Miten saatte tehtyä asioita, joita ei ole pakko tehdä heti?

Haluaisin asettaa aivoni johonki uuteen järjestykseen, mutta tarvitsen sinne jonkun idean ja aatteen taustalle.

Up

Up

Sama

Jos englanti sujuu, niin täältä löytyy hyvä juttu aiheesta https://waitbutwhy.com/2013/10/why-procrastinators-procrastinate.html

Ja sama löytyy myös Ted Talkeista youtubesta

Odotan siihen saakka, että asia on pakko tehdä heti.

Käyn vaa'alla. 

Mä oon niin retku, että jäis tekemättä, jos en tekis ihan ekaks ja mahdollisimman nopeasti ikävät asiat alta pois. Olen oppinut, että jos vetkutan, niin oikeasti homma repeää käsistä. Siis heti pois ja sen jälkeen voi rentoutua oikeasti, kun ei takaraivossa jyskytä että pitäis. 

Palkitsen itseni, kun olen tehnyt kaikki hommani. Esimerkiksi viime viikolla istuin alkuviikosta pitkiä iltoja kiireellisten töiden parissa. Päätin jo maanantaina, että jos hommat valmistuvat, pidän perjantaina rokulia ja lähden laivalle. Näin myös tein. 

Muuten olen huono motivoimaan itseäni ja huomaan kesken etätöiden puuhaavani jotain aivan muuta kuin mitä pitäisi.

Jos jonkun asian tekemistä jää liikaa miettimään tyyliin, että ehtiihän sen myöhemminkin, ei sitä tule tehtyä kuin vasta pakon edessä.

Parasta olisi olla ajattelematta liikoja, ja ryhtyä vain toimeen. Näin yritän itse toimia, kun lähden lenkille. Muuten keksin vaikka mitä syitä, miksi sinne ei tarvitsisi juuri tänään, tai tällä hetkellä lähteä. Eli aivot narikkaan, takki päälle, ja ovesta ulos.

huonosti. joskus sodin itseäni vastaan psykologisella levelillä siten, että laitan imurin keskelle asunon lattiaa vittuilemaan ja osumaan varpaisiin kunnes lopulta kyllästyn ja imuroin.

Tekemällä ne heti kun mahdollista. Mun aivot ovat sellaisessa tilassa, että en saa rauhaa, jos joku työ on tekemättä tai en ole varmaksi lyönyt lukkoon, milloin ja miten sen teen. Tämä valitettavasti näkyy myös tilanteissa, joissa minulle tulee jokin mielihalu vaikkapa uudesta sisustustuotteesta. Silloin se on pakko laittaa tilaukseen ennen kunnon harkintaakaan, koska rauhaa ei tule ennen kuin asia on hoidettu.

Mulla on periaate, että pikkuhommat tehdään heti. Esim. Tiskikoneen tai pyykkikoneen tyhjennys, roskien vienti, eteisen järjestely. Ei mene montaa minuuttia ja heti on parempi ja siistimpi.

Mulla on vähän huono ajatusmaailma siinä mielessä, että kaikki pitäis tehdä alusta loppuun, kesken tai toiselle päivälle ei voi jättää. Siksi joku ikkunoiden pesu tuntuu niin työläältä, kun pitäis pestä kaikki ikkunat kerralla. Entä jos pesis vaan alakerran ikkunat? Tai kaks ikkunaa illassa?

Hyvien rutiinien luominen olis tärkeää. Ei niin, että se rutiini joku huono ja masentava juttu vaan niin että se tukee elämää. Esim. torstaina ostan koko seuraavan viikon ruuat, sunnuntaina teen niin paljon ruokaa, että on maanantaille ja maanantai helpottuu. Sunnuntaina pesen kaikki pyykit niin on seuraavalle viikolle puhdasta vaatetta. Jne. mikä nyt kenellekin on se sopivin rutiini.

Vierailija kirjoitti:

huonosti. joskus sodin itseäni vastaan psykologisella levelillä siten, että laitan imurin keskelle asunon lattiaa vittuilemaan ja osumaan varpaisiin kunnes lopulta kyllästyn ja imuroin.

Mä myös teen tätä. Ja aina imurointia aloittaessa lupaan itselleni, että mun ei tartte muuta ku vähän keskeltä huitaista. Lähes aina käy niin, että imuroin vähintään tunnin, listojen päältä ja nurkista myös. Kunhan saa aloitettua, niin ei aina pysty lopettamaan. 

Huonosti. Varsinkin vaativia hommia. Sen sijaan ei-vaativia käytän tekosyynä prokrastinointiin vaativien kanssa. Esim. töissä jos on joku vaikea ongelma ratkaistavana, jonka deadline ei ole kuitenkaan ihan lähellä vielä, niin kas kummaa kun tulee motivaatio siivota, lenkkeillä, laittaa ruokaa oikein pitkän kaavan mukaan jne.

Omatunto ei sallisi työaikana esim. youtuben katselua tai sohvalla makaamista, mutta voinhan minä jotain HYÖDYLLISTÄ tehdä vähän. Joskus tosin tulee mieleen että työaikana pitäisi tehdä työhön liittyvää. Niinpä minä sitten käyn läpi sähköposteja, menen kaikenmaailman teams palavereihin joihin ei olisi edes pakko, mutta "kiinnostaa", teen jotain toissijaisia dokumentaatiojuttuja. Mitä vaan kunhan ei tarvi tarttua siihen ahdistavan vaativaan tärkeimpään työhön. 

