Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
40-vuotiaat, kuvitteleeko teidän vanhemmat vieläkin, että voisivat jotenkin hallita teitä?
Kommentit (32)
Vanhemmat kommentoivat kyllä kaikenlaisista asioista, jopa siitä ettenhän vain laihduta liikaa kun päätin puoli vuotta sitten laittaa elämäntavat parempaan kuntoon. Ja minulla ei ole syömishäiritaustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro heille mitään oikeita kuulumisia, vaan pidän keskustelut yleisessä höpinöissä. Suosittelen muillekin.
Vierailija kirjoitti:
En kerro heille mitään oikeita kuulumisia, vaan pidän keskustelut yleisessä höpinöissä. Suosittelen muillekin.
Tuo on ihan hyvä neuvo. Varsinkin äitiäni ärsyttää jos elämäni ei ole vaikeaa tai sanon että jonkun ihmisen ongelma ei ole minun enkä sitä ala vatvoa. Gray rock menetelmä näiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En kerro heille mitään oikeita kuulumisia, vaan pidän keskustelut yleisessä höpinöissä. Suosittelen muillekin.
Itse en edes voisi kertoa mitään syvällistä vaan nimenomaan keskustelu täytyy pitää ihan vaan päivän säässä.
Silti siinäkin olen väärässä.
Äiti on kuollut ja isäkin dementoitunut, niin ei ne nyt sitten pyri määräilemään mistään. Eivät kyllä minua pyrkineet enää sen jälkeen muutenkaan, kun muutin kotoa opiskelemaan ja otin vastuun omasta elämästäni. Joskus jotain ehdotettiin, mutta ei siitä mitään sanottu, jos kuitenkin tein eri tavalla.
Äiti oli jäänyt jo lapsena orvoksi ja korosti koko elämänsä sitä, miten oli joutunut yksin pärjäämään jo lapsena monissa asioissa ja avoimesti paheksui, kun minua paljon vanhemmilla sisarellani ja veljelläni riitti otsaa olla palveltavina, kieltäytyä auttamasta kotitöissä jne. Myöhemmin ne kaksi kanaljaa ovat yrittäneet tehdä minustakin palvelijansa, huonoin tuloksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ovat yrittäneet hallita minua aikuisena monin tavoin. Lopetin sen itse ennen kuin nelikymppiseksi ehdin.
Mm. näitä on tulltu koettua:
- jatkuvat neuvot, joita en kaipaa. Mikään asia ei ollut liian pieni, etteikö siihen olisi voinut koittaa puuttua
- yrittäneet ylipuhua minua muuttamaan heidän vanhaan asuntoonsa
- yrittäneet saada minua ottamaan heidän vanhoja tavaroitaan
- yrittäneet valita, mitä menen opiskelemaan
- yrittäneet ylipuhua minua tekemästä mitään, joka vie minua heistä kauemmas, mm. muutto toiselle paikkakunnalle, vaihto-opiskelu jne.
- täyttävät elämänsä minun asioiden miettimisellä oman elämänsä sijaan
Kun lopetin kertomasta heille omia asioitani, niin samalla yhteydenpito loppui. Nyt olemme hyvin harvoin tekemisissä, ehkä yksi puhellinsoitto noin puolen vuoden välein. Näköjään heidän kohdallaan joko täysi hallinta tai sitten ei mitään.
Tsemppiä sille kirjoittajalle, jolla oli vähän sama kokemus kuin minulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 33 ja vanhempani eivät sekaannu asioihini ellen itse pyydä neuvoa tai apua jossakin. Olemme hyvissä väleissä ja vaihdamme kuulumisia vähintään kerran viikossa.
Minustakin vanhempiin voi olla hyvät välit ja heidän kanssaan voi olla normaalisti tekemisissä ilman että kyse on mistään "hallitsemisesta" etenkin jos ja kun he kohtelevat kaikkia lapsiaan samanarvoisesti. Kun asuu eri paikkakunnalla, niin sekin auttaa hyvien välien ylläpitämisessä, sillä silloin ne tapaamiset ovat varsin harkittuja eikä jokaviikkoisia tai jokapäiväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 33 ja vanhempani eivät sekaannu asioihini ellen itse pyydä neuvoa tai apua jossakin. Olemme hyvissä väleissä ja vaihdamme kuulumisia vähintään kerran viikossa.
Minustakin vanhempiin voi olla hyvät välit ja heidän kanssaan voi olla normaalisti tekemisissä ilman että kyse on mistään "hallitsemisesta" etenkin jos ja kun he kohtelevat kaikkia lapsiaan samanarvoisesti. Kun asuu eri paikkakunnalla, niin sekin auttaa hyvien välien ylläpitämisessä, sillä silloin ne tapaamiset ovat varsin harkittuja eikä jokaviikkoisia tai jokapäiväisiä.
Voi olla tai sitten ei ole. On ihmisiä, jotka elävät lasten elämää. Se on kovin raskasta niille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko. Tai eivät ainakaan määrää tai päätä yhtään mitään. Appivanhemmat yrittävät välillä tuputtaa omia vuosikymmeniä vanhoja toimintatapojaan, jotka eivät nyt vain enää nykyään toimi. Pysyvät kyllä lestissään, kun tekee selväksi asiat, kohteliaasti kuitenkin.
Olemme korkeakouluttautuneita muutamalta eri alalta, mm. rahoituksesta. Kuitenkin appiukko on tietävinään miten esimerkiksi kannattavuus lasketaan eri hyödykkeiden kanssa ja lähinnä puhuu täyttä puuta heinää ammattilaisen korviin. Itse on säästävinään tehdessään aivan älyttömiä "peliliikkeitä" :D
"mm. rahoituksesta"
Ainakin voisin kuvitella olevan mielenkiintoista kuulla näkemyksiä.
Suomalaisten nykyinen rahoitustuntemushan on tunnetusti korkeatasoista, rahaa on saatu virtaamaan niin itään kuin länteenkin, Venäjälle, Saksaan, Amerikkaan,... aina miljardikaupalla...
Alue: Aihe vapaa
Ei, enkä itse puutu vanhempieni elämään, saavat elää ja kalustaa kotinsa miten lystäävät. Ei ole edes vanhempieni kotiin avainta, vaikka asutaan samassa kaupungissa.
Enkä koskaan ole pyytänyt taloudellista tai lastenhoitoapua, joka havaintoni mukaan usein tekee riippuvaiseksi puolin ja toisin ja antaa määräysvallan ja puuttumisen lapsensa asioihin. Joka on toisaalta ymmärrettävää, jos ei pysty elämään itsenäisenä.
Oma lapseni muutti tänä syksynä pois kotoa ja olet tukenut hänen itsenäistymistään, enkä tyrkyttänyt tukea tai apua ja otin hänen huoneensa työhuoneeksi, ettei ihan rajattomaksi menisi.