Lue keskustelun säännöt.
Saatko mieheltäsi emotionaalisesti vastakaikua?
04.10.2022 |
Minä en ja olen ruvennut miettimään että onko tunneyhteyden puuttuminen tavallista? Mieheni ei ole ikinä osoittanut teoillaan/sanoillaan tunteitaan minua kohtaan. Kun lapset oli pieniä, hän oli paljon poissa kotoa, eikä juurikaan soitellut. Kotona ollessaan keskittyy omiin askareihinsa, ei kiinnitä minuun mitään huomiota. Puheenaiheet samat kuin olisi naapurin kanssa. Ei näe jos minulla on suruja tai murheita. Jos kerron että kaipaan enemmän yhteisiä juttuja, halauksia tms. Hän vain kuuntelee ja myötäilee, mutta mitään ei tapahdu. Seksikin on täysin loppu. Kosketukset loppu. Ja silti roikutaan tässä suhteessa. Varmaan sitten lasten takia ja siksi ettei ole voinavaroja/rahaa erota niin että molemmat saisi kodit myös lapsille. Voi helvetti.
Kommentit (19)
Minun mies on oma emotionaalinen tamppoonini. Rakastan ihan yhtä paljon kuin poikaystäväänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään vastakaikua. Varmaan hän on totaalisen kyllästynyt minun pelkoihin ja huoliin.
Kello käy. Kun poika muuttaa kotoa niin se on heippa.
Saan kyllä. Päivittäiset kosketukset, halaukset ja aamuisin herättyäni kuuluva "huomenta rakas" kera aamukahvin on hänen tapansa osoittaa välittävänsä. Voidaan keskustella kaikesta, niin iloista kuin suruistakin. Olen parisuhteessa siksi että olemme yhdessä vahvempia kuin yksin, enkä voisi kuvitella arkeani ilman häntä. Ilmeisesti hän ajattelee minusta samoin tavoin, sillä tuskin olisi muuten noin ihana ja huomaavainen.
T. 12 vuotta yhdessä
Kuulostaa todella hyvältä!
Vierailija kirjoitti:
Saan kyllä. Päivittäiset kosketukset, halaukset ja aamuisin herättyäni kuuluva "huomenta rakas" kera aamukahvin on hänen tapansa osoittaa välittävänsä. Voidaan keskustella kaikesta, niin iloista kuin suruistakin. Olen parisuhteessa siksi että olemme yhdessä vahvempia kuin yksin, enkä voisi kuvitella arkeani ilman häntä. Ilmeisesti hän ajattelee minusta samoin tavoin, sillä tuskin olisi muuten noin ihana ja huomaavainen.
T. 12 vuotta yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan ole mitään kosketusta varmaan 14 vuoteen.. ei fyysistä, eikä henkistä.
Vielä kun vaihdevuosien myötä sain kerrytettyä 10kg ylipainon, ei mies enää edes ulkoile kanssani.
Ajoittain kuittailee minulle ilkeyksiä puhuessaan koirille tyyliin -> kuka lihava lössykkä on istunut sohvalla, kun sohvaan jäänyt painaumat.
Siis miksi ihmiset on tämmöisissä suhteissa??? Kaikilla on varaa erota, eri asia vaan haluaako luopua saavutetusta elintasosta. Mutta onko se parempi elää hyvissä kulisseissa kuin omaa mukavaa elämää vähän köyhemmässä kämpässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole mitään kosketusta varmaan 14 vuoteen.. ei fyysistä, eikä henkistä.
Vielä kun vaihdevuosien myötä sain kerrytettyä 10kg ylipainon, ei mies enää edes ulkoile kanssani.
Ajoittain kuittailee minulle ilkeyksiä puhuessaan koirille tyyliin -> kuka lihava lössykkä on istunut sohvalla, kun sohvaan jäänyt painaumat.
Huh:(
Minusta kuoriutuu aggressiivinen eukko tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Saan kyllä. Päivittäiset kosketukset, halaukset ja aamuisin herättyäni kuuluva "huomenta rakas" kera aamukahvin on hänen tapansa osoittaa välittävänsä. Voidaan keskustella kaikesta, niin iloista kuin suruistakin. Olen parisuhteessa siksi että olemme yhdessä vahvempia kuin yksin, enkä voisi kuvitella arkeani ilman häntä. Ilmeisesti hän ajattelee minusta samoin tavoin, sillä tuskin olisi muuten noin ihana ja huomaavainen.
