Lue keskustelun säännöt.
Olen 21-vuotias, enkä edes jotenkin halua yrittää elää elämää
23.09.2022 |
Tuntuu ettei täällä ole mitään, ei yhtään mitään mikä toisi merkityksellisyyttä tai onnen tunteita. Olen teini-iästä asti ollut itsetuhoinen ja masentunut. En ole tällä hetkellä töissä enkä opiskelemassa, muutan pian omaan asuntoon. Mietin vain kuinka täältä voisi lähteä mahdollisimman siististi pois. Se on vain ikuista nukkumista sen jälkeen. Ei ole voimia elää täällä, pelkään oikeastaan hieman ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Minulla on paljon paineita, mitta enimmäkseen koen tyhjyyttä ja epäonnistumisen tunteita. Ei tämä elämä ole minua varten ollenkaa. En ole edes varma haluanko apua, vai haluanko luovuttaa lopullisesti. Näillä korteilla ei saa hyvää elämää.
Kommentit (23)
Yritä jaksaa. Toivon sydämestäni että löydät toivoa ja tarkoitusta elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutat kuitenkin pian omaan asuntoon. Jos on ihan loppu ei tuollaistakaan saa aikaiseksi. Ihmettelen aloitustasi.
Monet ihmiset ovat ihan toimintakykysiä loppuun asti.
-ap
Sellaista elämä on. Välillä kaikki on p*skaa ja väliin kusta. Seassa satunnaisia onnen hetkiä.
Lähe vaeltaamaan, kiipee vaikka jonnekki vuorelle nepalissa, kierrä maailmaa.
Jos se tuntuu pelottavalta, etkä ole valmis riskiin niin sitten varmaan jostain syystä haluat elää turvassa, ja elämässäsi on jotain hyvää.
Tai jos aiot lopettaa elämäsi niin anna nyt maailmalle edes mahdollisuus tehdä vaikutus koska mitä siinä voisit menettääkkään.
Kuolema odottaa meitä kaikkia, mutta se on kärsivällinen kaveri, ei sen syliin tarvi kiirehtiä.
Rakas ihminen. Soita päivystykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähe vaeltaamaan, kiipee vaikka jonnekki vuorelle nepalissa, kierrä maailmaa.
Jos se tuntuu pelottavalta, etkä ole valmis riskiin niin sitten varmaan jostain syystä haluat elää turvassa, ja elämässäsi on jotain hyvää.
Tai jos aiot lopettaa elämäsi niin anna nyt maailmalle edes mahdollisuus tehdä vaikutus koska mitä siinä voisit menettääkkään.
Kuolema odottaa meitä kaikkia, mutta se on kärsivällinen kaveri, ei sen syliin tarvi kiirehtiä.
Tämä oli hyvä kommentti! Jos millään ei ole mitään väliä, että voisi vaikka kuolla pois, niin eikö silloin ole vapaa tekemään ihan mitä vain! Riskeistä, viis, mikä on pahinta mitä voisi sattua jos ei edes kuolemaa pelkää!? Lähde kävelemään ja liftaamaan vaikka maailman ääriin tai lähde vapaaehtoistyöhön muualle niin silmäsi aukeavat asioille.
Elämä on lahja ja täältä Suomesta käsin sitä voi käyttää aika monella tapaa. En heittäisi kokeilematta pois..
Mitä haluaisit kuulla vastaukseksi tai neuvoksi täältä palstalta?
Kuulostaa karmealta näin vanhemmasta ihmisestä, että 21-vuotias, ilmeisesti fyysisesti terve ihminen on noin masentunut, vaikka asiat ovat todellisuudessa ihan hyvin.
Sinulla on koko elämä edessäsi. Kaikki mahdollisuudet tehdä ihan mitä vaan.
Hae nyt ensin apua ja lääkitys tuohon masennukseen. Se voi olla ihan kemiallinen reaktio ja hoiettavissa asiallisella lääkityksellä ja terapialla. Toivottavasti saat apua pikaisesti. Tiedän että se ei ole aina itsestäänselvää.
Sitäpaitsi kirjoittamisesi on ihan järkevää ja laadukasta, että ei tuo ongelma ole ainakaan siellä älyn puutteen puolella.
Mene ulos kävelemään. Osta kitara. Opettele soinnut. Piirtele kuvia ja maalaa tauluja, vaikket osaisikaan. Tee hyvää ruokaa. Yritä edes!
Kortit on sinulla lopulta ihan hyvät, jos osaat vaan pelata ja katsoa niitä oikein.
