toisaalta et saa imettää, koska on hyvä että vauva oppii pienestä asti olemaan myös muiden hoidossa kuin äidin, äidin ei pidä sitoutua täysin ja pelkästään vauvan hoitoon vaan pitää muistaa myös oma elämä, ja imetyshän on suhteellisen sitovaa. Ainakin itselläni alkaa vasta nyt, kun vauva on reilu vuosikas, olla imetys sen sorttista, että pystyn myös omia menojani järjestämään sen verran helposti, että viitsin vaivautua. Tosin iltamenot ovat edelleen pois suljettuja. Minua ei haittaa tippaakaan, mutta jostain syystä muita ihmisiä tuntuu haittaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalaiseen tapaan tässäkin asiassa on vain yksi oikea tapa, lasta imetetään ja muu on poikkeavaa, huonoa äitiyttä ja johtaa suoraan nuorisorikollisen uralle! Tämän voit lukea täältä keskusteluista, fanaatikot huutavat minkä ehtivät ja ne joita toisten imetykset ja imettämättömyydet ei kiinnosta, eivät pidä sen isompaa ääntä itsestään. Jos uudet äidit käyvät täällä lukemassa keskusteluja, niin ei se ole ihmekään, että tulee tunne selitellä omia valintojaan.
Voi neuvoloillakin olla parannettavaa valistuksessa, mutta itse olen Espoossa saanut paremman kuvan neuvolan toiminnasta. Vain kerran terveydenhoitaja kysyi ennen lapsen syntymää, olenko aikonut imettää.
saanut siitä mitään kummastelevaa kommenttia. Mutta julkisilla paikoilla tarjosin pulloa, koska sain maidonkerääjään joka päivä kerättyä pullollisen maitoa ja pakkanen oli aivan täynnä. Sitä jouduin selittelemään ja perustelemaan ja kaverinikin totesi, että pilasin täysimetyksen sillä...
Nyt kakkosen kanssa imetys epäonnistui. En siis ole ekaa imettävä enkä nuori (ikää 36) ja silti siis imetys epäonnistui. Ja sitä olen saanut selittää itku kurkussa aivan KAIKILLE. Jokaiselle neuvolantädille (meillä ollut tähän mennessä 6 eri tätiä ja vauva siis 3 kk), jokaiselle sukulaiselle ristiäisissä, kaikille ystäville ja törmään viikottain kysymykseen "tuleeko maitoa" tai "kai sinä imetät". Asia on minulle hyvin arka. Olisin halunnut imettää. Vauva vaan ei kasvanut minun maidollani, hylki rintaa ja lopulta lopetti 2 kk:n iässä imemisen rinnasta kokonaan, vaikka kuinka yritin. Lisäksi vauvan paino oli koko ajan joko laskussa tai nousi liian vähän ja lopulta lastenlääkäri laittoi imetyksen jäihin. Sain pumpata, siinä kaikki. Pumppaamalla taas maidon tulo on rajusti laskenut ja nyt kuukauden pumppaamisen jälkeen maitoa tulee aivan naurettavan vähän ja vauva on käytännössä korvikelapsi. Inhottaa lukea näitä tuomitsevia kirjoituksia lehdistä ja keskustelupalstoilta, että jos todella haluaa imettää, kyllä se onnistuu. Just joo. Tai että ehkä epävarma esikoisen äiti ei onnistu imetyksessä. Aina se vaan ei kaikilta onnistu! Kyllä varmasti jokainen äiti on parhaansa yrittänyt ja on turha syyllistää näitä laiskoiksi tai välinpitämättömiksi. En ainakaan itse halua ihan jokaiselle selittää koko tarinaa aina uudelleen ja uudelleen. Ehkä olisi ihan oikeasti aika alkaa olla armeiliaita toinen toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta imetystä -sen ihanuutta ja autuutta puhumattakaan terveysvaikutuksista - hehkutetaan nyt aika hurjasti. Ymmärrän hyvin jos varsinkin ensimmäistä kertaa äidiksi tullut kokee syyllisyyttä, jos imetys ei ennakko-odotuksista ja haaveiluista huolimatta onnistu.
