Lue keskustelun säännöt.
Kuinka eroon masennuksesta, melankolisuudesta ja tarkoituksettomuuden tunteesta?
19.09.2022 |
Olen reilu 30v nainen ja minusta tuntuu, että tämä masennuksen huntu on peittänyt minut aina. En vaan koe elämääni ollenkaan mielekkäänä. Suorastaan inhoan maailmaa, vaikka täällä löytyy myös hyvyyttäkin... Olisin valmis jo lähtemään täältä.
Kommentit (34)
Aloita pienistä asioista. Kun teet aamupalaa, niin osta parasta mehua, jonka tiedät. Jos teet voileivän, niin tee paras leipä, jonka osaat. Tervehdi naapureita iloisesti, vaikka olisi huono päivä. Ympäröi itsesi pienillä positiivisilla asioilla. Siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä neuvoja, mut ei noi vie merkityksettömyyden tunteita pois. Varmaan ainoa keino on tehdä lapsia, silloin on elämällä ainakin jokin tarkoitus, mutta itse en ole uskaltanut ottaa niitä riskejä, mitä lapsen mukana tulee.
N45
Vierailija kirjoitti:
Aloita pienistä asioista. Kun teet aamupalaa, niin osta parasta mehua, jonka tiedät. Jos teet voileivän, niin tee paras leipä, jonka osaat. Tervehdi naapureita iloisesti, vaikka olisi huono päivä. Ympäröi itsesi pienillä positiivisilla asioilla. Siitä se lähtee.
Miksi alapeukku? Olen itse parantunut sairaseläkkeeltä työkykyiseksi, joten tiedän mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita pienistä asioista. Kun teet aamupalaa, niin osta parasta mehua, jonka tiedät. Jos teet voileivän, niin tee paras leipä, jonka osaat. Tervehdi naapureita iloisesti, vaikka olisi huono päivä. Ympäröi itsesi pienillä positiivisilla asioilla. Siitä se lähtee.
Miksi alapeukku? Olen itse parantunut sairaseläkkeeltä työkykyiseksi, joten tiedän mistä puhun.
Parasta ja parasta. Vähempikin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tarttisin rakkautta ja tunnetta että olen tärkeä. Tuntuu että ilman niitä ei ole mitään.
Henkinen herääminen. Ota selvää elämän oikeasta totuudesta. Samalla löydät elämäsi perimmäisen tarkoituksen. Tämän selvittäminen on mielenkiintoisinta mitä elämä tarjoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkinen herääminen. Ota selvää elämän oikeasta totuudesta. Samalla löydät elämäsi perimmäisen tarkoituksen. Tämän selvittäminen on mielenkiintoisinta mitä elämä tarjoaa.
Sitä saisikin etsiä ikuisuuden mutta valitettavasti kuolema tulee väliin.
Esim jos menisit sotaan ukrainaan, luultavasti et kärsisi enää masennuksesta tai tarkotuksettomuuden tunteesta.
Niistä kärsii, jos olemassaolo ei ole uhattuna. Luulen että useimmat masentuneet eivät vaan halua ostaa ikean sohvaa ja otta siitä kuvaa.
Ihmiset maailmanhistoriassa on geneetisesti ohjelmoitu muuhun.
Eli ole rohkea ja elä, tai masennu turhan takia ja hukkaa elämäsi. Tämän hetken tiedon mukaan niitä on vain yksi. Sekin saattaa motivoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim jos menisit sotaan ukrainaan, luultavasti et kärsisi enää masennuksesta tai tarkotuksettomuuden tunteesta.
Niistä kärsii, jos olemassaolo ei ole uhattuna. Luulen että useimmat masentuneet eivät vaan halua ostaa ikean sohvaa ja otta siitä kuvaa.
Ihmiset maailmanhistoriassa on geneetisesti ohjelmoitu muuhun.
Eli ole rohkea ja elä, tai masennu turhan takia ja hukkaa elämäsi. Tämän hetken tiedon mukaan niitä on vain yksi. Sekin saattaa motivoida.
Hetkinen. Siis väitätkö, että sodassa olleet tai sodan nähneet eivät muka kärsi masennuksesta tai tarkoituksettomuuden tunteesta?
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin ja terapiaan
Kyllä, ja tarkennan vielä, että ei terapiaan, vaan psykoterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma ollut jo 14 vuotta.
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim jos menisit sotaan ukrainaan, luultavasti et kärsisi enää masennuksesta tai tarkotuksettomuuden tunteesta.
