Miten olette selvinneet ahdistuksen ja kuolemanpelon kanssa?

Sun pitää muuttaa omaa käytöstä. Kun tulee se ahdistus, niin muistuta itseäsi että se johtuu pakkoajatuksista, sä oot terve, lääkäri on sanonut niin.

Kun sä alat kiinnittää huomiota niihin asioihin mitkä sua huolestuttaa, vaikka omassa terveydessä niin siirrä ajatukset johonkin ihan muualle, opettele vaikka kutomaan villasukkia.

Millaisia sun vanhemmat on? Onko ne olleet ylisuojelevia ja aiheuttaneet sulle tuollaisen kroonisen murehtimisen ?

Eikö tuollainen yleensä johdu henkisistä paineista?

Kaikki me kuollaan joskus. Totuttelee siihen, koska se on normaalia.

Tyttärelläni on vastaavaa. Tuolle ahdistukselle on nimikin. Sinua helpottaisi lääkitys + jokin terapia.

Pelkoon lääke: Kohtaa pelkosi aina.Se toimii. Ahdistus mikä se on? En kokenut sitä. Olen kymä:Usein kyllä tuntu ihmiset pakene ahdistuksen taakse ja sillä välttävät työ elämän.Eivät ole ahdistuneita enää kun kävelevät jo ilta päivää lähistönsä kalja paarit ja ulko ovilla sitten tupakoivat , Väistämättä näkee kun kaupalle menee.Outoa?

Oikeastaan ainoa keino voittaa kuolemanpelko on kohdata kuolema. Minulla kuolemanpelko hellitti menettäessäni tärkeimmän ihmiseni yllättäen. Elin menetyksen, surun ja kuoleman varjossa useamman vuoden, mutta kun pääsin jaloilleni suhteeni kuolemaan on enemmänkin humoristinen ja tuttavallinen kuin mitä se oli minulla hysteeristä ennen kokemaani. 

Mitkään terapiat ja muut syvälliset keskustelut eivät auttaneet. Olen käytännön  kautta oppivaa ihmistyyppiä.

Sairauden pelko hellitti myös. Tottakai huolittelen sairastunko ja miten vakavasti, mutta kun sain diagnoosin sairaudestani otin sen rauhallisesti. En edelleenkään stressaa sairaudestani ja mikä oli yllättävää sekin niin monien pelokkaiden vuosien jälkeen.

Pelko on huono elämänkumppani. En suosittele, Kun vapaudut pelostasi jää mukavasti aikaa tehdä kaikkea kivaa.