Hei haloo, olet 21v. Eli ihan kakara vielä. Vanhempana olet iloinen kun aamulla ei koske mihinkään ja tulee kakka kivutta. Onko sinulla tällaisia ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut joskus samaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähe vaeltaamaan, kiipee vaikka jonnekki vuorelle nepalissa, kierrä maailmaa.
Jos se tuntuu pelottavalta, etkä ole valmis riskiin niin sitten varmaan jostain syystä haluat elää turvassa, ja elämässäsi on jotain hyvää.
Tai jos aiot lopettaa elämäsi niin anna nyt maailmalle edes mahdollisuus tehdä vaikutus koska mitä siinä voisit menettääkkään.
Kuolema odottaa meitä kaikkia, mutta se on kärsivällinen kaveri, ei sen syliin tarvi kiirehtiä.Tämä oli hyvä kommentti! Jos millään ei ole mitään väliä, että voisi vaikka kuolla pois, niin eikö silloin ole vapaa tekemään ihan mitä vain! Riskeistä, viis, mikä on pahinta mitä voisi sattua jos ei edes kuolemaa pelkää!? Lähde kävelemään ja liftaamaan vaikka maailman ääriin tai lähde vapaaehtoistyöhön muualle niin silmäsi aukeavat asioille.
Elämä on lahja ja täältä Suomesta käsin sitä voi käyttää aika monella tapaa. En heittäisi kokeilematta pois..
Aika hyviä neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakas ihminen. Soita päivystykseen.
Miksi alapeukut? Itsetuhoinen nuori tarvitsee apua. Akuuttipsykiatrian paikka.
Lääkitys kohdilleen ja elämä jatkuu.
Ap, ei tämä elo ole niin ihanaa kenelläkään. On vaan tarvottava sohjossa eteenpäin. Kyllä se kevät tulee ja jäät sulaa ensi vuonnakin.
Olen miettinyt, että itsekin olen vähän kuin kuhnuri menestyjien joukossa, vaikka töissä olenkin. Joskus mietin onko meidän kuhnurien tarkoitus, tai olisiko tarkoitus olla, palvelijoita tai orjia menestyneemmille. Olisi joku tarkoitus edes silloin olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä askin neuvo mitä voi kuulla on että "soita päivystykseen " .
täällä nuori mies jolla vähän samanlaisia tuntemuksia , mutta mun neuvo on tämä :
Liiku , pakota ittes ihmisten ilmoille (en tarkoita välttämättä sosiaalisia tilanteita, tarkoitan ihan vain kävely jossain puistossa esim ), kuhan et oo sisällä .
kehitä itsellesi joku rutiini , ihan mikä vaa , esim iltajuoksu , tai kävely joka aamu , kuhan pidät kiinni tästä rutiinista .
treenaa , ihan vaa kotona , ei tarvi salille , sun itseluottamus kohoo ja sitä kautta sun jaksaminen paranee .
syö terveellisesti
lopeta ornon katselu ( se tuhoaa itseluottamuksen )
mies tarvitsee jonkun rutiinin , kehitä se itelles jos et oo töissä , se voi olla ihan mikä vaa, ihan pieniki asia , muuten pää hajoaa .
mä taistelen joka päivä itekki mut nää on auttanu mua jaksamaan . tsemit
Kandee koklaa I AM BLESSED GAMEe. 5 minsaa päiväs riittää.
https://www.reddit.com/r/ALLISMIND/comments/azea2f/i_am_blessed_game/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kato Rambo elokuva ja ala punnertaa. Rambo kantoi mut kolmekymppiseks ja armeija! Ja punertaminen!
Kokeileppa olla kuukausi ilman nettiä ja puhelinta (myös ilman päihteitä). Saattaa tuo ajattelutapa muuttua aika radikaalisti.
Olen täysin samaa mieltä, mutta se minulla on erillaista, että minulle ei sovi tämä ihmisten tekemä yhteiskunta, mutta muuten, jos pitäisi elää yksin ilman paineita yhteiskunnan vastuista ja muista, niin voisin jopa selvitä.
Jos sua ei ole nussittu jo taaperona, sulla on aivan hyvät mahdollisuudet löytää toivoa elämään.
Ootko varma ettei ole aikuistumisen pelko?
Se menee ajan myötä, kun lähdet omillesi ja huomaat että pärjäät normaalisti.
Armeija pelastaa sun kaltaiset jotka ei itse uskalla ottaa elämäänsä käskynsä alle.
Muutat kuitenkin pian omaan asuntoon. Jos on ihan loppu ei tuollaistakaan saa aikaiseksi. Ihmettelen aloitustasi.