Minkä ikäisiä tuttavanne ovat keskimäärin olleet vanhempiensa kuollessa?
Itse tiedän monia yli kuusikymppisiä, joilla on vielä molemmat vanhemmat elossa, mutta toisaalta myös yllättävän monta jo nuorena aikuisena kummatkin menettänyttä.
Kommentit (16)
25-80 v väliltä löytyy ihan kaikkea.
Tunnen yhden, joka oli vielä alaikäinen vanhempien kuollessa. Mutta yleisimmin 60+.
Mieheni isä kuoli, kun mies oli 18. Isäni menetti oman isänsä 23-vuotiaana, äitini isä kuoli, kun äiti oli 45.
Aika monelta on kuollut heidän itsensä ollessa siinä kuudenkymmenen paikkeilla, muutaman vuoden alle tai yli.
Nuorin tuntemani täysorpo oli 3 vrk ikäinen ja vanhin 81v.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni isä kuoli, kun mies oli 18. Isäni menetti oman isänsä 23-vuotiaana, äitini isä kuoli, kun äiti oli 45.
Voi ei.. kamalaa menettää vanhempi aikuisuuden kynnyksellä :(
Paras ikä olisi noin 30. Silloin on vanhemmat elänyt jo tarpeeksi, lapsi on hyvin valmistautunut vanhempien poismenoon ja perintö tulee sopivaan vaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä olisi noin 30. Silloin on vanhemmat elänyt jo tarpeeksi, lapsi on hyvin valmistautunut vanhempien poismenoon ja perintö tulee sopivaan vaiheeseen.
Kyllä tuossa iässä on yleisempää menettää isovanhempansa kuin vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä olisi noin 30. Silloin on vanhemmat elänyt jo tarpeeksi, lapsi on hyvin valmistautunut vanhempien poismenoon ja perintö tulee sopivaan vaiheeseen.
Kyllä tuossa iässä on yleisempää menettää isovanhempansa kuin vanhempansa.
Totta, mutta silloin olisi paras aika menettää ainakin toinen vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä olisi noin 30. Silloin on vanhemmat elänyt jo tarpeeksi, lapsi on hyvin valmistautunut vanhempien poismenoon ja perintö tulee sopivaan vaiheeseen.
Aha, että alle viisikymppiset vanhempani olisivat eläneet jo tarpeeksi, ja olisin ollut valmistautunut poismenoonsa. Ja mikä perintö?
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä olisi noin 30. Silloin on vanhemmat elänyt jo tarpeeksi, lapsi on hyvin valmistautunut vanhempien poismenoon ja perintö tulee sopivaan vaiheeseen.
No en kyllä itse kolmekymppisenä ole millään tavalla valmistautunut terveen reilu viisikymppisen äitini kuolemaan. Toivon että se elää vielä ainakin kolmekymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä olisi noin 30. Silloin on vanhemmat elänyt jo tarpeeksi, lapsi on hyvin valmistautunut vanhempien poismenoon ja perintö tulee sopivaan vaiheeseen.
Kyllä tuossa iässä on yleisempää menettää isovanhempansa kuin vanhempansa.
Onko näin? Monen tuntemani 25-35-vuotiaan vanhemmista ainakin toinen on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ikä olisi noin 30. Silloin on vanhemmat elänyt jo tarpeeksi, lapsi on hyvin valmistautunut vanhempien poismenoon ja perintö tulee sopivaan vaiheeseen.
Kyllä tuossa iässä on yleisempää menettää isovanhempansa kuin vanhempansa.
Onko näin? Monen tuntemani 25-35-vuotiaan vanhemmista ainakin toinen on kuollut.
Useimmiten 30-vuotiaiden vanhemmat ovat n. 50-65-vuotiaita eli vielä työikäisiä. Sinun tuttavapiirissäsi on vain sattunut osumaan kohdalle huono tuuri.
Oma lapseni ei ollut edes syntynyt, kun isänsä kuoli
Mutta suurimmalla osalla 40-50 vuotiaista tutuistani on vanhemmat vielä elossa.
No tota, ihan joka lähtöön löytyy.
Omatkin ovat kuolleet jo ennen nelikymppisiäni.