Ja sitten kun deadline lähestyy, tehdäänkin 3 päivää yötäpäivää, energiajuomien ja kaljan voimalla. Ja kadutaan, koska laatu ei voi olla kummoinen jos 3 viikon työ on tehty 3 päivässä ja umpiväsyneenä ja juovuksissakin välillä. Luvataan, että seuraavalla kerralla aloitan heti työn saatuani tekemään ja teen rauhassa ja kunnolla. Se ei vaan koskaan onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on periaate, että pikkuhommat tehdään heti. Esim. Tiskikoneen tai pyykkikoneen tyhjennys, roskien vienti, eteisen järjestely. Ei mene montaa minuuttia ja heti on parempi ja siistimpi.

Mulla on vähän huono ajatusmaailma siinä mielessä, että kaikki pitäis tehdä alusta loppuun, kesken tai toiselle päivälle ei voi jättää. Siksi joku ikkunoiden pesu tuntuu niin työläältä, kun pitäis pestä kaikki ikkunat kerralla. Entä jos pesis vaan alakerran ikkunat? Tai kaks ikkunaa illassa?

Hyvien rutiinien luominen olis tärkeää. Ei niin, että se rutiini joku huono ja masentava juttu vaan niin että se tukee elämää. Esim. torstaina ostan koko seuraavan viikon ruuat, sunnuntaina teen niin paljon ruokaa, että on maanantaille ja maanantai helpottuu. Sunnuntaina pesen kaikki pyykit niin on seuraavalle viikolle puhdasta vaatetta. Jne. mikä nyt kenellekin on se sopivin rutiini.

Ihmisellä kannattaa olla rautaisia arkirutiineja, jolloin ne hommat tulee tehtyä. Sängyn petaamisesta, roskien viemisestä, imuroinnista, tiskaamisesta ja muista kotitöistä ei kannata tehdä mitään elämää suurempia isoja projekteja vaan ne hoituvat selkäytimellä. Imuroi kerran viikossa kunnolla, pesee pyykit parin viikon välein kun niitä likaisia vaatteita on ehtinyt kertyä riittävästi pyykkikoriin, jne. Ikkunat kannattaa yleensä pestä vasta kevään siitepölykauden jälkeen etenkin jos on tarkoitus pestä kaikki ikkunoiden välit eikä vain vain sisä- ja ulkopintoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos englanti sujuu, niin täältä löytyy hyvä juttu aiheesta https://waitbutwhy.com/2013/10/why-procrastinators-procrastinate.html

Ja sama löytyy myös Ted Talkeista youtubesta

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kiitos! Tää oli kyllä erittäin osuva kuvaus ja tulkinta tilanteesta :D en kyllä tiedä saatiinko tässä nyt varsinaisesti vastaus siihen varsinaiseen kysymykseen että miten saa tämän viivyttelyn loppumaan :P

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niin retku, että jäis tekemättä, jos en tekis ihan ekaks ja mahdollisimman nopeasti ikävät asiat alta pois. Olen oppinut, että jos vetkutan, niin oikeasti homma repeää käsistä. Siis heti pois ja sen jälkeen voi rentoutua oikeasti, kun ei takaraivossa jyskytä että pitäis. 

Tuohon mäkin tähtään, mutta rästejä on niin paljon että veisi vuosia ennen kuin olisin tilanteessa ettei mikään jyskytä takaraivossa että pitäs

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä kannattaa olla rautaisia arkirutiineja, jolloin ne hommat tulee tehtyä. Sängyn petaamisesta, roskien viemisestä, imuroinnista, tiskaamisesta ja muista kotitöistä ei kannata tehdä mitään elämää suurempia isoja projekteja vaan ne hoituvat selkäytimellä. Imuroi kerran viikossa kunnolla, pesee pyykit parin viikon välein kun niitä likaisia vaatteita on ehtinyt kertyä riittävästi pyykkikoriin, jne. Ikkunat kannattaa yleensä pestä vasta kevään siitepölykauden jälkeen etenkin jos on tarkoitus pestä kaikki ikkunoiden välit eikä vain vain sisä- ja ulkopintoja.

No tuskinpa kellään olisi ongelmia aloittamisen tai aikaan saamisen kanssa, jos kaikkeen olisi rautaiset rutiinit. Kannattaa myös unohtaa toisiin vertailu, aina on niitä tomeria emäntiä jotka ohimennen pyöräyttää pullat, pyykkikoneen, tiskikoneen ja auton pesussa kun toinen on vasta ajatuksen tasolla aloittamassa tai suunnittelemassa. Jos aikaan saaminen tai aloittaminen ei ole sinulle ongelma, niin älä nyt sitten ainakaan ihmettele, että no mikä ongelma tuo nyt on, senkus vaan tekkee eikä ihmettele!

Ja kyllä, meillä on ikkunat pesty VAAN sisä- ja ulkopinnoilta, siinäkin oli ihan tarpeeksi alkamista ja tekemistä. Äitini (70vee) mielestä tietty ihan vaan hutaistu ja lähes pesemättä, mutta minä en vertaile muihin. Mulle tarpeeksi puhtaat ja joka tapauksessa puhtaamman kuin kokonaan pesemättömät.

Laitan kalenteriin ja toteutan. Kaikkien tehtävien pitää olla pilkottu riittävän pieniin paloihin, niin että ne on realistista suorittaa, pala kerrallaan.