T. 12 vuotta yhdessä
Tekisi mieli näyttää tämä teksti omalle turauunolle joka on viimeksi vilkaissut minua kohti 2 vuotta sitten kännissä. Taitaa olla aika lähteä tästä suhteesta koska tekstisi toi minulle kyyneleet silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saan kyllä. Päivittäiset kosketukset, halaukset ja aamuisin herättyäni kuuluva "huomenta rakas" kera aamukahvin on hänen tapansa osoittaa välittävänsä. Voidaan keskustella kaikesta, niin iloista kuin suruistakin. Olen parisuhteessa siksi että olemme yhdessä vahvempia kuin yksin, enkä voisi kuvitella arkeani ilman häntä. Ilmeisesti hän ajattelee minusta samoin tavoin, sillä tuskin olisi muuten noin ihana ja huomaavainen.
T. 12 vuotta yhdessä
Mistä tälläisiä löytää? Älä loukkaannu, mutta kysyn silti että onko miehesi syntyperäinen suomalainen? Siskoni mies on Italiasta kotoisin ja kuulostaa samanlaiselta kuin miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa. Suhteen alussa sain vähän nyt en lainkaan.Joskus yritän halata muttei mies ole oikein mukana.Voin väittää että tämä on hyvin tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan kyllä. Päivittäiset kosketukset, halaukset ja aamuisin herättyäni kuuluva "huomenta rakas" kera aamukahvin on hänen tapansa osoittaa välittävänsä. Voidaan keskustella kaikesta, niin iloista kuin suruistakin. Olen parisuhteessa siksi että olemme yhdessä vahvempia kuin yksin, enkä voisi kuvitella arkeani ilman häntä. Ilmeisesti hän ajattelee minusta samoin tavoin, sillä tuskin olisi muuten noin ihana ja huomaavainen.
T. 12 vuotta yhdessä
Mistä tälläisiä löytää? Älä loukkaannu, mutta kysyn silti että onko miehesi syntyperäinen suomalainen? Siskoni mies on Italiasta kotoisin ja kuulostaa samanlaiselta kuin miehesi.
On ihan syntyperäinen suomalainen. Löysin hänet silloisen kotikaupunkini kulmakuppilasta täyttämästä ristikkoa. Oli pakko puuttua hänen aktiviteettiinsa kun huomasin että sana "murikka" puuttui alakulmasta. Siitä se sitten lähti kun hän halusi maksaa teeni ja lohileipäni. Tällä tiellä ollaan edelleen.
Tosi hyvä ketju. Moni nainen on antanut ymmärtää kun on juteltu,että ei saa sitä emotionaalista puolta ukoltaan.Sama täällä.Seksiä on mutta kaavamaista josta puuttuu läheisyys. Lämpö ja läheisyys olis niin tärkeitä.Eikö miehet sitä kaipaa vai eikö ne kehtaa olla hellempiä.
Saan kyllä! Mieheni on ulkoisesti karu suomalainen heviäijä, mutta omaa maailman kultaisimman sydämen!
Hän on hyvin empaattinen ja tunneälykäs, joka näkyy siinä miten hän kohtelee läheisiään. Ottaa aina minut ja lapsemme huomioon, osaa lohduttaa ja puhua vaikeistakin tunteista, tulee halaamaan ihan randomisti keskellä arkipäivää, tietää tasan tarkkaan mistä pidän ja mistä en ja osaa suunnitella sen mukaan esim. yhteisiä treffi-iltoja etc.
Ja huumoria myös meillä riittää. Joka päivä heitetään läppää ja pilaillaan jostain.
Eikä miehen koko ajan tarvitse olla palvomassa maata jalkojeni alla ja passaamassa. Ihan pienet tunteenosoitukset ja normaali kommunikaatio riittää.
En voisi kuvitellakaan eläväni saman katon alla jonkun pökkelön kanssa, joka ei millään tavalla tiedostaisi olemassaoloani. Ehkä tietyn ikäpolven naiset on kasvatettu siihen kuvitelmaan, että miehet nyt vaan on semmosia tunteettomia ameeboja. Tiedoksi vain, että: No ei kyllä ole!
T. N39 (mieheni on 43v.)
Saan, aina kun motkotan tulee turpaan.
Ei ole osoittanut mitään muuta kuin nälkää ja panemisentarvetta. Olenkin luullut ja tuntenut eläväni ruumiin kanssa tai kuuron, mykän, sokean ja neliraajahalvaantuneen kanssa. Mies on kyllä vaatimassa, että häntä täytyy hyysätä, ymmärtää ja lirkutella, uskoisin tämän olevan hyvin tavallinen suomalaisen miehen tapa. Täytin itse "pyöreitä" vuosia, niin hän ei omien sanojensa mukaan keksinyt tai osannut ostaa mitään. Ostin hänelle neulepaidan, sukkia, alkkareita verkosta, mutta vastareaktiona palautin joka ainoa tuotteen, en minäkään ole mikään helvetin hyväntahdonlähettiläs tai hyvä haltija.
Jaan tunteelliset asiat naispuolisten ystävien kanssa. Miehen kanssa voi kasvattaa muksut ja harrastaa seksiä.