Niistä kärsii, jos olemassaolo ei ole uhattuna. Luulen että useimmat masentuneet eivät vaan halua ostaa ikean sohvaa ja otta siitä kuvaa.
Ihmiset maailmanhistoriassa on geneetisesti ohjelmoitu muuhun.
Eli ole rohkea ja elä, tai masennu turhan takia ja hukkaa elämäsi. Tämän hetken tiedon mukaan niitä on vain yksi. Sekin saattaa motivoida.
Hetkinen. Siis väitätkö, että sodassa olleet tai sodan nähneet eivät muka kärsi masennuksesta tai tarkoituksettomuuden tunteesta?
Osa kärsii. Sellaiset jotka eivät valinneet sitä.
Mutta on se aika outoa, että suuri osa suomalaisista kärsii masennuksesta, vaikka mitään pahaa ei ole tapahtunut.
Sota on aina tragedia, mutta jos olet esim 10 v ollut masentunut, tai elämässä ei tarkoitusta. Onko järkevämpää kärsiä, vai kokeilla jotain missä voit oikeasti vaikka kuolla? Tai ottaa riskejä ja haastaa itsesi? Sota ei ole ainut vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on (valitettavasti) oikeassa...
Sama.
Ehkä voisit kokeilla step-by-step-menetelmää. Askel askeleelta. Tee joka päivä jotain pientä kohentaaksesi hyvinvointiasi.
Minulle auttaa siivoaminen. Siivoan joka päivä vähän.
Toinen on myös jonkun kivan asian harrastaminen. Mistä saat nautintoa, harrasta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tarttisin rakkautta ja tunnetta että olen tärkeä. Tuntuu että ilman niitä ei ole mitään.
Sun tarvii antaa niitä fiiliksiä itse itsellesi.
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Uuno Kailas
Haasta itsesi ja harrasta jotain. Pitää masennuksen kurissa, kun on joku harrastus jolla toteuttaa itseään.
Tuttua. Lapsi muutti kotoa pois ja olen nyt yksin. Ystäviä on, lapsuuden perhe on..Hyvä työpaikka ja talous hyvällä mallilla mutta tää yksinäisyys ja haluttomuus. Itkettää ja suren nopeasti ohi kiitävää elämää. Kaipaan pikkulapsiaikaa joka oli iloista ja puuhakasta. Toki lapseni kanssa soitellaan ja nähdään mutta ei se sama ole. Paras aika elämässä ohi. Nyt olen ihan hylkiö.
Ja hylje. Syön ja nukun ja suren ja lihon...
N51
Toiset me olemme melankolisempia ihmisiä, itseä on auttanut tämän asian hyväksyminen: siitä ei välttämättä pääse koskaan eroon. Mua on auttanut pyrkimys tarkastella omaa suhdetta maailmaan vähän objektiivisemmin, yritän tietoisesti välttää tai pistää ajoissa poikki pahimpia itsesyytös- ja negatiivisuuskierteitä ja katsella omaa itseäni vähän hyväksyvämmin ja inhimillisiä piirteitä ymmärtäen. Toimintakyky vaihtelee, aina ei jaksa ja liika vaativuus itseä kohtaan voi pahimmillaan johtaa jatkuvaan alisuorittamiseen kun ei vaan pysty.
Sekin on hyväksyttävä että huonot elämäntavat ruokkivat osaltaan masennuksen kierrettä ja tässä mielessä pienetkin muutokset tottumuksiin voi tuoda ainakin jonkin verran parempaa oloa. Pienet ja isot muutokset on ihan hyvää vaihtelua aivotoiminnalle, pyri siis tekemään asioita tietoisesti eri tavalla kuin aiemmin ja tarjoamaan ahaa-elämyksen mahdollisuuksia. Tällaisiin tilanteisiin ei ehkä mielellään hakeudu jos oma käsitys itsestä ja pärjäämisestä muiden kanssa on negatiivinen. Ihminen tarvitsee kuulua johonkin, kokea olevansa osa jotakin, hyväksyntää itseltä ja muilta. Ystävällisyys muita kohtaan ja muiden auttaminen on ihan hyviä konkreettisia tapoja tuoda hyvää omaankin elämään. Niitä joita on kohdeltu huonosti joutuvat opettelemaan itsensä hyväksymistä vaikeamman kautta. Mutta se on mahdollista, ja viestistäsi päätellen et ole luovuttamassa vielä.
En tiedä. Vähän samanlaiset tunteet itselläkin.