Opettajan ammatti?!

päivän aikana ei varsinaisia vapaahetkiä ole (välituntisin valvonnat, asioiden setvmiset, kopionnit ja lounastauko menee myös lapsia valvoessa - eli normaalissa työssä olevia kahvitaukoja ja lounastaukoa kollegoiden kanssa ei ole). Varsinkin pitemmän päivän jälkeen on aika raato. Melutaso kouluissa on kova (esim. välituntien aikaan) joten siihenkin tottumiseen menee aikaa. Työssä ei ole mahdollista ottaa hetken luovaa taukoa ja nostaa jalat pöydälle muutamaksi minuutiksi (tätä kaipaan) vaan sinun on oltava läsnä ja skrappina koko ajan.



Varsinkin alakoulun puolella opettamisen lisäksi sitä setvii riitoja, kadonneita hanskoja, kiinni juuttunutta vetoketjua, putsaa likaantunutta paitaa, lohduttaa sairasta tai pahan mielen omaavaa, siivoaa kaatuneen vesiväriveden, oksennuksen, rään jne.

Tähän lisäksi nykyajan vanhemmat, joilla monilla on vanhemmuus hukassa täysin. Lisäksi muuten vaan hankalat vanhemmat.

Hemmottelut lapset, jotka ensimmäisen kerran elämässään joutuvat vasta koulussa kohtaamaan sen tosiseikan, etteivät olekaan se keskipiste, ensimmäinen vaan muitakin täytyy ottaa huomioon.



Silti rakastan työtäni =) Jatkuva vuorovaikutus lasten kanssa, välitön palaute, lasten ilon, oivalluksen ja edistyksen näkeminen.

itse olen olut päivähoidossa esikoulunope ja aikuisopena



molemmat mahtavia töitä, päivähoidon puolessa lastensuojelu osa työtä

hyviä puolia

-pitkät lomat, ei ole lastenhoito-omgelmaa, vaikka itsellä on pieniä koululaisia

-suht hyvä palkka työmäärään nähden

-koulussa on kiva olla töissä, siis työkaverit on pääosin sivistyneitä ja fiksuja (en jaksaisi esim. pikkujouluissa mitään räkäposkella pettämiskuvioita)

-vuodenaikojen vaihtelun huomaa, tykkään siis kun työssä valmistellaan joulua, pääsiäistä jne

-lapet on mahtavia, niiden seurassa ei tarvi esittää mitään ja vaikka aamulla väsyttäisi, se katoaa kun luokkaan pääsee



huonoja puolia:

-ärsyttävät vanhemmat: ne jotka ottaa yhteyttä koko ajan ja kaikesta ja ne jotka ei koskaan, vaikka syytä olisi

-kunnan rahatilanne, aina pitää säästää, määrärahat käytetty aina jo tammikuussa

-itse ei koskaan pääse lastensa kevät- ja joulujuhliin, kun on aina itse töissä

päivän aikana ei varsinaisia vapaahetkiä ole (välituntisin valvonnat, asioiden setvmiset, kopionnit ja lounastauko menee myös lapsia valvoessa - eli normaalissa työssä olevia kahvitaukoja ja lounastaukoa kollegoiden kanssa ei ole). Varsinkin pitemmän päivän jälkeen on aika raato. Melutaso kouluissa on kova (esim. välituntien aikaan) joten siihenkin tottumiseen menee aikaa. Työssä ei ole mahdollista ottaa hetken luovaa taukoa ja nostaa jalat pöydälle muutamaksi minuutiksi (tätä kaipaan) vaan sinun on oltava läsnä ja skrappina koko ajan.

Itse olen toimistossa töissä, jossa kahvit juodaan työn ohessa ja usein myös syödään. Kuluneella viikollakin työpari oli lomalla, joten hain ruuan työpöydän ääreen ja jouduin keskeyttämään ruokailun ties montako kertaa puhelimen soidessa.

Aiemmin olin ravintolassa ja siellä se melutaso olikin huumaava. Siihen aikaan sai vielä polttaa, joten työpäivä tai pikemminkin työyö meni tupakansavussa ja se tuntui kurkussa. Työvuoron pituus saattoi olla 10h ja se juostiin kuin rotta tynnyrissä ja välillä ei päässyt välttämättä edes vessaan - ruokailusta ja kahvittelusta puhumattakaan.

Ja missähän työssä voi kesken päivän nostaa jalat pöydälle?

eka kesälomakk menee toipuessa, toinen kk vasta tuntuu lomalta

päivän aikana ei varsinaisia vapaahetkiä ole (välituntisin valvonnat, asioiden setvmiset, kopionnit ja lounastauko menee myös lapsia valvoessa - eli normaalissa työssä olevia kahvitaukoja ja lounastaukoa kollegoiden kanssa ei ole). Varsinkin pitemmän päivän jälkeen on aika raato. Melutaso kouluissa on kova (esim. välituntien aikaan) joten siihenkin tottumiseen menee aikaa. Työssä ei ole mahdollista ottaa hetken luovaa taukoa ja nostaa jalat pöydälle muutamaksi minuutiksi (tätä kaipaan) vaan sinun on oltava läsnä ja skrappina koko ajan.

Itse olen toimistossa töissä, jossa kahvit juodaan työn ohessa ja usein myös syödään. Kuluneella viikollakin työpari oli lomalla, joten hain ruuan työpöydän ääreen ja jouduin keskeyttämään ruokailun ties montako kertaa puhelimen soidessa. Aiemmin olin ravintolassa ja siellä se melutaso olikin huumaava. Siihen aikaan sai vielä polttaa, joten työpäivä tai pikemminkin työyö meni tupakansavussa ja se tuntui kurkussa. Työvuoron pituus saattoi olla 10h ja se juostiin kuin rotta tynnyrissä ja välillä ei päässyt välttämättä edes vessaan - ruokailusta ja kahvittelusta puhumattakaan. Ja missähän työssä voi kesken päivän nostaa jalat pöydälle?

Ja kyllä pystyin hektisessä toimistotyössä (asiantuntijatehtävissä) joskus hengähtämään yksin huoneessani pari minuuttia, tuo "jalat pöydälle" oli lähinnä vertauskuva =)

toki lomat on samat kuin lapsilla, mutta ainakin meidän koulussamme on säännöllisesti iltatöitä (vanhempainillat, -vartit, tapahtumien valvonta, juhlat jne), jotka kyllä osaltaan aiheuttavat lastenhoito-ongelmia.

työaikojen joustamattomuus on tietty myös hankalaa. Esim. jos lapselle tulee joku hammaslääkäri tai jotain muuta klo 9, niin ainoa vaihtoehto mennä sinne on ottaa koko päivä palkatonta vapaata, mistä rokotetaan hirveällä summalla.