90-luvun lama

Esitän tässä muutaman mieltäni vaivaavan kysymyksen, joihin minulla ei ole vastausta mutta joista haluaisin tietää enemmän. Tiedän, että nämä on vähän vaikeita kysymyksiä.

1. Ketkä kaikki viime kädessä joutuivat hankalaan tilanteeseen laman myötä ja ketkä eivät? Oliko yhtään ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät kärsineet lamasta?

2. Elivätkö ihmiset tosiaan 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa "yli varojensa" vai johtuiko lama jostakin muusta? (Oletan että etupäässä Suomen pankin tekemistä virheistä, mutta eikö yksittäisillä ihmisillä ollut mitään tekemistä oman myöhemmän tilanteensa taustoissa?)

3. Jos ihmiset olivat ottaneet itse ja/tai taanneet isoja lainoja (lainoja mihin? toisten yrityksiin? vai omia asuntolainoja, vai mitä?), niin eikö voi ajatella, että nämä ihmiset olivat itse tehneet valintansa ja kun tilanne muuttui, he vain joutuivat maksamaan noista valinnoistaan, jotka osoittautuivat huonoksi?

4. 90-luvun alkupuolella tuli massatyöttömyys, erään arvion mukaan pahimmillaan 540.000 suomalaista oli vailla työtä. Minkä vuoksi ihmiset ottivat sen oman työttömyytensä niin kovin raskaasti, kun he samalla tiesivät, että tosi moni muukin oli vailla työtä ja että kyse oli yksittäistä ihmistä isommista asioista eikä työttömyys ollut sen yksilön vika? Vrt. 2000-luvun yt:t, joissa ei lakkauteta koko puljua vaan vain muutama saa potkut, silloinhan se työttömyys osuu pahemmin kun on perusteita ajatella, että vika oli minussa. Mutta jos puoli miljoonaa muuta on työttömänä, miten se on voinut olla niin kova kolaus, että siitä on sitten masennuttu/alkoholisoiduttu ja pahimmassa tapauksessa saatu lapset ja lapsenlapsetkin syrjäytymään?

Näitä ajatuksia mm. Helsinki-syndroomaa katsellessa ja Yle Areenan ja Elävän arkiston lama-aiheisia ohjelmiakin katselleena.