Itken aina jos suutun, vihaan sitä piirrettä itsessäni, muita?
Kaikki sanoo, että "olet niin rauhallinen ja hyväntuulinen, et varmaan koskaan suutu."
Sen takia en suutu, vaikutan varmasti hyvinkin välinpitämättömältä moniin asioihin, koska suojelen sillä herkkiä hermojani.
Pysyn miltei väkisin hyväntuulisena ja huijaan itseni hyväntuuliseksi. Häpeän varmaan vähän tunteiden näyttämistä.
Tänään sitten koin erittäin ikävän tilanteen töissä. Kärjistettynä työntekijöitä oli niin paljon sairaslomalla, että soitin pomolle, mitä tässä nyt tehdään, että ei selvitä tästä päivästä. Pomo oli minulle vihainen, löi luurit korvaan ja sanoi, että häntä ei moisella häiritä, hän ei teille työntekijäksi muutu ja jotain muutakin ikävää sanoi, en muista tarkalleen.
Olin niin pöyristynyt hänen käytöksestä, että ensin ekan tunnin purin huulta ja yritin esittää asiallista, kunnes romahdin itkuun ihan, koska olin niin vihainen typerästä pomosta.
Tietysti työkaverit ymmärsivät ja olivat itsekin ärsyyntyneitä, mutta eipä kukaan kyllä itkenyt. Tällaisia tilanteita käy joskus, että silloin harvoin kun suutun, niin itken. En saa sanottua mitään asiallista, lukkiudun kuoreeni kuin kilpikonna, minulta ei tule mitään rakentavaa.
Ihailen ihmisiä, ketkä pystyvät suuren kiukun alla toimimaan, tai sanomaan edes vastaan, puhua rakentavasti, huutaakin, vaikka hermot menisi. Minä en osaa. Voisiko sellaista piirrettä jotenkin kehittää?
Kommentit (6)
Itken nykyään usein. En jaksa olla vahva.
@2 eikä tarvitsekkaan olla vahva. Niin minäkin muille aina sanon ja olen sitä mieltä, että tunteet pitää näyttää ja puhua suoraan (tietysti kaikkea ei voi suustaan päästää tai loukkaamalla).
Itse en sitten uskallakkaan toimia niin, ainakaan julkisesti. Kummallista kyllä, mutta suon sen muille.
Mä myös alan itkemään jos suututtaa tai ärsyttää joku. Mutta se on todella häiritsevää kun ääni alkaa värisemään vaikka on oikeasti todella ärsyyntynyt.
Itken myös ilosta ja kaikkein pahinta, että liikutun jos joku kehuu mua. Ihan hirvittävää kun jotain tilanteita kun saa palautetta, ihan sama mitä sieltä tulee, niin kyyneleet vaan virtaa.
Huuto ei ole ratkaisu. Ja pomoja ei kai saa häiritä vapaalla, ellei ole tieto että saa soitella tai ottaa yhteyttä. Silti kuulosti liian tylyltä pomosi. Puuttuu tuuraajalistat tai rekryt jos se on kriittinen ala.
@5 tämä pomo vastaa kaikesta toiminnasta, mitä talossa tapahtuu ja on talon "iso pomo".
Soitin sitten hänelle, ja kerroin tilanteen asialliseen sävyyn, mutta sain todella tylyn vastauksen, hyvin tuohtuneen. Oikeaoppisesti olisi varmaan harmitellut, että millainen tilanne siellä onkaan ja antanut neuvoja, mihin voisimme soittaa tai kenelle tai vaikka tullut itse avuksi.
Hän ainoastaan kyseli "ja sinä, sinä päätit soittaa sitten minulle? Ei kuule mulla kenenkään numeroita ole tässä vai kuvitteletko, että mulla olisi jotain numeroita? Huhhuh vai sellaista kuvittelit"
Mieti miltä susta oikeasti tuntuu.
Ethän sä kuollut siihen että joku oli ilkeä. Varmaan pahalta tuntui, mutta soita ensi kerralla vaikka sille joka sanoi sulle pahasti, ja vaikka itkisit totea että tuo ei ollut mulle ok.