Herkkä, sensitiivinen luonne
Pystyykö tällaisen luonteen omaava ihminen koskaan kovettamaan itseään ja muuttumaan ympäristönsä kaltaiseksi kovaksi, häikäilemättömäksi ja tympeäksi?
Kommentit (8)
Vaikea sitä on olla jotain mitä ei ole.
Toivottavasti ei. Itsensä ulkopuolelle voi työntää ilkeät, jos mahdollista. Maailma tarvitsee hyviä ihmisiä, ei se minkä luulee olevan muille hyväksi vaan muiden ymmärtäminen, kuunteleminen.
Ei se sisin muutu. Mutta olen oppinut suojaamaan sisintä. Pystyn tarvittaessa olemaan kova. Mutta en nauti siitä. Mieluiten haluan pysyä suloisuuden sfäärissä ja mies joka saa siinä olemaan, se olisi onnea. Ja ei tätä ei tarvitse ymmärtää väärin. Herkkikselle ei käy tylyttäjä, luottamusta ei synny alkuunsakaan eikä yhteyttä, lämpöä, tietä onneen.
Pystyin, mutta se tuntui luonnottomalta ja moraalisesti väärältä, joten myöhemmin opettelin takaisin lempeäksi ja herkäksi sekä selviytymään maailman ikävyyksistä muuten kuin kovettamalla itseni.
Vierailija kirjoitti:
Ei se sisin muutu. Mutta olen oppinut suojaamaan sisintä. Pystyn tarvittaessa olemaan kova. Mutta en nauti siitä. Mieluiten haluan pysyä suloisuuden sfäärissä ja mies joka saa siinä olemaan, se olisi onnea. Ja ei tätä ei tarvitse ymmärtää väärin. Herkkikselle ei käy tylyttäjä, luottamusta ei synny alkuunsakaan eikä yhteyttä, lämpöä, tietä onneen.
Hyvin kirjoitit. Herkkis pystyy kyllä ajoittain ajamaan pahat pois, mutta se vie enempi voimia kuin jo valmiiksi kovanaamalta ja jos se jatkuu pitkään, herkkä sairastuu henkisesti, koska se ei ole hänelle luontainen tapa toimia vaan reaktio.
Vaikeeta on ainakin itelle töissä hoitaa neuvotteluja joissa pitäisi olla hikäilemätön.
Ei pysty. Ei ainakaan siinä tapauksessa, jos on ollut sitä jo lapsesta asti. Itse olen ollut sitä jo tuolloin. Tänäänkään en kestänyt puoltakaan uutisoiduista asioista. Tappoja, murhia, sadismia, eläinrääkkäyksiä ja kidutuksesta kertovia sotauutisia. En myöskään katso mielellään koskaan jotakin Frii -kanavaa, jossa on ilta-aikaan peräkkäin niitä murhadokumentteja.
Voi olla, että jokaisen meistä sukuhistoriasta löytyy murhaaja/murhaajia. Ainakin jos otetaan mukaan esi-historiakin. Mutta jostakin syystä, minä en pidä yhtään kyseistä aihepiiristä. Enkä mistään, mikä liittyy sotaa, julmuuksiin ja kiduttamisiin.
En oo ainakaan ite pystynyt. Valehdellakin pitäisi osata, tai vähintäänkin sietää muiden rutiininomaista valehtelua esim. puolisolle tai pomolle. Ei jaksa. Työkyvytön olen.