Opiskelen sairaanhoitajaksi ja tämä ei oikeasti ole muuta kuin

Tiedän tarkalleen, mitä tarkoitat.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Älä viitsi.

T. Oikea AP

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tarkalleen, mitä tarkoitat.

Olin hirveän kiltti, ujo ja empaattinen ennen kuin tulin alalle. Nyt oikeasti vihaan ihmisiä. Kaikki se mitä joudun kestämään, koska halusin auttaa... Kollegoilta tuleva kiusaaminen, arvostelu ja se kuinka arvottomina hoitajat nähdä muihin ihmisiin verrattuna... En vain kestä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Tämä on ollut jo monessa ketjussa joten älä viitsi triollata.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Tsemppiä. Kanalaumasta kun pääset eroon niin sulla on kaikki hyvin.

Niinpä, hoitoalalla valtava määrä kiusaajahoitajia. Ei ihme, ettei tulijoita alalle ole. Kivojakin paikkoja silti on, pitää vain etsiä. Itsekin useaan kertaan vaihtanut, vihdoin paikassa, johon on oikeasti kiva mennä.

Miten ylipäänsä olet päässyt kouluun jos pää hajoaa heti? Eikö ole psykologisia testejä?

Voi harmi. Kuulostaa juuri sellaiselta ihanalta työkaverilta, joita työpaikoilla tarvitaan ja kaivataan.

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Kuulostaa juuri sellaiselta ihanalta työkaverilta, joita työpaikoilla tarvitaan ja kaivataan.

Ruikuttaja-saikuttaja-marttyyriltä?

Itsellä jäi koulu kesken kun harjoitteluissa turpaan saaminen söi naista. Arvostan ammattikuntaa syvästi. Itseltä puuttui jotain jota se vaati.

Sairaanhoitajan työ vaatii kyllä aika paljon sitä, että antaa ikävien asioiden valua kuin vesi hanhen selästä. Ei saa jäädä märehtimään, luottaa vaan itseensä, oon hyvä tyyppi!

Nokka pystyyn vaan ap ja kohti uusia pettymyksiä!

Olin nuorena vanhainkodissa kesätöissä. Vanhuksia kaltoinkohdeltiin niin että itselle jäi ikuiset traumat sairaanhoitajista. Aivan sairas meininki.

Menin samalle alalle toiseen työpaikkaan ja siellä joku psykopaatti kyykytti mua niin et ei mitään järkeä.

Voin sanoa et hakeuduin miesten alalle ja ihan eri meininki. Ei ikinä enää naistenalalle, hoitajia en kestä lainkaan, en tuttavapiirissä, en mitenkään. Aivan järkyttävää ja puhutaan kymmenistä hoitajista.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajan työ vaatii kyllä aika paljon sitä, että antaa ikävien asioiden valua kuin vesi hanhen selästä. Ei saa jäädä märehtimään, luottaa vaan itseensä, oon hyvä tyyppi!

Nokka pystyyn vaan ap ja kohti uusia pettymyksiä!

Olen luonteeltani sellainen, että käännyn sisäänpäin, kun minua loukataan ja pidän sen sisälläni murehtien asiaa monta viikkoa. Muistan kaikki kaltoinkohtelut, kaikki väärinsanomiset, aivan kaiken enkä ikinä, ikinä, anteeksi. Mutta olen väsynyt kääntämään poskea. 

AP

anna anteeksi*

AP

Sitähän se on, enkä usko, että mikään palkankorotus poistaa tuota ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ylipäänsä olet päässyt kouluun jos pää hajoaa heti? Eikö ole psykologisia testejä?

Ei kenenkään psyyke kestä jatkuvaa kiusaamista, paitsi jos nyt on ihan täysin psykopaatti, niin sitten kyllä antaa takaisin julmimman kautta jossain vaiheessa. Ap ei taida olla.

Tiedän tunteen, harjoitteluaikana eräs ohjaajani haukkui minut useaan otteeseen ja monta kertaa lähdin itkien kotiin. Ainoa positiivinen asia oli arvioinnissa että osasin ottaa negatiivista palautetta vastaan. Mutta työelämä koulii, alkaa osata pitää puolensa. On toki ollut vuosien varrella työkavereita joita ei halua nähdä enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ylipäänsä olet päässyt kouluun jos pää hajoaa heti? Eikö ole psykologisia testejä?

Ei kenenkään psyyke kestä jatkuvaa kiusaamista, paitsi jos nyt on ihan täysin psykopaatti, niin sitten kyllä antaa takaisin julmimman kautta jossain vaiheessa. Ap ei taida olla.

Hoitoalalla pahimmissa paikoissa pärjää vain aito psykopaatti. Hirveitä ämmiä, osaamaton johto ja vuosikymmenien aikana muodostunut jatkuvan valituksen, kyttäämisen ja mitätöinnin kulttuuri.

Ja hyviäkin työpaikkoja toki on, mutta ei monta.

No vaihda alaa. Lopeta valittaminen.

Alalla on paljon katkeruutta, kilpailullisuutta ja leipääntyneitä tekijöitä, jotka purkavat omaa pahoinvointiaan vaarattomiin uusiin tulijoihin. Hierarkiassa itsen yläpuolella olevia haukutaan vain selän takana, mutta älä huoli, kaikki saavat osansa. Melkein vuosi ilmaista työtä harjoittelun muodossa, ja jos omalle kohdalle ei satu kivoja ja asiallisia ohjaajia, ei kuitenkaan juuri kannusta jatkamaan alalla. Siksi tähän huonoon kohteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Uusia tekijöitä ei todellakaan toivoteta tervetulleiksi, vaan ovat näköjään monissa paikoissa näille kehäraakeille ja vanhoille pieruille (yhden perehdyttäjän oma ilmaisu), jotka kiipineet hierarkiassaan, pelkkä uhkatekijä raikkaudessaan, varsinkin, jos ovat motivoituneita ja hoitotyöstä kiinnostuneita - tai muuten poikkeavia :)). Ainoastaan lääkäreitä kunnioitetaan, jos heitäkään, omaa hoitotyön erikoisosaamista vain kielteisessä vertaamis- ja kilpailumielessä. Ilmeisesti koska hoitajien arvostus ei ole palkassa ja muiden ammattilaisten - tai yhteiskunnan yleensä - taholta näkynyt.

Pää pystyyn, sinulla on oma elämä ja motivaatio ja elämän suunta, jätä kanalauma omaan arvoonsa, eli älä anna pahoinvoivan työyhteisön alistaa tai lannistaa. Johtamisessa juuri tässä mielessä onkin paljon korjaamisen varaa, Anna siitä palautetta ja ilmoita johdolle epäasillisesta kohetlusta! Tämä on tärkeää, että uusi hoitohenkilökunta saisi arvostavaa ja innostavaa kohtelua, asiallisen ohjauksen ja perehdytyksen. Naiset osaavat olla toisilleen tosi.. helvetissä on oma paikkansa näille toisten naisten vihaajille. Tutkimusten mukaan naisvaltaisilla aloilla niin kuin myös miesvaltaisilla aloilla, on paljon naisten kiusaamista. Alat, joilla on sekä naisia että miehiä kutakuinkin saman verran, työyhteisöissä ilmenee vähemmän epäasiallista kohtelua.

Nimim. Kokemusta erilaisista työyhteisöistä, nyt alanvaihtajana myös hoitoalasta. :)