Vaivaako ketään muuta etukäteisitsekritiikki (ja miten siitä pääsee eroon)

Uskoisin, että kaikille on varmaan tuttu se tilanne, kun jälkikäteen kadut ja mietit mitä tulikaan sanottua tai tehtyä ja miten tilanteessa olisi pitänyt toimia.

Mutta onko kellään muulla taipumusta itsensä kritisointiin jo ennenkuin mitään on edes tapahtunut. Siis sillä tavalla, että et meinaa uskaltaa tehdä jotain, kun pelkäät että se epäonnistuu ja teet itsesi naurunalaiseksi, tai että et uskalla sanoa mitään keskusteluun, kun pelkäät sen mitä sanot vaikuttavan typerältä tai jollain muulla tavalla huonolta. Ja sitten menee ikuisuus siihen, kun päässäsi mietit mitä teet tai sanot, että se menisi oikein.

Minulla nimittäin on paha tapa tehdä näin ihan huomaamattani, mutta en ole vielä löytänyt keinoja päästä tästä eroon.