Voiko aikuisena enää luoda syviä pysyviä ystävyyssuhteita?

mä olen kyllä luonut ne parhaat ja kestävimmät ystävyyssuhteet aikuisiällä. Lapsuudenaikaisia kavereita ei ole lainkaan (tai en pidä yhteyttä) ja teinivuosilta pidän oikeastaan vain yhteen yhteyttä.

juuri aikuisiällä. Mitä tarkoitit pysyvyydellä?

koskaan sä et löydä mitään niin nerokasta seuraa ja mahdollisuutta kunnon bondageen ku nuorena. vanhana on liikaa omia tarpeita ja asioita hoidettavana ja huolehdittavana. joskus voi joku hyvä tyyppi tulla vastaan ja pössis vaan synkkaa. mutta mitä siitä sitte tulee pitemmän päälle. kai siinä on joku 1% mahdollisuus saada jotain viisastakin aikaan pitemmän päälle. mutta se hyvin heikosti kestää pitkään tai mitään muuta paskaa jos tiet eroaa pitemmälle. mutta toisaalta se on ihan samaa niitten vanhojen nuoruuspaskojen kanssa.

olen saanut monta ystävää nyt kun on lapsia. Naapurista tuli kolmannen lapseni kummi. toisen naapurin kanssa ollaan melkeen joka päivä yhteydessä, kun tuo kumminaapuri muutti täältä talosta pois... lisäksi tutustuin mieheni serkkuun 3 vuotta sitten ja ollaan hyviä kavereita (hän myös kolmosen kummina). Nykyään lapsuuden ystäviin olen tosi vähän yhteydessä (monet lapsettomia tai asuu melko kaukana yms.)

saanut vain yhden uuden ystävän, mutta hänkin on veljeni vaimo :)

Toisaalta minulla on mieheni ja sisareni lisäksi vain yksi todella hyvä ystävä, joten ehkä en ole paras puhumaan asiasta. Mutta uskoisin, että jos löytäisin oikeanlaisen tyypin, niin ystävyys voisi hyvinkin olla pysyvää.

se toinen vain näyttelee ja on valmis kusettamaan heti kun on vain mahdollisuus.

itsellä on lapsuuden paras ystävä nykyäänkin hyvä kaveri ja tekemisissä ollaan muttei sellainen tosiystävä kuitenkaan enää.

miehen siskosta on tullut läheinen ja yksi puistossa ekan kerran tavattu äiti josta ajan kanssa tuli hyväkin kaveri.

yhden tosi ystävän olen löytänyt aikuisiällä. Meillä vaan jotenkin natsasi. Muut uudet kaverisuhteet tuppaa hiipumaan muuton yhteydessä.

Tai en toki tiedä, mitä tarkoitat aikuisella. Multa se on luonnistunut välillä 20-30 ja äidiltäni näyttää sujuvan vaikka on jo 54!

Aikuisiän ystäöväsuhteet on helppo korvata toisilla.

Lapsuudesta asti jatkuneet taas ovat liian arvokkaita mentettäviksi.

todella läheisen ystävän. Niin hyvää ystävää, sellaista jolle voi kertoa ihan kaiken, ei ole ennen sitä ollut.