Onko epävakaa persoonallisuushäiriö vakava häiriö?

Mun mielestä se ei ole sairaus kuin bipolaarisuus mutta on paljon haastavampaa hoitaa

Se ei ole sairaus. Sairaus on jotain mille et voi itse mitään.

On.

On vakava. Vakavempi kuin masennus, paniikkihäiriö,kaksisuuntainen jne. Siihen kyllä toimii psykoterapia ja mielentasaajat joita käytetään kaksisuuntaisessa mutta ne ajatusmallit ovat juurtuneet niin syvälle aivoihin ettei niistä koskaan pääse erikseen. Sama kuin olisi syntynyt esimerkiksi psykopaatiksi joka siis on todella vakava persoonallisuushäiriö

Vierailija kirjoitti:

On vakava. Vakavempi kuin masennus, paniikkihäiriö,kaksisuuntainen jne. Siihen kyllä toimii psykoterapia ja mielentasaajat joita käytetään kaksisuuntaisessa mutta ne ajatusmallit ovat juurtuneet niin syvälle aivoihin ettei niistä koskaan pääse erikseen. Sama kuin olisi syntynyt esimerkiksi psykopaatiksi joka siis on todella vakava persoonallisuushäiriö

Ja höpöhöpö. Ei ole sairaus vaan persoonallisuushäiriö mistä suurin osa ei täytä enää keski-iässä diagnostisia kriteerejä. Ihan riittää se, että kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun käytöksestään ja siitä mitä tekee. Ja tähän epävakaa pystyy vallan hyvin kunhan viitsii ja ottaa vastaan vaikkapa terapiaa häiriintyneen ajatus ja käytösmailmansa hoitoon.

Nuo on kaksi hyvin mielestäni samanlaista häiriötä. Kummatkin yhtä saatanasta läheisille. Kaksisuuntainen oireilee useammin mutta osittain hoidettavissa lääkkeillä mutta pahenee iän tullessa. Taas epävakaa oireilee laajemmin ja jyrkemmin mutta usein iän tullessa saattaa helpottaa. Epävakaata on vaikea lääkitä.

Noissa molemmissa on paljon samaa mutta epävakaan käytös on impilsiiviaempää eikä ole välttämättä mania jaksoja vaan enemmänkin on aggressiivisuuteen sekä ailahtelevaan käyttäytymiseen painottuvaa. Nämä kaksi myös erottaa siitä, että Epävakaa on käyttäytymishäiriö ja toinen on sairaus. Vaikka ovatkin aika lähellä toistensa oirekuvaa

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole sairaus. Sairaus on jotain mille et voi itse mitään.

Tuolla logiikallahan se sitten on sairaus. Ja kyllähän joillekin sairauksillekin voi itse jotain, esim. pystyy itse edistämään parantumistaan. Ja myös sairastumiseen voi joissain sairauksissa itse vaikuttaa. Ei toki persoonallisuushäiriöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vakava. Vakavempi kuin masennus, paniikkihäiriö,kaksisuuntainen jne. Siihen kyllä toimii psykoterapia ja mielentasaajat joita käytetään kaksisuuntaisessa mutta ne ajatusmallit ovat juurtuneet niin syvälle aivoihin ettei niistä koskaan pääse erikseen. Sama kuin olisi syntynyt esimerkiksi psykopaatiksi joka siis on todella vakava persoonallisuushäiriö

Ja höpöhöpö. Ei ole sairaus vaan persoonallisuushäiriö mistä suurin osa ei täytä enää keski-iässä diagnostisia kriteerejä. Ihan riittää se, että kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun käytöksestään ja siitä mitä tekee. Ja tähän epävakaa pystyy vallan hyvin kunhan viitsii ja ottaa vastaan vaikkapa terapiaa häiriintyneen ajatus ja käytösmailmansa hoitoon.

Olen epävakaa ja allekirjoitan tämän. Nimenomaan se vastuu omasta käytöksestä on avain siihen, että elämästä tulee tasapainoisempaa. Menee terapiaan ja oppii ymmärtämään itseään ja piirteitään. Sen avulla elämä ei olekaan jatkuvaa hälytystilassa vääntämistä ja tuulimyllyjä vastaan taistelua vaan voi luovia niitä itselle sopivia polkuja pitkin. Eihän kaikkien onneksi samanlaisia pidä ollakaan eikä voikaan olla, joten ihan sitä pärjää omana itsenäänkin kun tajuaa miten lopettaa tekemästä vahinkoa itselleen ja sitä myötä muillekin. Tosin itse olen sitä sellaista ns. simpukkamallia että opin tukahduttamaan tarpeeni ja sulkeutumaan hylkäämisen pelossa kuoreeni, mutta ei se passiivis-aggressiivinen käytös varmaan esim. kumppaneilleni kovin hehkeää ollut. Kaikki epävakaat ei siis todellakaan ole mitään impulsiivisia riehujia. Esimerkiksi ma impulsiivisuuteni näkyy erityisesti hyväntuulisena, kun heittäydyn höpsöttelemään, tanssimaan ja lauleskelemaan. Ja silloin kun lopetin kouluja kesken.

