Masentuuko ihminen aina saadessaan syöpädiagnoosin?
Voiko pysyä iloisena ja onnellisena mieleltään vaikka ruumiinsa kuulisi olevan kuolemansairas? Liittyykö masennus ja paha olo henkisesti jotenkin fyysiseen sairauteen että paha olo alkaa diagnoosin jälkeen? Mistä johtuu? Te joilla on joku fyysinen sairaus tunsitteko henkistä pahaa oloa sen alettua? Osaatteko selittää.
Kommentit (17)
Sain diagnoosin 36 vuotiaana ja jostain ihmeellisestä syystä näin kaiken selvemmin ja kauniimmin ,kuin ennen. Olo oli hyvä ja luottavainen. Jumala paransi kyllä minun syöpäni ihmeellisesti mutta vastaus aloitukseen nyt kuitenkin.
Riippuu varmaan vähän niistä ennusteista, onko edes mahdollisuutta selvitä sairaudesta. Pelko ja kivut ainakin saattaa masentaa iloisemman ja vahvemmankin ihmisen.
Yleensä alku on shokki. Mutta shokin jälkeen siitä tulee vain osa elämää. Jos on taipuvainen alakuloon niin masennus on mahdollinen.
Minä olin jo kokenut rankkoja ennen syöpääkin, olin siis masentunut ja ahdistunut jo ennen diagnoosia. Syöpädiagnoosi ei tuntunut missään, oli kokenut vaikeampiakin asioita jo aikaisemmin. Syöpä tuntui hyvin luonnolliselle jatkumolle 10 vuotta kestäneiden vaikeuksieni jälkeen. Kuin piste iin päälle. Ei kahta ilman kolmatta, ei kolmea ilman neljättä jne. tiedättehän.
Siinä vaiheessa kun tutkittiin onko syöpä levinnyt, eli kuoleman tuomio, minua pelotti niin että tärisin. En sitä varsinaisesti masennukseksi kutsuisi.
Nyt on elämänlaatu huonontunut kovasti hoitojen jälkeen, kehoni otti hoidot rankasti, on inhottavia vaivoja eikä pysty kaikkeen mitä ennen niin kyllä tämä masentaa, olen tottunut tekemään ja pärjäämään yksin. Nyt ei voikaan enää yksin kantaa kaappeja ja sänkyjä tai autonrenkaita jne.
Sehän on muotia ihmisen saadessaan kuulla sairastavan syöpää niin masentuu. Masennus on nykypäivän muotisairaus.
Otin syöpädiagnoosin itselleni kuuluvana rangaistuksena ja että turha minun on täällä hyväkuntoisena ja hengissä olla koska molemmat lapsenikin on kuolleet.
En masentunut. Ensimmäisen syöpädiagnoosin sain 27-vuotiaana enkä osannut ajatellakaan, että olisi muita vaihtoehtoja kuin paraneminen. Toinen syöpädiagnoosi 60-vuotiaana oli järkytys, mutta en masentunut edes hoitojen aikana, vaikka menin tosi huonoon kuntoon ja sain niistä vielä vaivan, joka johti työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ei masennu. Masennus on ihan eri sairaus kuin huoli omasta tulevaisuudesta ja elmän jatkumisesta.
Tällaisele elämäänsä kyllästyneelle se voisi olla jopa jonkinlainen huojennus, ei tarvitsekaan montaa kymmentä vuotta kitua.
Kuula kalloon niin syöpädiagnoosin jälkeen niin kivut ei pääse tulemaan päälle.
Jos ajattelen niitä neljää syöpäsairasta jotka nyt eka tulee mieleen, niin ei masentuneet. Riippuu tietty syövän lajista ja ennusteesta. Mäistä mun tutuista 2 on kuolleet jo mutta ainakin tämä jonka läheisemmin tunsin, lähti ihan hyvällä mielellä. 50-60v tyyppejä nämä.
Ei varmaan masennu, moni varmaan osaa vielä iloita hyvistä asioista ja pitää yllä tulevaisuuden toivoa.
Syöpähoidot ovat raskaita ja rajoittavat elämää, eivätkä huoli ja kipu varmasti ketään ilahduta, eli varmasti useimmille syöpädiagnoosi aiheuttaa jonkinasteista surua, pelkoa, stressiä, harmitusta, jopa vihaa tai muuta negatiivista mielialaa.
Jos mä sairastuisin niin pelkäisin eniten läheisteni puolesta, ja kipua toki pelkään. Se joka ei pelkää kipua ei vielä tiedä mitä kipu on.
En minä ainakaan masentunut lainkaan. Diagnoosi hätkähdytti enkä osannut oikein suhtautua mitenkään.
Sitten tuli tieto, että ennuste on hyvin huono ja elinaika vähissä. Ei tullut masennusta silloinkaan. Se tunne muistutti lähinnä kauhua, sellaista mustaa kauhua.
Yllättävän nopeasti siihen kuitenkin sopeutui ja kauhu laantui. Sitten kävi vielä niin, että ennuste osoittautui vääräksi. Olen elänyt diagnoosin jälkeen jo 15 vuotta ja käytännössä unohtanut koko taudin olemassaolon.
Ei kukaan muukaan tuntemani syöpäsairas ole diagnoosistaan masentunut. Tunneskaala on ollut laaja ja vaihteleva, mutta ei siihen ole masennus mahtunut.
Vakava masennus oli pahempi sairaus kuin syöpä, siihen meinasin kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on muotia ihmisen saadessaan kuulla sairastavan syöpää niin masentuu. Masennus on nykypäivän muotisairaus.
??? Ei tuo itsellä ainakaan tuo sairastumisen jälkeen tullut masennus mitenkään erityisen muodikkaalta tuntunu.
Se liittyy ehkä siihen että sitä sairastumista pitää pahana asiana. Jos sitä pitää neutraalina asiana se ei vaikuta henkiseen oloon. Jos sitä pitää suorastaan hyvänä asiana jostain kumman syystä, saattaa tulla hyvä olo henkisesti.