Lue keskustelun säännöt.
ihanaa saada esikoinen kun kavereiden lapset on
30.04.2010 |
jo esikouluiässä :)
Kaverini teki lapseet ennen 30-vuoden ikää ja nyt heidän lapsensa on jo aika isoja. Itse en kerennyt tehdö lapsia aiemmin ja nyt on mukava jutella vauvoista ja häärätä, kun kavereillakin on taas aikaa :)
Kommentit (9)
Mietin vaan näin omasta näkökulmastani, kun itse olen lapseni saanut alle 25-vuotiaana, ja nyt kun nuorimmaiseni on reilu vuoden ja ensimmäiset kaverini ovat alkaneet ilmoitella vauvauutisia ja saaneet vauvoja... harva se päivä joku kyselee vauvoista, imetyksestä, vaipoista, vaatteista, ruuista ja sen sellaisesta, eikä mua kiinnostaisi kyllä tippaakaan nämä aiheet enää, kun itse on siitä pahimmasta vauvasirkuksesta jo päässyt. Toisaalta täytyy myöntää sekin, ettei kiinnostaisi yhtään kuunnella näiden mammojen jorinoita ja vauhkoamista niistä herranterttukultamussuista, kun kukaan ei aikoinaan ollut tippaakaan kiinnostunut kuuntelemaan minuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisiä peesaten sanon että eipä minuakaan jaksa enää toisten vauvalässytykset kiinnostaa kun omat on jo pitkästi kouluiässä.
mitä ihmeellistä.mä sain esikoisen 17vuotiaana ja nyt neljäs synty ku oon 33...
minä en paljo oo kavereiden kaa luurannu,ku oon lapset ja kodin hoitanu
no mun kuopus jo 5, mutta mua ei ole KOSKAAN kiinnostaneet muiden vauvajutut, enkä ole muitakaan omillani rasittanut. Vastannut olen jos joku kysynyt.
että toinen äiti on toiselle susi. Onnea lapsen johdosta ja toivottavasti ystäväsi ovat fiksumpia ja kivempia kuin suurin osa tämän palstan vastaajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen lapsen kannalta, kavereiden lapsissa ei sitten ole oikein leikkikavereita jos ovat kovasti eri ikaisia.
En jaksa työkavereiden tai jokaisen tutun kanssa jutella yöheräilyistä tai kakkavaipoista, mutta ystävieni ilot ja surut yritän elää mukana, vaikka asia ei koskettaisi minua henkilökohtaisesti sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa työkavereiden tai jokaisen tutun kanssa jutella yöheräilyistä tai kakkavaipoista, mutta ystävieni ilot ja surut yritän elää mukana, vaikka asia ei koskettaisi minua henkilökohtaisesti sillä hetkellä.
Tätä minäkin oikeastaan tarkoitin, en vain osannut näin selvästi ja ytimekkäästi ilmaista :) Jos kyse olisi ystävästäni, kiinnostaisi kyllä ja jauhaisin vaikka miten. Itseasiassa jauhankin vauvajuttuja niiden muutaman ystävän kanssa, jotka olen saanut tässä viimeisen viiden vuoden aikana, eli äitiyden ja lasten myötä. Hekin ovat saaneet vauvoja viime aikoina.
Mutta ne vanhat kaverit, joita arvelin ap:n tarkoittavan, eli ne, joiden kanssa on oltu kavereita jo ennen kuin kellään on ollut lapsia - he saavat mun puolestani painua hevon kuuseen vauvajuttuineen. Kun minä sain lapsia, he ilmaisivat varsin selkeästi sen, miten tärkeä ystävä minä heille olin (itse pidin heitä siihen asti ystävinäni), eivätkä vaivautuneet onnittelemaan, pitämään yhteyttä tai tapaamaan kanssani, saati että olisivat kuunnelleet sen enempää vauva- kuin muitakaan juttujani. Olen suorastaan ihmeissäni, miten nämä vanhat kaverini edes kehtaavat nyt soitella vauvajuttujensa kanssa ja ilmeisesti ihan oikeasti kuvittelevat, että minua jostain syystä kiinnostaisi kamalasti olla heidän tukenaan nyt. Minulle esikoisen raskausaika oli sellaista aikaa, että silloin näki, kuka oli ystävä ja kuka ei.
Itseäni ei vois vähempää kiinnostaa ystäväni soseensyötöt...valitettavasti.
Mutta ehkä syy piileekin siinä, että nuorimmaiseni täyttävät 3, joten aihe on vielä tuoreena muistissa...