Tajusin, että lapsuuteni köyhäily olikin nuukailua - vanhemmilla hurjat säästöt!
Synnyin 90-luvulla. Muistan aina lapsuudestani sen, kuinka paljon stressasin rahaa. En koskaan kehdannut pyytää itselleni vanhemmiltani mitään. Sain ensimmäiset uudet vaatteet (mukaanlukien alusvaatteet) vasta kesätyörahoista 16-vuotiaana ostettua itse. Muistan, kuinka hävetti yläasteella käydä liikuntatunneilla uimassa, kun alusvaatteeni olivat reikäisiä ja nuhjuisia ja aivan liian pieniä. Kuukautissiteitä äitini ei ostanut, vaan kehotti hakemaan terveydenhoitajalta koulusta. Joskus hain, joskus en kehdannut, joten tungin vessapaperia housuihin. Minulle ei ostettu edes rintaliivejä. Muut vaatteeni olivat hieman vanhemman serkun (poika) vanhoja. En koskaan saanut viikkorahaa tai käyttörahaa muutenkaan. Kaverisuhteita ei oikein syntynyt, kun en voinut koskaan osallistua elokuvissa käynteihin ja muihin. Ruoan sentään sain kotona, mutta sekin oli aina halvinta höttöä ja säännösteltyä. Asuimme isossa, vanhempieni itse rakentamassa omakotitalossa, ja jotenkin aina ajattelin, että vanhempieni kaikki rahat upposivat siihen.
Nyt olen jo aikuinen ja vanhempani reilu 50v. Sen jälkeen, kun minä ja sisarukseni muutimme pois, loppui nuukailu. On velatonta omakotitaloa, kaksi hienoa ja kallista velatonta autoa, velaton iso huvila ulkomailla Toinen vanhemmistani jäi jo työelämästäkin pois ja elelee säästöillä. Ulkomailla reissataan jatkuvasti. Olen iloinen heidän puolestaan, mutta samalla hämilläni siitä, miksi piti tehdä useampi lapsi ja elättää heitä melkeinpä pyhällä hengellä ja säästää meidän menoista hulppea omaisuus. :D En siis ole katkera, vaan todella ihmeissäni.
Kommentit (30)
Ei aikaisemmat ikäluokat ole kovinkaan empaattisia tai ajattele varsinkaan lastensa etua.
Niitä on monia ketjuja, se 70-luvulla syntyneiden äidit jne. Kyllä tuo ikähaitari voi olla suurempikin. Ysärillä varsinkin oli tuo omanapa-ajattelu huipussaan.
Minä aina luulin olevani rikas mutta paljastui että asuimme vuokra-kämpässä ja nyt 67 vuotias isäni itkee työmarkkinatukea hänen kaupungin vuokra yksiössään. Säälittävää.
Vanhemmille isommat vaatimukset, kiitos!
T Surullinen lapsi
Halusivat teidät lapset vanhuuden turvaksi
Lasten muutettua pois kotoa menot vähenevät ja tulot saattavat kasvaa palkankorotusten myötä.
Meillä on veljen kanssa ikäeroa vain 10 vuotta ja kyllä veljen lapsuus oli varakkaampaa kuin minun lapsuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Minä aina luulin olevani rikas mutta paljastui että asuimme vuokra-kämpässä ja nyt 67 vuotias isäni itkee työmarkkinatukea hänen kaupungin vuokra yksiössään. Säälittävää.
Vanhemmille isommat vaatimukset, kiitos!
T Surullinen lapsi
Työmarkkinatukea 67-vuotiaana?
Miehen isä koneisti maatilaa ( 2 uutta traktoria) ja uusi autoa muutaman vuoden välein. Köyhän lapsuuden eläneet lapset olivat ihmeissään. Yksikään lapsista ei jäänyt maatilaa jatkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aina luulin olevani rikas mutta paljastui että asuimme vuokra-kämpässä ja nyt 67 vuotias isäni itkee työmarkkinatukea hänen kaupungin vuokra yksiössään. Säälittävää.
Vanhemmille isommat vaatimukset, kiitos!
T Surullinen lapsi
Työmarkkinatukea 67-vuotiaana?
Saahan työntekoa jatkaa ohi eläkeiän. Jos ei saa töitä niin työkkäristä korvaus 😁
Me reilu 50-vuotiaat oltiin 90-luvulla nuoria opiskelijoita, ei teinin vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Me reilu 50-vuotiaat oltiin 90-luvulla nuoria opiskelijoita, ei teinin vanhempia.
Tyhmiä ainakin olette, jos ette osaa lukea. Ap syntynyt 90-l.
