Kun huomaat olevasti uupunut mutta jarruttamisen mahdollisuutta ei ole
Viime viikolla alkoi muisti pätkiä ja ahdistaa. Perjantain nukuin töiden jälkeen, lauantaina an tehnyt projektihommaa, vaikka olin suunnitellut. Tänään oli pakko. Nyt uuden viikon edessä tiedän, että tahti vaan kiihtyy, kunnes projekti on 3 viikon päästä ohi. Aivosumu vaivaa, ahdistaa ja nämä tulevat 3 viikkoa tuntuu julmetun pitkältä ajalta. Tosin sitä ennen ei junasta poiskaan voi hypätä, vaan projekti vietävä loppuun.
Miten ihmeessä tästä selviää hengissä?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne. Ilmoitin äsken töihin, että olen flunssassa ja aion olla omalla ilmoituksella kolme päivää pois.
Esihenkilön ongelma, miten tilanteen järjestää.
Ton voisin tehdä torstaina, mut valitettavasti tuokaan ei vielä huomenna onnistu. Ja tiistai on rankka päivä, sit ehkä helpottaa keskiviikkona.
Ja tähän päälle teinien elämät ja asiat. Ihmekään jos rintaa puristaa.
Ap
Ja tilanne ei ole helpottanut, tänään sekä vihainen että itkuinen. Mutta projekti etenee, konseptilla hikeä ja kyyneleitä. Taitaa ilta mennä nukkuessa ja teinit hoitakoot omat ongelmansa, äidin energia ei nyt niihin riitä.
Mikä avuksi. Tonkka viiniä vai juoksulenkki?
Ap
Kaljalla olen selvinnyt yli noista monta kertaa. Se tuntuu olevan mulla hyvä ahdistus- ja stressilääke. Ja auttaa mysö vielä painamaan silloin kun selvin päin ei enää pysty eikä jaksa.
Kunnon rääkkitreeni. Viinistä pysy kaukana
Jos se on vain 3 viikkoa niin kyllä sinä jaksat. Tarvittaessa tosiaan vaikka se tonkka viiniä ja ihan mitä vaan, energiajuomia, lohtusyömistä. Mutta kyllä se siitä, kun kesto on rajallinen.
Et selviäkään. Saat slaagin, kävelet auton alle, romahdat.
Kannattaa miettiä onko se sen arvoista. Kukaan ei tule kuitenkaan ajamaan itseään loppuun sua varten.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon rääkkitreeni. Viinistä pysy kaukana
Toimii kohtuullisessa stressissä, mutta jos stressi on jo kova pahentaa asiaa. Koska sekä henkinen että fyysinen stressi menee elimistössä samaan pinoon ja pino voi kasvaa yli kestokyvyn siksi, ettei lepää edes vapaa-ajalla vaan silloinkin tekee jotain vaativaa, sillä kertaa vaan kovan liikunnan parissa. Itselleni tämä selvisi kun kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja stressistä, eräs psykiatri sen sanoi että minun pitäisi rauhoittaa sitä liikuntaa myös, koska se ylläpitää stressiä.
Itse sinnittelin peetyössä, eron mainingeissa ja lopputuloksena paloin loppuun. Siitä on 8v aikaa, mutta normaaliksi oloni ei enää palaa. Olen yrittänyt olla töissä, eri paikoissa, mutta aina iskevät rytmihäiriöt päälle. Älä päästä itseäsi liikaa uupumaan, ettei käy niin kuin minulle.
Olen itse juuri saikulla epärealistisen kovien vaatimusten ja karmean työilmapiirin takia.
En osaa muuta sanoa kuin että muista huolehtia ensisijaisesti itsestäsi, kukaan muu ei sitä tee.
Mene uimahalliin / kylpylään jos mahdollista. Tee pitkä tuntien kävelylenkki jossain kauniissa paikassa. Sauno, nuku päiväunet.
Meditointi/jooga. YouTubesta löytyy esim joogahymy, jolla ilmaisia hyviä videoita.
Mulla sama tilanne. Ilmoitin äsken töihin, että olen flunssassa ja aion olla omalla ilmoituksella kolme päivää pois.
Esihenkilön ongelma, miten tilanteen järjestää.