Epävakaus ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla ystävällinen, lempeä ja hyväsydäminen ja jopa käyttäytyä hyvin. Selviytymiskeinoja on niin monenlaisia ja osa niistä tekee vahinkoa erityisesti itselle, ei muille. Mutta niitä voi onneksi oppia tuntemaan ja opetella parempia keinoja tilalle. Koen nyt 8 vuotta terapian jälkeen olevani tasapainoisempi ja tyytyväisempi kuin koskaan, eikä elämä enää heittele arvaamattomasti kun osaan ennakoida ja tarttua hälytysmerkkeihin ajoissa. Olen 38-vuotias, että osansa on silläkin ettei ole enää maailmassa paikkaansa etsivä hämmentynyt nuori vaan muutenkin tuntee itsensä paremmin. Eli ehkä minäkään en enää niitä diagnostisia kriteerejä täytä, vaikka jotkut piirteet tietty persoonassani vahvempana onkin. Niitä voi käyttää myös vahvuuksina (esim. mustavalkoisuuteni kun sairastuin toiminnallisiin suolivaivoihin - oli helppo jättää sairastuttavat ruoat pois, tosta noin vaan äärilaidasta toiseen).

Kannattaa muistaa että jokaisella meillä on persoonassamme epävakaita, vaativia, narsistisia ym. piirteitä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Joillain ihan diagnoosiksi asti. Mutta samoja käytösmalleja voi nähdä ns. terveilläkin kyllä aika ajoin. Ihmiselämää, ei sen kummempaa.

Mulla on todettu vakava persoonallisuushäiriö ja tuntemani ihmiset pitävät minua kivana ja ystävällisenä ihmisenä. Olen mitä rauhallisin tyyppi paitsi jos koen tai näen jotain epäoikeudenmukaista. Puutun varmasti asiaan ja en pelkää ketään,saatan olla aggressiivinenkin tilanteesta riippuen. En mielestäni tarvitse terapiaa,joku muu voi olla toista mieltä.

On, jos vaikuttavat muihin ilman pyrkimystäkään kehittyä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on todettu vakava persoonallisuushäiriö ja tuntemani ihmiset pitävät minua kivana ja ystävällisenä ihmisenä. Olen mitä rauhallisin tyyppi paitsi jos koen tai näen jotain epäoikeudenmukaista. Puutun varmasti asiaan ja en pelkää ketään,saatan olla aggressiivinenkin tilanteesta riippuen. En mielestäni tarvitse terapiaa,joku muu voi olla toista mieltä.

Tältä se joskus näyttää ulkopuolisille, mutta vaikeammim omille lapsille.

Kyllä litium turhan epävakauden tehokkaasti poistaa. Ei tarvita terapioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vakava. Vakavempi kuin masennus, paniikkihäiriö,kaksisuuntainen jne. Siihen kyllä toimii psykoterapia ja mielentasaajat joita käytetään kaksisuuntaisessa mutta ne ajatusmallit ovat juurtuneet niin syvälle aivoihin ettei niistä koskaan pääse erikseen. Sama kuin olisi syntynyt esimerkiksi psykopaatiksi joka siis on todella vakava persoonallisuushäiriö

Ja höpöhöpö. Ei ole sairaus vaan persoonallisuushäiriö mistä suurin osa ei täytä enää keski-iässä diagnostisia kriteerejä. Ihan riittää se, että kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun käytöksestään ja siitä mitä tekee. Ja tähän epävakaa pystyy vallan hyvin kunhan viitsii ja ottaa vastaan vaikkapa terapiaa häiriintyneen ajatus ja käytösmailmansa hoitoon.

Kunhan viitsii - mutta kun ei viitsi. Ei taisa täysin tajutakaan, miten ja miltä hänen käytöksensä vaikuttaa.

Raskasta läheisille.

Miten näihin pitäisi vastata, kun käytännössä kenellekään oireet ei oo prikulleen samanlaisia?

Olihan koronakin toisille vain flunssa tai sitäkin miedompi ja toiset kuoli siihen.