Meillä ihan samaaei harrastuksia, ei uusia vaatteita (kuljin siskon vanhoissa) ja sisko osti kesälomarahoilla jotain uutta itselle. Lahkeita jatkettiin ja hameita myös
Ei 90-luvun lamassa ollut varaa tuhlailla. Kaikki säästettiin mitä pystyi ja tehtiin Viroon Mustamäen torille ryhmämatkoja, joilla ostettiin kaikkea mahdollista koko vuoden tarpeiksi vaatteista sokeriin. Omatkin vanhempani nyttemmin vaurastuneet eivätkä ikinä olisi voineet uskoa olevansa joskus samassa pisteessä kuin nyt.
Siis tää oli juuri näin. Meilläkin todella nuuka lapsuus. Tai siis lapsiin ei mennyt rahaa. Harrastuksia tai uusia vaatteita ei ollut. Eikä kehdannut pyytää, sellainen ilmapiiri oli.
Vanhemmilla nyt tietenkin okt:t, mökit, uudet sähköautot, veneet yms. Itsekkäiden sukupolvi. Onhan tästä paljon kirjoituksia palstalla.
Joo itse kuusikymmentä luvun lopuilla syntynyt ja kyllä oli yllätys, kun perunkirjoituksissa selvisi heidän rahat/omaisuus...
Joillekin säästäminen tuntuu olevan suoranainen elämäntehtävä.
Joo itse kuusikymmentä luvun lopuilla syntynyt ja kyllä oli yllätys, kun perunkirjoituksissa selvisi heidän rahat/omaisuus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aina luulin olevani rikas mutta paljastui että asuimme vuokra-kämpässä ja nyt 67 vuotias isäni itkee työmarkkinatukea hänen kaupungin vuokra yksiössään. Säälittävää.
Vanhemmille isommat vaatimukset, kiitos!
T Surullinen lapsi
Työmarkkinatukea 67-vuotiaana?
Saahan työntekoa jatkaa ohi eläkeiän. Jos ei saa töitä niin työkkäristä korvaus 😁
Onpa sulla luulot🤣
Vierailija kirjoitti:
Siis tää oli juuri näin. Meilläkin todella nuuka lapsuus. Tai siis lapsiin ei mennyt rahaa. Harrastuksia tai uusia vaatteita ei ollut. Eikä kehdannut pyytää, sellainen ilmapiiri oli.
Vanhemmilla nyt tietenkin okt:t, mökit, uudet sähköautot, veneet yms. Itsekkäiden sukupolvi. Onhan tästä paljon kirjoituksia palstalla.
Sullehan ne jää😅
No aikalailla sama meininki oli myös meillä. Oon syntynyt -90 luvulla kans. Nyt vanhemmillani on iso velaton omakotitalo, pari mökkiä, KOLME velatonta uutta autoa, joista käyttävät yhtä. Ja tekevät reissuja ties minne ja milloin. Tämä oikeastaan välittömästi sen jälkeen, kun nuorin meistä muutti pois kotoa. Ollaan oltu kyllä kaikki ihan haavi auki, koska luultiin oikeasti, ettei ole varaa mihinkään ylimääräseen. Tai oikeastaan edes tarpeelliseen...
En tiedä, mutta ite ainakin tykkään käyttää rahaa lapsiini. Heidän ei tarvitse nolostella koulussa rikkinäisissä vaatteissa, eikä miettiä mitä voisi syödä koulun jälkeen, ettei tule sanomista. Toki kohtuus kaikessa, mutta silti.
On hyvin uskotavaa että vanhempiesi ja sitä mukaan koko perheen elämä oli aikaisemmin hyvinkin tiukkaa, mutta kun he saivat asuntovelat maksettua ja lapset lähtivät kotoa, niin rahaa alkoi jäädä säästöön. 90-luvulla ja aikaisemmin lainojen korot olivat huikeita ja ne piti maksaa pois alle 10 vuodessa, ei ollut mitään kymmenien vuosien laina-aikoja. Myös palkkakehitys on tyypillisesti nouseva, eli aikaisemmin pienellä palkalla sinnittelevä on saattanut nousta jopa ylimpään keskiluokkaan.
Näin meillekin kävi. Elämämme oli aikaisemmin köyhää ja tiukkaa, mutta nyt eläkeiän kynnyksellä jää säästöön useita tonneja joka kuukausi. Olemme hankkineet kesämökin, josta emme aikaisemmin voineet edes haaveilla, pihassa on kaksi uudenkarheata saksalaista laatuautoa ja säästöjäkin on.
Ap jatkaa vielä, että vanhempieni omaisuuden takana ei siis ole mitään perintöjä tai myyntivoittoja tai muuta, vaan ihan vanhempieni omien sanojen mukaan säästivät niin paljon, että voisivat elää nyt vanhempina ja lapsettomina leveämmin.