Miten jaksat miehesi pihtaamista? ov

Hankin ikioman toyboyn ja nyt mies saa pihdata ihan niin paljon kuin jaksaa ja kaikki on silti tyytyväisiä.

Hankin ikioman toyboyn ja nyt mies saa pihdata ihan niin paljon kuin jaksaa ja kaikki on silti tyytyväisiä.

.. mutta siitä seuraisi todella ruma ero.

Mutta kun en kuitenkaan mitään erotaistelua ja huoltajuuskiistaa halua aiheuttaa, en ole myöskään lähtenyt sivusuhteisiin. Minä tyydyn vain raivoamaan ja kiukuttelemaan ja syyttelemään. Tiedän, ettei ehkä ole kaikkein rakentavin ratkaisu, mutta miksi on mun velvollisuuteni löytää rakentava ratkaisu mieheni ongelmaan, etenkään kun hän ei tee asialle itse yhtään mitään, eikä koe mitään tarvetta sille jotain tehdä.



Hulluinta tässä on se, että kun minä sitten päätin ruveta myös pihtaamaan, eli vaikka haluttaisi niin en anna, kun miestä haluttaa, siitä seurasi se, että mieheni mököttää, valittaa ja vinkuu miten hänellä on nyt paha mieli. En pysty käsittämään, miten tuo mies voi kuvitella, että minua kiinnostaisi tippaakaan hänen paha mielensä!



Yhtenä "jarruna" mulla on toiminut, tosin vain lyhyeksi aikaa, se että olen lähtenyt lenkille. Heti kotiovesta päästyäni olen lähtenyt juoksemaan, ja juossut niin kovaa ja niin kauas kuin olen vain päässyt, aina siihen asti että jalat lähtevät alta. Hetkeksi se helpottaa.

mulla itsetunto laski ja olin todella onneton kun miees ei halunnu.. sit alko meneen tosi huonosti ja erottiin.. itsetunto on edelleen paskana

niin siinähän se on lopullinen ratkaisu ongelmaasi.

...Heti kotiovesta päästyäni olen lähtenyt juoksemaan, ja juossut niin kovaa ja niin kauas kuin olen vain päässyt, aina siihen asti että jalat lähtevät alta. Hetkeksi se helpottaa.

Mutta kun en kuitenkaan mitään erotaistelua ja huoltajuuskiistaa halua aiheuttaa, en ole myöskään lähtenyt sivusuhteisiin. Minä tyydyn vain raivoamaan ja kiukuttelemaan ja syyttelemään. Tiedän, ettei ehkä ole kaikkein rakentavin ratkaisu, mutta miksi on mun velvollisuuteni löytää rakentava ratkaisu mieheni ongelmaan, etenkään kun hän ei tee asialle itse yhtään mitään, eikä koe mitään tarvetta sille jotain tehdä.

Hulluinta tässä on se, että kun minä sitten päätin ruveta myös pihtaamaan, eli vaikka haluttaisi niin en anna, kun miestä haluttaa, siitä seurasi se, että mieheni mököttää, valittaa ja vinkuu miten hänellä on nyt paha mieli. En pysty käsittämään, miten tuo mies voi kuvitella, että minua kiinnostaisi tippaakaan hänen paha mielensä!

Yhtenä "jarruna" mulla on toiminut, tosin vain lyhyeksi aikaa, se että olen lähtenyt lenkille. Heti kotiovesta päästyäni olen lähtenyt juoksemaan, ja juossut niin kovaa ja niin kauas kuin olen vain päässyt, aina siihen asti että jalat lähtevät alta. Hetkeksi se helpottaa.

Eli aion liittyä Elixiaan ja käydän jumpissa niin paljon kuin sielu sietää. Tai jotain vastaavaa. Josko hetkeksi helpottaisi, kuten kuvasit.

Ei syytteleminen ole kovin rakentavaa, mutta itsekin siihen välillä sorrun. Viime sunnuntaina päätin, että muutun. Minusta tulee cool, en vonkaa, enkä anna hänelle ylivaltaa - enkä tunteilleni.

Mutta eihän se nyt niin helposti käy ) :

Edellisessä liitossa minä olin pihtari, kun mies ällötti ja olin yksinkertaisesti nainut väärän miehen. Ei ollut rakkautta ei kunnioitusta häntä kohtaan. Niinpä en hänen kanssaan pystynyt sekstaamaan - kuin ehkä punkkupullon jälkeen kerran kolmeen kuukauteen. Haluttomuuteen oli siis selvä syy. Ja sittenhän erosimmekin.

Nyt ovat asiat aivan toisin. En voi olla pohtimatta, eikö hän rakasta minua... Asiasta on keskusteltu. Hänellä on heikolmpi libido kuin minulla. En minä joka päivä vonkaa. Mutta olemme joka toinen vnklppu kaksin, ja kyllä silloin vonkaan. Yleensä en saa. Kuin ehkä kerran. Nopeasti. Tauko saa miehen tulemaan salamana ) :

Sivusuhteista vain haaveilen, tuskin koskaan toteutan. En pysty ainakaan nyt, koska tunteeni miestäni kohtaan ovat niin voimakkaat.

Mutta mitä hittoa tällä rakkauden- ja läheisyydenkaipuulle oikein voi tehdä?

ap ) ´: