Löytääksesi kumppanin pitää sinun kehittää itseäsi
Näin aina sanotaan, mutta ei koskaan sanota miten paljon pitää itseään kehittää tai miten paljon kehitystä pitää saavuttaa, että kannattaa edes yrittää.
Otetaan esimerkkinä vaikka, että henkilö omistaa viisi huonoa ominaisuutta, jotka selvästi estävät parisuhteen löytämisen. Riittääkö että kehittyy näistä kahdessa vaikka silti jäisi kolme huonoa? Vai voiko olla, että noista viidestä yksi on niin huono, että ilman sen parantamista ei ole mitään mahdollisuuksia?
Kiinnostaisi näin aika pohjalta normaaliksi ihmiseksi yrittävänä yksinäisenä tietää.
Kiitos vastauksistasi.
Kommentit (20)
Kehitä yksi ominaisuus kerralla ja niiden välissä aina yrität löytää sen kumppanin. Jos ei löydy, kehität seuraavan kohdan. Jos viiden kohdan jälkeen ei ole löytynyt, ostat kartan ja kompassin.
Ei se ole matemaattinen yhtälö.
On tärkeää kehittää ulkonäköään, koska elämä nyt vaan on tosi pinnallista, ja on tärkeää opetella olemaan oma itsensä.
Se on yllättävän vaikeaa, sillä epätoivo ja miellyttämisenhalu nousevat helposti pintaan, jos haluaa suhteen. Ja epätoivo on yksi luotaantyöntävimpiä piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi yksinoloon ei tarvitse tehdä mitään. Hyvä puoli tässä on se ettei kukaan häiritse.
Ongelmaksi asia muodostuu, jos jossain vaiheessa yksinolo ei enää olekaan se mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kehitä yksi ominaisuus kerralla ja niiden välissä aina yrität löytää sen kumppanin. Jos ei löydy, kehität seuraavan kohdan. Jos viiden kohdan jälkeen ei ole löytynyt, ostat kartan ja kompassin.
Näin kai se pitäisi tehdä. Tuntuu vain hölmöltä ja pelottavalta lähteä kokeilemaan kepillä jäätä, jos sitten tulee taas epäonnistumisia ja huonoja kokemuksia. Toisaalta voihan se olla, että vaikka pääsisi sinne "täydellisyyteen" ei silti löytäisi ketään. Tai aika voi loppua kesken ja sitten olisi ollut edes yrittämättä.
Olisikin parempi, että deittailu toimisi niin, että luoteltaisiin huonot puolemme eikä yritettäisi korostaa niitä parhaita. Eihän se silti niin voi mennä - tajuan sen.
ap
Voisit kehittää tuon epävarmuuden ja ylianalysoimnin pois. Tilalle rentoutta ja itsevarmuutta ja pilkettä silmäkulmaan.
Näen asian niin, että sitä mihin ihastuu toisessa, niin pyrkii kehittämään myös itsessä. En usko, että samankaltainen vetää puoleensa, mutta esimerkiksi, jos toinen tahtoo viettää aktiivista elämää, niin tuskin pidemmän päälle suhde, jossa toinen tahtoo viettää mahdollisimman paljon aikaa kotona, toimii. Samoin se mikä on rakkaudenkielenä ja niiden yhteensopivuus tai ainakin sen ymmärtäminen, että vaikka itselle lahjojen saaminen ei olekaan niin tärkeää, voi se puolisolle olla suurin rakkaudenosoitus.
Viimeksi tänään näin, kuinka tulisesti pariskunta saattaa riidellä, mutta kuitenkin pysyä yhdessä, joten henkilökohtaista ja pariskuntakohtaista vaikuttaa olevan, esimerkiksi minkälaista kommunikointia kukakin sallii. Eikä asia minulle kuulu sen kummemmin. Kukin tavallaan.
Mielestäni oleellisempaa on miettiä millaisena itsestään pitää ja on onnellinen. Silloin seurustelukumppaninkin löytäminen sujunee omalla painollaan.
Käy katsomassa Mielenterveyden keskusliiton sivuilta tulevaa mielenterveysviikon teemaa.
Mutta onhan se pitkälti parisuhdetoiveista puhuttaessa, että onnelliseen ja elämäänsä tyytyväiseen on helpompi rakastua kuin "kiviseen peltoon", jos hedelmällistä lopputulosta haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisit kehittää tuon epävarmuuden ja ylianalysoimnin pois. Tilalle rentoutta ja itsevarmuutta ja pilkettä silmäkulmaan.
En ole aina ollut tällainen. Se on huonojen kokemusten ja persoonan yhdistelmä.
Olet kyllä siinä oikeassa, että ne kerrat, kun olen unohtanut analysoinnin tai miettimisen mitä muut ajattelevat niin ovat olleet jotenkin avartavia ja erilaisia kokemuksia.
Olisihan se kiva olla itsevarma, mutta kun se itsevarmuus aina kumpuaa jostakin. Minulla se olisi vain maski todellisuuden päälle.
Kiitos silti vinkistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Näen asian niin, että sitä mihin ihastuu toisessa, niin pyrkii kehittämään myös itsessä. En usko, että samankaltainen vetää puoleensa, mutta esimerkiksi, jos toinen tahtoo viettää aktiivista elämää, niin tuskin pidemmän päälle suhde, jossa toinen tahtoo viettää mahdollisimman paljon aikaa kotona, toimii. Samoin se mikä on rakkaudenkielenä ja niiden yhteensopivuus tai ainakin sen ymmärtäminen, että vaikka itselle lahjojen saaminen ei olekaan niin tärkeää, voi se puolisolle olla suurin rakkaudenosoitus.
Viimeksi tänään näin, kuinka tulisesti pariskunta saattaa riidellä, mutta kuitenkin pysyä yhdessä, joten henkilökohtaista ja pariskuntakohtaista vaikuttaa olevan, esimerkiksi minkälaista kommunikointia kukakin sallii. Eikä asia minulle kuulu sen kummemmin. Kukin tavallaan.
Mielestäni oleellisempaa on miettiä millaisena itsestään pitää ja on onnellinen. Silloin seurustelukumppaninkin löytäminen sujunee omalla painollaan.
Kai kiinnostuksenkohteetkin tai persoona voidaan laskea sellaisiksi, joita voi kehittää. Itse mietin enemmän sellaisia konkreettisia juttuja kuin vaikka työttömyys tai iso maha. Ehkä nuo mitä esitit ovat enemmän makrotason juttuja, jotka tulevat esiin, kun ns. perusasiat ovat kunnossa?
Minä en tiedä miten olla onnellinen. Ehkä se on ongelmani?
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole matemaattinen yhtälö.
On tärkeää kehittää ulkonäköään, koska elämä nyt vaan on tosi pinnallista, ja on tärkeää opetella olemaan oma itsensä.Se on yllättävän vaikeaa, sillä epätoivo ja miellyttämisenhalu nousevat helposti pintaan, jos haluaa suhteen. Ja epätoivo on yksi luotaantyöntävimpiä piirteitä.
Miten ulkonäköä "kehitetään"? Laihduttamisen tajuan, mutta miten kalju kehittää itselleen hiukset tai lyhyt kehittää itselleen pituutta?
Olen käyttänyt peniksenkehitintä, mutta ei ole auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt peniksenkehitintä, mutta ei ole auttanut.
Kaikki mistä olisi hyötyä on huijausta.
Jos kuuntelee parien naurettavia riitelyitä niin melkein tulisi luopua joistain hyvistä puolista.
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt peniksenkehitintä, mutta ei ole auttanut.
Ei ole kehittynyt vai et ole kyennyt mainostamaan kehitystäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole matemaattinen yhtälö.
