Lue keskustelun säännöt.
Mitä meistä kenestäkään on jäljellä sadan vuoden kuluttua?
01.10.2022 |
Sata vuotta sitten oli ihan yhtä todellinen elämä ja ihmiset siinä iloineen ja suruineen, kuin mekin nyt. Nyt heidät on unohdettu. Ehkä jonkun merkittävämmän nimi löytyy jostain historiankirjasta. Mutta sitä maailmaa ei enää ole. Niin tulee käymään meillekin, joille tämä aika ja maailma on nyt todellinen ja elämme täällä iloinemme ja suruinemme. Sadan vuoden kuluttua me kaikki ja meidän maailma on vajonnut unohdukseen. Kukaan ei tiedä tai muista mitä sinä ajattelit juuri nyt tai millaista elämää elit? Silloin on toiset ajat, maailmat ja ihmiset täällä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäitini sisko kuoli 70-luvulla lapsettomana.
Juuri löysin hänen miehensä suvun kirjekortteja 1870-luvulta. Kiinnostavia, vaikkei ne olekaan biosukua ja vaikka onkin kirjoitettu ruotsiksi. Siinä on harmi kyllä painettu postimerkki. Olisi varmaan irrallisena ollut arvokkaampi.
Hankalaa saada selvää, kun on niin pientä kirjoitusta. En meinaa ymmärtää siitä mitään, kun se ruotikin on vanhaa Ruotsin kieltä. Porvoosta lähettivät Helsinkiin ja takaisin. Kirjekortti on siis kuin postikortti, mutta ei ole kuvaa. Yrittäneet saada mahtumaan paljon tekstiä. Siinä poika ja isänsä kirjoittelevat. Toistaiseksi he siis ovat tavallaan vielä hengissä.
Yhdessä kortissa on kirjoitettu vielä toiseen poikittain toisen tekstin päälle!