40-vuotiaat, kuvitteleeko teidän vanhemmat vieläkin, että voisivat jotenkin hallita teitä?

Olen 33 ja vanhempani eivät sekaannu asioihini ellen itse pyydä neuvoa tai apua jossakin. Olemme hyvissä väleissä ja vaihdamme kuulumisia vähintään kerran viikossa.

Ei

Kyllä!!

Antoivat olla mun rauhassa lapsena, mutta alkoivat määräilemään kun sain omia lapsia. Olen 47v. Odotan joka päivä heidän kuolemaa. Ei nähdä kuin muutama kerta vuodessa, että sikäli onni kun tää korona tuli.Niin olen sitä käyttänyt tekosyynä ettei voida nähdä. He kun pelkää sitä.

Ei. Isäni toppuutteli äitiäni jo opiskeluaikana, että antaa tyttären itse päättää asioistaan. Nykyisin kumpikaan ei pyri vaikuttamaan, mutta onhan heillä mielipiteensä asioista. En ole kokenut sen vaikutuksen olevan hallitseva vaan enemmän heidän omasta kokemuksestaan kumpuavaa välittämistä. Onhan mulla itsellänikin mielipiteitä heidän päätöksistään ja välillä lausun kyllä näkökulmia päätöksen alle, että ovatko funtsineet sellaista esim. ennakoimista tuleville vuosille. Se olkoon sitten aikuisten ihmisten oma päätös, mihin jokainen päätyy.

Kyllä. Nyt juuri odottelen itseensämenoa, kun kuvitteli voivansa tehdä päätöksiä terveyteeni liittyen. Hän otti itseensä ja varmaan jurottaa vielä pitkään olematta väleissä, mutta sille minä en voi mitään. Asia selvitetään sitten kun hän kykenee ymmärtämään missä menee valtansa rajat.

Ei enää. Samalla kun tuo loppui, loppui myös muu yhteydenpito. Ilmeisesti en kelpaa aikuisena itsevaltaisena ihmisenä, vaan ainoastaan pikkulapsena.

Nyt viisikymppisenä ei niin paljon enää, tosin välit on etäisemmät vaikka yhteyttä pidetäänkin. Olemalla eri mieltä olen heitä vastaan ja haluan riidellä. En halua riidellä, vaan tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen, mutta olen oikeanlainen silloin kun olen samaa mieltä asioista.

Heidän mielestään lasten tukeminen on sitä, että lapsille sanotaan mitä ja miten heidän pitää asioita tehdä, olla ja elää. Eivät siksi koskaan tule käsittämään miksi aikuinen lapsi heidän mielestään kapinoi (=elää kuten itse haluaa).

Kyllä. Yrittävät määräillä miten kasvatan lapsiani ja miten toimin töissäni. Ignoreeraan vaan. Eivät osallistu lasten kanssa niin sananvaltaa ei ole.

Minusta on hauskaa, että yrittävät kertoa miten minun kuuluu tehdä töissä. Eivät ymmärrä alaa, ja eivät ole koskaan itse olleet samassa asemassa kun minä. Toimin melkein 30 ihmisen esimiehenä, mutta he yrittävät määräillä niin kun olisin pikkulapsi. Huoh

Ei. Kumpikin on ollut montussa yli 15-vuotta.

Kyllä. Kunhan kylmät ilmat tulee oikein kunnolla niin tulee pitkien kalsareiden käytön patistus. Äitini myös määrää minua mikromanageeraamaan aikuisten lasteni elämää, parisuhteita ja opiskelua. Kaiken muun lisäksi. Lapsenlapseni asioihin yrittää puuttua , minut onkin täysin jo ulkoustanut tämän elämästä koska mummona olo olisi minulle liian rankkaa. Kun vuosikymmeniä tuota kestää niin olen lopettanut. Hävitköön minun puolestani kaikki ihmiset elämästäni. Kunhan saan olla rauhassa. En jaksa pelata enkä taistella mistään enää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kunhan kylmät ilmat tulee oikein kunnolla niin tulee pitkien kalsareiden käytön patistus. Äitini myös määrää minua mikromanageeraamaan aikuisten lasteni elämää, parisuhteita ja opiskelua. Kaiken muun lisäksi. Lapsenlapseni asioihin yrittää puuttua , minut onkin täysin jo ulkoustanut tämän elämästä koska mummona olo olisi minulle liian rankkaa. Kun vuosikymmeniä tuota kestää niin olen lopettanut. Hävitköön minun puolestani kaikki ihmiset elämästäni. Kunhan saan olla rauhassa. En jaksa pelata enkä taistella mistään enää.

