Oletko luonteeltasi sosiaalinen vai epäsosiaalinen?
En siis tarkoita sosiaalisia taitoja ja muiden kanssa toimeen tulemista, vaan sitä, että viihdytkö paremmin muiden seurassa vai yksin?
Kommentit (32)
Enemmän epäsosiaalinen. Muutama ystävä on, mutta heidänkään kanssa minulla ei ole tarvetta olla jatkuvasti yhteydessä. Pääsääntöisesti en kaipaa muiden seuraa enkä tunne itseäni tylsistyneeksi tai yksinäiseksi yksin ollessani.
Onko täällä muita, jotka ovat molempia?
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä muita, jotka ovat molempia?
Olen toisaalta, mutta toisaalta sosiaalisuus on minulla vain valepuku tietyissä tilanteissa. Pohjimmiltani olen erakko ja yksin viihtyvä.
Olen molempia
Olen sekoitus intro-ja ekstroverttiä 50/50
Epäsosiaalinen. Älykästä seuraa on mahdotonta löytää. Itsestään selvyydet ja arkipäiväiset tavis jorinat ei kiinnosta pätkääkään. Olen mieluummin omassa seurassa.
Paljon enemmän epäsosiaalinen. Joskus seurakin on kivaa, mutta yksin olemista pidän rentona normaalitilana ja siihen aina hakeudun.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Epäsosiaalinen. Viihdyn sukulaisteni seurassa, mutta en halua muita ihmissuhteita.
Jotain siltä väliltä. Olen todella itseriittoinen enkä ole ehkä ikinä kärsinyt yksinäisyydestä, mutta minulla on muutamia tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa olemisesta nautin aina täysillä enkä heidän kanssaan ollessa koskaan koe, että olisipa kiva lähteä kotiin olemaan yksin.
Epäsosiaalinen. Olisin melkein aina mielummin yksin. Vain parin ihmisen kanssa ei tule sellainen oli, että parin tunnin jälkeen pitäisi olla yksin.
En ole kumpaakaan.. mutta introvertti olen.
Epäsosiaalinen, mutta joudun feikkaamaan sosiaalista, sillä maailma ja työt ovat rakennettu sosiaalisille ihmisille. Jopa tyyliin varastoon, talkkariksi tai haudankaivajaksi haetaan tyyppiä, joka on sosiaalinen pirteä tiimipelaaja ja tykkää asiakaspalvelusta. Siis miksi?
Introvertti, joka epätoivoisesti yrittää sosialisoida kumppanin löytääkseen mutta todellisuudessa viihtyisin hyvin yksinkin harrastusten parissa. Vauvapalstailu on turha lisä suurimman osan aikaa; paha tapa josta yritän päästä eroon. Vetoaa varmasti minun ujoon puoleen jota kiinnostaa ihmisten mielipiteet ja näkökulmat asioista. Täällähän niitä piisaa.
Epäsosiaalinen. Jatkuvaa teeskentelemistä kun olen sosiaalialalla, sit loppuu akku ja tekee vain mieli piileksiä, ja siitä tulee nolo olo ja pidän itseäni ihan mielipuoli lymyilijänä. Tää on mun elämäni tragedia :D Koitan nyt iän karttuessa olla vaan reilusti oma itseni ja omissa oloissani. Olen kyllä sosiaalinenkin, mutta en kaipaa mitään isoa laumaa missä kilpaa huudetaan ja nauretaan kovaan ääneen turhanpäiväisyyksiä. Ihan kiva olla muutaman ihmisen, uudenkin, kanssa, jos synkkaa, jos yhdessä olo on uutta luova, uusia ajatuksia ja inspiraatioita herättävää, syvällisempiä tuntoja pohdiskelevaa, nokkelaa huumoria tms. Introvertti siis.
Olen yksinäinen ihminen ja lopulta sopeutunut yksinäisyyteeni. Kaipaan kyllä joskus ihmisten seuraan eli ihan täysin introvertti en ole. Tilaisuuden tullen juttelen tai yritän jutella ihmisten kanssa. Mutta kukaan ei tarvitse minua ystäväkseen. Se hyvä puoli yksin olemisesta on ollut, että näin pandemia-aikana olen pärjännyt hyvin omissa oloissani etätöissä. En ole kärsinyt yksin olemisesta niin kuin jotkut ilmeisesti ovat, jo ihan muutaman kuukauden jälkeen.
Sosiaalinen. Mieluisessa seurassa viihdyn, nautin keskustelemisesta ja yhdessä tekemisestä. Olen viettänyt paljon aikaa yksin kotona viime vuosina, enkä edelleenkään koe viihtyväni tai kotia edes kotoisaksi. Sosiaalisena kaipaan jakamista, yhteyttä ja yhteisiä päämääriä. Toki pärjään itseksenikin, mutta se ei ole luonteva tai omalta tuntuva elämäntapa tai -valinta.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä muita, jotka ovat molempia?
Molempia, rakastan hyvässä seurassa olemista ja elämä olisi vajaa ilman laajoja ihmissuhteitani.
Mutta kaipaan myös paljon aikaa itsekseni.
Riippuu ihan seurasta. Huonossa seurassa ei kiinnosta olla, hyvässä seurassa viihdyn mainiosti.