Itse en jotenkin ymmärtänyt syyllistyä 4-5 vuotta sitten kun esikoiseni kanssa imetys ei onnistunut melkein ollenkaan; kuopus syntyi reilu vuosi sitten ja kyllä nyt ilmapiiri on jotenkin muuttunut! (Imetys sujui vähän paremmin kuin ekalla kerralla, mutta kyllä pulloruokintaan päädyttiin 5 kk ikään mennessä...)
tuota mä vähän itsekin olen epäillyt, että nämä äidit on lukeneet nettiä ja saaneet täältä vähän vääristyneen kuvan siitä miten muut imettämiseen suhtautuu. Vaikka suurin osa keskusteluista on asiallisia ja ymmärtäviä, niin herkässä mielentilassa sitä muistaa varmasti vaan ne kärjekkäimmät.
Oma imetykseni ei onnistunut ollenkaan, joten oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että ihmiset ei irl kyllä tuomitse eikä paljoa kyselekään, ainakaan vasten kasvoja. Päin vastoin, äideiltä sain tukea ja ymmärrystä jos sitä tarvitsin. Oli ehkä mun pelastus ettei meillä tuolloin ollut nettiä kotona käytössä, ja mä en ymmärtänyt erikseen hävetä sitä että ruokin lasta pullolla. Olihan se kova paikka, ettei imetys onnistunut, mutta missään vaiheessa en kokenut että mun ois pitänyt selitellä sitä kenellekään. Mulla on myös toisia äitejä kohdaan ensisijaisesti sellainen asenne, että jokainen tavallinen äiti on riittävän hyvä äiti lapselleen ja huolehtii lapsesta niin hyvin kuin voi, omalla tavallaan, ihan alusta asti.
Se, mikä mua erityisesti mietityttää nyt kun olen tavannut näitä äitejä, on se, että voikohan joku herkempi/arempi äiti jättää tulematta perhekerhoon yms. sen vuoksi, että jännittää syöttämistilannetta ja luulee että joutuu kiusalliseen tilanteeseen tai pahoittaa mielensä muiden reaktioista? Ei kai? Se nimittäin ois iso vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoisen kanssa tosi lyhyeen. Tein mitä vain niin sitä ei tullut. Ja kyllä, minä selittelin. Kaikille ja koko ajan. Se johtui siitä, että itsellä oli epäonnistunut olo ja tosi paha mieli. Sitä selitteli tavallaan itselleen aina uudelleen ja uudelleen.
Ja kyllä mulle muutama mummeli jossain sanoikin, että mitäs siinä nuukailet, kaiva tissi esiin vaan! Ja joku alkoi heti neuvoa, mitä mun OLISI PITÄNYT tehdä, että sitä maitoa olisi tullut. Kyllä sitä sai (varsinkin vanhemmilta ihmisiltä) paljon kritiikkiä siitä, kun "en suostu imettämään." Ja siitä tuli paha mieli. Sitä sitten opetteli välttämään näitä tilanteita niin, että kertoi jo etukäteen, miksi syötän lapseni pullolla, enkä tissistä.
selitysten aika tulee ehkä vähän myöhemmin kuin pullolasten äideillä, mutta tulee kumminkin. Lisäksi itse kun olen imettänyt suositusten mukaan, olen saanut ihmettelyä paljon useammin kuin hyväksyntää. Fanaatikkoja en ole kohdannut puoleen enkä toiseen, mutta selitellä olen saanut.
suomalaiseen tapaan tässäkin asiassa on vain yksi oikea tapa, lasta imetetään ja muu on poikkeavaa, huonoa äitiyttä ja johtaa suoraan nuorisorikollisen uralle! Tämän voit lukea täältä keskusteluista, fanaatikot huutavat minkä ehtivät ja ne joita toisten imetykset ja imettämättömyydet ei kiinnosta, eivät pidä sen isompaa ääntä itsestään. Jos uudet äidit käyvät täällä lukemassa keskusteluja, niin ei se ole ihmekään, että tulee tunne selitellä omia valintojaan.
Voi neuvoloillakin olla parannettavaa valistuksessa, mutta itse olen Espoossa saanut paremman kuvan neuvolan toiminnasta. Vain kerran terveydenhoitaja kysyi ennen lapsen syntymää, olenko aikonut imettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että imettämistä ei tarvitse selittää, mutta pulloruokintaan halutaan joku selitys.