Kuulostaa että tuossa kuviossa sinä olet se hankala.

Sukutapaamisista kyllä ovat yrittäneet vaikuttaa. Jos en ole mennyt jonkun serkun häihin, niin siitä on seurannut hirveä murjotus ja mielenosoitus vanhempien taholta, vaikka en olisi edes nähnyt tuota serkkua yli 20 vuoteen. Olen kuulemma häpäissyt heidät tämmöisellä toiminnalla.

Mutsi jaksoi yrittää kuolemaansa saakka. Tuntuu jälkikäteen niin hukkaan heitetyltä ajalta kaikkine riitoineen. Mutta vaikka yritin, hän ei tajunnut etten ole enää se 10-vuotias pikkupoika.

Vierailija kirjoitti:

Olen 33 ja vanhempani eivät sekaannu asioihini ellen itse pyydä neuvoa tai apua jossakin. Olemme hyvissä väleissä ja vaihdamme kuulumisia vähintään kerran viikossa.

Näin sen kuuluisikin olla. Ei niin, että oletetaan kun kyseessä oma lapsi, niin pitää aina kommentoidaan valintoja ja tapoja. Varsinkin tuoda julki ne vanhemman mielestä huonot päätökset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kunhan kylmät ilmat tulee oikein kunnolla niin tulee pitkien kalsareiden käytön patistus. Äitini myös määrää minua mikromanageeraamaan aikuisten lasteni elämää, parisuhteita ja opiskelua. Kaiken muun lisäksi. Lapsenlapseni asioihin yrittää puuttua , minut onkin täysin jo ulkoustanut tämän elämästä koska mummona olo olisi minulle liian rankkaa. Kun vuosikymmeniä tuota kestää niin olen lopettanut. Hävitköön minun puolestani kaikki ihmiset elämästäni. Kunhan saan olla rauhassa. En jaksa pelata enkä taistella mistään enää.

Kuulostaa että tuossa kuviossa sinä olet se hankala.

Saat äitini. Lapseni tulevat olemaan raivoissaan kun tunget heidän elämäänsä määräilemään, mutta eipähän ole minun huoleni. Kiitos.

En usko. Tai eivät ainakaan määrää tai päätä yhtään mitään. Appivanhemmat yrittävät välillä tuputtaa omia vuosikymmeniä vanhoja toimintatapojaan, jotka eivät nyt vain enää nykyään toimi. Pysyvät kyllä lestissään, kun tekee selväksi asiat, kohteliaasti kuitenkin.

Olemme korkeakouluttautuneita muutamalta eri alalta, mm. rahoituksesta. Kuitenkin appiukko on tietävinään miten esimerkiksi kannattavuus lasketaan eri hyödykkeiden kanssa ja lähinnä puhuu täyttä puuta heinää ammattilaisen korviin. Itse on säästävinään tehdessään aivan älyttömiä "peliliikkeitä" :D

Kyllä. Lisäksi arvostelevat ja kritisoivat aivan kaikkea kahvinkeitosta lähtien. Mikään ei ikinä eikä koskaan ole oikein tai hyvin tehty.

Hauskasti osui ap tämä aloitus. Just tänään sain kuulla kuinka verhoa ei kannattaisi pitää yhtään ikkunan edessä vaan ottaa kaikki lämpö talteen. 

Asun kerrostalossa, en lämmitä sähköllä ja sisällä on reilu +24 astetta vaikka patterit on vielä nollilla.

Ja joo, lisäksi kysyttiin olinko paistanut pullat "kuunvalossa" kun ei niissä ollut väriä (eli ne ei olleet kärähtäneet)..

Isän kuollessa äiti luuli/päätti, että siskoni muuttaa hänen naapuriinsa tyhjään asuntoon "juttuseuraksi" ja minä alan hoitaa kaikki lumityöt yms. mitä isä teki aiemmin. Että joka aamu olisin ennen töitä ajanut 40km suuntaansa toiselle paikkakunnalle tekemään lumityöt, jotka oikeastaan vielä kuuluvat taloyhtiölle (iso luhtitaloyhtiö jossa lumityöt kuuluu huoltofirmalle). Kiristi haukkumalla meitä koko suvulle ja seurakuntaa myöten soitteli, että eikö edes pappi voisi soittaa ja hänen lapsia käskeä lumitöihin jne. Ihan kreisiksi meni, ennenkuin meni hänelle kaaliin ettei olla mitään isän korvikkeita. Välit varsin viileät nykyisin.