On tärkeää kehittää ulkonäköään, koska elämä nyt vaan on tosi pinnallista, ja on tärkeää opetella olemaan oma itsensä.Se on yllättävän vaikeaa, sillä epätoivo ja miellyttämisenhalu nousevat helposti pintaan, jos haluaa suhteen. Ja epätoivo on yksi luotaantyöntävimpiä piirteitä.
Miten ulkonäköä "kehitetään"? Laihduttamisen tajuan, mutta miten kalju kehittää itselleen hiukset tai lyhyt kehittää itselleen pituutta?
Ei hiukset tai pituus ole kaikki kaikessa.
Voi hankkia vahvan ja sopusuhtaisen kropan vaikka uimalla, ja voi uusia vaatevarastonsa.
Moni jää kiinni sellaisiin asioihin joita ei voi muuttaa, ja luovuttaa siksi ulkonäön parantamisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuuntelee parien naurettavia riitelyitä niin melkein tulisi luopua joistain hyvistä puolista.
En itseasiassa tiedä mistä he riitelivät. Julkisella paikalla tuulettaminen saattaa tulla huomatuksi, joten erityisemmin ei tarvinnut kuunnella. Älä siis huoli, en ole erityisemmin kiinnostunut pariskuntien riidoista tai aiheiden urkkimisesta.
Mielummin kehitän maailmaa kuin muutan itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen asian niin, että sitä mihin ihastuu toisessa, niin pyrkii kehittämään myös itsessä. En usko, että samankaltainen vetää puoleensa, mutta esimerkiksi, jos toinen tahtoo viettää aktiivista elämää, niin tuskin pidemmän päälle suhde, jossa toinen tahtoo viettää mahdollisimman paljon aikaa kotona, toimii. Samoin se mikä on rakkaudenkielenä ja niiden yhteensopivuus tai ainakin sen ymmärtäminen, että vaikka itselle lahjojen saaminen ei olekaan niin tärkeää, voi se puolisolle olla suurin rakkaudenosoitus.
Viimeksi tänään näin, kuinka tulisesti pariskunta saattaa riidellä, mutta kuitenkin pysyä yhdessä, joten henkilökohtaista ja pariskuntakohtaista vaikuttaa olevan, esimerkiksi minkälaista kommunikointia kukakin sallii. Eikä asia minulle kuulu sen kummemmin. Kukin tavallaan.
Mielestäni oleellisempaa on miettiä millaisena itsestään pitää ja on onnellinen. Silloin seurustelukumppaninkin löytäminen sujunee omalla painollaan.
Kai kiinnostuksenkohteetkin tai persoona voidaan laskea sellaisiksi, joita voi kehittää. Itse mietin enemmän sellaisia konkreettisia juttuja kuin vaikka työttömyys tai iso maha. Ehkä nuo mitä esitit ovat enemmän makrotason juttuja, jotka tulevat esiin, kun ns. perusasiat ovat kunnossa?
Minä en tiedä miten olla onnellinen. Ehkä se on ongelmani?
ap
Siinä mielessä perusasioilla on merkitystä, että talouasioiden vakaus vähentää stressiä jolloin pn rentoutuneempi ja voi keskittyä muuhunkin, kuin laskujen stressaamiseen. Ulkoinen olemus taas siinä mielessä, että viehättävyys puolison silmissä ylläpitää parisuhteen kipinää. Onneksi makuja on monia.
Makrotason asioina pitämäsi seikat ovat ne persoonallisuuden piirteet ja elämäntavat, joilla on suuri vaikutus yhteensopivuudessa. Jos pelkän elämäntilanteen perusteella rakastuisi, niin kuulostaisi enemmänkin järjestetyltä liitolta, kuin rakkaudelta.
Harvemmin olen kuullut rakkaudentunnustusta muodossa: Rakastan sinua, koska käyt töissä ja vatsasi on litteä.
Onneksi yksinoloon ei tarvitse tehdä mitään. Hyvä puoli tässä on se ettei kukaan häiritse.