Ärsyttääkö teitä, jos muut ovat puhuneet asioistanne selän takana?

Onhan se vähän loukkaavaa.

Ärsyttää

Pitääkö kukaan siitä, että asioidaan puidaan selän takana?

on loukkaavaa . 

No, ehkä vähän, mutta ajattelen, että oma syy. Koska itsepä olen ne asiat ensin jollekin kertonut. Jos en olisi kertonut, niin eipä kellään olisi puhuttavaa.

Näinhän se on, että monet ihmiset puhuu ihmisistä, hyvin tavallista.

Ei ärsytä. Asiani eivät ole mitään valtionsalaisuuksia, kyllä niistä puhua saa.

Ihan tavallistahan tuo on. Voit kuitenkin ihan itse päättää omista asioistasi.

En ajattele olevani mitenkään niin erityinen tyyppi, että olisin puhumisen yläpuolella. Tietty ne tilanteet on erikseen, jotka olen luottamuksella kertonut, mutta näin yleensä.

Ärsyttää välillä ja paljon. Yleinen keskustelu tyyliin "Maijakin aloitti meidän kanssa harrastuksen/Maijalle kuuluu kai kanssa ihan ok" jne jne ei ärsytä.

Mutta voi jumalauta meidän perheessä osataan puhua asioitani halki. Sisaruksia on siis monta, lähes kaikki jo täysi-ikäisiä. Osa lapsuuden perheestäni on kärkkäitä puuttumaan muiden asioihin, no isäni lähinnä.

Jos esim kerron siskolleni asioita (avaudu esim veemäisistä naapureista/asunnosta/työjutuista tms) ja erikseen lisään, että ÄLÄ levittele tätä asiaa niin... No, kummasti ne asiat kauempana asuva siskoni on vanhemmille kertonut.

Eikä siinä, olen jo aikuinen. Mutta se vttuilun määrä isältäni/neuvot joita ei pyydetty/yritykset siihen, että hän voisi hoitaa asian kaikkitietävänä niin huokaus.

Isälläni siis aikoinaan ihan giadnosoitu psykiatrin toimesta persoonallisuushäiriö. Eli vaikka laitan napakasti rajat, niin ei ole mikään maailman helpoin ihminen, enkä todellakaan jaksaisi vääntää hänen kanssaan.

Ärsyttää siis, että perhe puhuu keskenään minun asioistani vaikka kieltäisin sen. Vaikuttaa jo siihen, mitä viitsii kenellekään puhua..

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää välillä ja paljon. Yleinen keskustelu tyyliin "Maijakin aloitti meidän kanssa harrastuksen/Maijalle kuuluu kai kanssa ihan ok" jne jne ei ärsytä.

Mutta voi jumalauta meidän perheessä osataan puhua asioitani halki. Sisaruksia on siis monta, lähes kaikki jo täysi-ikäisiä. Osa lapsuuden perheestäni on kärkkäitä puuttumaan muiden asioihin, no isäni lähinnä.

Jos esim kerron siskolleni asioita (avaudu esim veemäisistä naapureista/asunnosta/työjutuista tms) ja erikseen lisään, että ÄLÄ levittele tätä asiaa niin... No, kummasti ne asiat kauempana asuva siskoni on vanhemmille kertonut.

Eikä siinä, olen jo aikuinen. Mutta se vttuilun määrä isältäni/neuvot joita ei pyydetty/yritykset siihen, että hän voisi hoitaa asian kaikkitietävänä niin huokaus.

Isälläni siis aikoinaan ihan giadnosoitu psykiatrin toimesta persoonallisuushäiriö. Eli vaikka laitan napakasti rajat, niin ei ole mikään maailman helpoin ihminen, enkä todellakaan jaksaisi vääntää hänen kanssaan.

Ärsyttää siis, että perhe puhuu keskenään minun asioistani vaikka kieltäisin sen. Vaikuttaa jo siihen, mitä viitsii kenellekään puhua..

Ihmisluonto on sellainen, että me prosessoimme asioita puhumalla. Sinä kerrot minulle ilkeästä naapuristasi, minua asia jää vaivaamaan, kerron sen terapeutilleni ja hän - vaitiolovelvollinen ihminen - kertoo edelleen omalle työnohjaajalleen. Jokainen meistä kertoo palasen, sen itseään vaivaavan, mutta kertoo kuitenkin.

Joten jos et halua, että tiedän ilkeän naapurin sinua vaivaavan etkä halua neuvoja, miten asian kanssa toimia, niin älä kerro minulle tai muille. Me oletamme, että haluat apua ja etsimme sitä yhteisöstämme. Ihan niin kuin sinäkin teet kertoessasi muille.

Älä kerro asioitasi eteenpäin. Mieheni vain 2-4 vuotta nuoremmat keski-ikäiset sisarukset kertovat kaikki murheensa äidilleen, joka sitten kippaa ne mieheni niskaan. Lopputuloksena se, että mies soittaa äärimmäisen harvoin äidilleen. Samaa muiden asioiden vatvontaa harrastaa äitini, äärimmäisen vastenmielistä.

Puolison kanssa selvitämme ongelmamme itse ilman sukutiimiä.

Ei ärsytä. Jos minulla tapahtuu jotain erityistä minkä saatan jonkun sukulaisen tai tuttavan tietoon, niin pidän aivan luonnollisena että hän mainitsee kuulumisten kyselyn ohella tästä muille mikäli en itse ole paikalla.

Siitä en kyllä tykkää, että asioita juorutaan ja vieläpä keskustelupalstalle asti.

Vierailija kirjoitti:

Siitä en kyllä tykkää, että asioita juorutaan ja vieläpä keskustelupalstalle asti.

Mitä merkitystä? En minä sinua kuitenkaan tunne. Ja vaikka tuntisin, niin en jaksa uskoa sinun olevan niin uniikki lumihiutale, että kenelläkään muulla ei voisi olla samoja tilanteita.