Oletko ollut lemmikkisi tukena, kun se on laitettu ikuiseen uneen
Työkaveri kertoi, että he jättivät kissansa eläinlääkäriin ja lähtivät samantien kotiin, kun eivät halunneet nähdä kissansa kuolemaa. Olin ihmeissäni, kun itse olen aina saattanut lemmikin viimeiseen uneen siinä vierellä.
Onko muita, jotka eivät halua nähdä lemmikkinsä kuolemaa eläinlääkärissä?
Kommentit (36)
Aina olen ollut mukana, se on minulle itsestään selvää. Olen kyllä pari kertaa tuttavienikin koiria vienyt kun omistajat ei ole itse halunneet, olen kyllä ihmetellyt suuresti.
Tottakai olen. En usein käytä samaa velliperseily, mutta tuo APN kuvaama toiminta täyttää määritelmän.
Olen ollut, ja itkenyt aina kuin Niagara. Kolme kissaa kuopattu.
En ihan oikeasti tajua miksi _en_ olisi! Sehän nukkuu kauniisti tuonpuoleiseen! Ei mitään draamaa 🤔
Tottakai olen ollut mukana kissojeni eutanasioissa ja silitellyt viimeiseen hengenvetoon asti ja jättänyt jäähyväiset. Vaikea kuvitella miksi joku ei olisi mukana...
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olen ollut mukana kissojeni eutanasioissa ja silitellyt viimeiseen hengenvetoon asti ja jättänyt jäähyväiset. Vaikea kuvitella miksi joku ei olisi mukana...
No, eri asiat vaikuttavat ihmisiin eri tavoilla. Sille ei mitään voi. Esim. minä vein vuokrahevoseni, kun tiesin, että omistaja on sellainen ihminen, että hän ei pysty. Hänen miehensä olisi ollut seuraavana vuorossa, mutta näin, että ajatus tuntui hänestäkin tuskalliselta. Lupasin mennä. Toki on se hevosen lopettaminen pultilla ehkä astetta rankempi juttu kuin koiran eutanasia piikillä.
Kotiin saatiin eläinlääkäri ja siinä tutulla matolla siliteltiin pois.
Olen ollut aina saattamassa rakkaat lemmikit viimeiselle matkalleen. Sylissä pienemmät ja isompien vierellä.
Miksi hevosta ei voi lopettaa lääkkeillä? Kaippa se nukutetaan eka?
Vierailija kirjoitti:
Miksi hevosta ei voi lopettaa lääkkeillä? Kaippa se nukutetaan eka?
Kyllä hevosen voi lopettaa lääkkeilläkin. Ei nukuteta ennen pulttia, ampuminen on nopea tapa.
Joitain asioita vaan on tehtävä, vaikka se tuntuisi pahalta. Vertaisin lemmikin lopettamista siihen kun mennään katsomaan läheistä sairaalaan, vaikka hän ei olisikaan kuolemassa. Kyse on tukena olemisesta ja toisen kärsimyksen vähentämisestä. Ei pidä ottaa lemmikkiä tai hankkia niitä omaisia, jos ei kestä vaikeita aikoja.
Koirani jäi auton alle ja kitui juuri ja juuri hengissä. Mieheni harrastaa metsästystä ja mukanaan oli ase kun soitin hänet ajamaan äkkiä paikallle. Koira lähti nopeasti ja kivuttomasti taivaaseen yhdellä laukauksella. Silmissä ei ollut pelkoa vaan toivo "anna minun mennä"
Vaihtoehto olisi ollut kuljettaa yli 40 min eläinlääkäriin ja siirrellä sitä vielä auton kyytiin luita murtuneena.
Lilja 12v, on muistoissani aina. Aina.
Oon ollu aina elukoitteni lopetuksessa mukana. Se että on oma ihminen vierellä, vähentää eläimen stressiä. Tuttu ihminenkin on parempi kuin ei mitään.
Minkälainen pelkuri pitää huolta eläimestä, väittää ehkä rakastavansakin, ja sitten perääntyy lopun häämöttäessä? Vastenmielinen ajatuskin.
Kahden kissani lopetusta varten tilasin eläinlääkärin kotiin. Kissat eivät koskaan olleet pitäneet eläinlääkärireissuista, niin en halunnut niitä viimeisinä elinhetkinään sellaisella rasittaa. Ja kyllä silittelin samalla kun eläinlääkäri hoiti tehtävänsä.
Joo, appivanhemmat heittivät vanhat lemmikit eläinlääkäriin piikille samaantapaan kuin roskapussin roskikseen. Äärimmäisen halveksittavaa mielestäni. Itse olen lohdutellut lemmikkejä aina viimeiseen asti, vaikka itsestä olisi tuntunut pahalta.
Ehkä jos eläintä on pitänyt lähinnä koristeena niin voi tehdä noin. (Itse en ikinä voisi.)
Se on viimeinen palvelus usein vanhalle ja ja/tai sairaalle perheenjäsenelle. Ja tiedossa on ollut, että se päivä joskus koittaa, silloin kun on sen eläimen hommannut. Sanomatta selvää, että silloin sitä rakasta ei jätetä yksin siihen tilanteeseen.
Voimia ja osanotot kaikille jotka sen on kokeneet ja tulevat kokemaan. Ei pitäisi lemmikkejä antaa sellaisille jotka ei loppuun asti hoida.
Vierailija kirjoitti:
Ammuin haulikolla otsaan vanhaa, tarpeetonta suomenpystykorvaani. Tuli kuuroksi, eikä enää haukkunut metsälintuja.
Olin paikalla. Ei se sairas ollut, mutta tarpeeton. Hyvä koira silti alkuaikoina.
Olet kohdellut ihmisen parasta ystävää kuin käyttöesinettä. Häpeä.
Olen ollut omien lemmikkien lopetuksen ja vuokrahevosen.