Onko teillä tuttuja jotka on jotenkin niin rikki itsensä kanssa
Että koko ajan tekevät huonoja valintoja? Mulla on kaveripiirissä yksi. Tiedän hänen asioistaan, koska jakaa niitä tosi avoimesti meidän wa-ryhmään. Hänellä fiilikset ja tunnetilat vaihtelee tosi voimakkaasti ihan viikonkin sisällä. Tekee jatkuvasti tietoisia päätöksiä esim olla suhteissa joissa joutuu hyväksikäytetyksi, uhriutuu esim sanomalla "en muuhunkaan kelpaa" tai "mennään nyt sit kunnolla seinää päin" eli kun kuitenkin menee huonosti niin ihan sama vaikka antais sit mennä enemmänkin. Sit taas seuraavalla viikolla on käynyt jossain juttelemassa tai lukenut jonkun itseparannus-kolumnin ja on parantumisen tiellä. Sit taas kolmen päivän päästä lähdössä vanhan hyväksikäyttäjän messiin johonkin.
Ymmärrän että hänellä lienee joku sairaus. Mutta kukaan ei oikeen jaksa enää edes vastata noihin mitään tai edes kuunnella. Kun sama itsetuhoinen kaava toistuu kuitenkin, vaikka olis mitä ja kuinka syvällisiä keskusteluja asiasta käyty ja häntä tuettu ja kuunneltu.
Kommentit (16)
Jättänyt taakseni ne henkilöt jotka kuormittavat elämääni ja juuri siksi voin hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa, huomiohakuinen persoonallisuus.
Eräs sukulaiseni on hyvin paljon tähän kallellaan. Tosin hänellä ei suhteet vaihtele ja on hyvä siinä mitä osaa.
Muu lipsuu ja jos ei lipsu, niin keinuttaa vähän venettä että huomataan.
Rikkinäisiä naisia tunnen useamman plus mt-ongelmaisia. Miehissä taasen mt-ongelmaisia
Minusta aika usea ihminen on vähän rikki itsensä kanssa jos ihan rehellisiä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika usea ihminen on vähän rikki itsensä kanssa jos ihan rehellisiä ollaan.
Joo vähän. Mutta harva on niin rikki että sabotoi täysillä koko elämäänsä koko ajan ja toivottaa kaikki hyväksikäyttäjät siihen tervetulleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika usea ihminen on vähän rikki itsensä kanssa jos ihan rehellisiä ollaan.
Toisaalta moni on myös enemmän rikki, kun pohdin faktoja.
Riittääkö hänelle todella mielestään itseparannusoppaat, kun ammattiapuakin olisi jonottamalla tarjolla.
Mä olin tuollainen parikymppisenä ja sainkin sit 21v epävakaan diagnoosin. Tuntu et mitä väliä mun elämällä on, ihan hyvin voin jatkaa siellä pohjalla ja tapailinkin kaiken maailman narkkareita, menin rattijuoppojen kyytiin, en ottanut yliopistopaikkaa vastaan... Ihan sairasta kun nyt ajattelee.
Mulla oli työkaverina aikoinaan tällainen henkilö. Hän ulkoisesti vaikuttaa hyvin skarpilta ja tavalliselta fiksulta ihmiseltä, mutta on saanut jokaisen työyhteisönsä sekaisin ja voimaan pahoin. Hän osaa olla empaattinen niin halutessaan, mutta koskaan ei tiennyt töihin mennessä, että millä tuulella hän oli. Vetäydyin itse tuossa työyhteisössä ja vaihdoin itse tehtävää. Jälkikäteen huomasin, että minua kohtaan oli paljon varautunutta ja ennakkoluuloista asennetta juuri heiltä, ketkä hänen kanssaan olivat aikoinaan ystäviä.
En tiedä, oliko tällainen epävakaa persoonallisuus kyseessä, mutta tosiaan myöhemmin kuullut talossa samaa ongelmaa uusien työtehtäviensä kautta. Raskas ihminen, kun pitää aina miettiä hänen seurassaan, mitä uskaltaa sanoa, koska saattoi ottaa itseensä koska tahansa.
Mä olen viime viikot miettinyt omia tuttaviani tai muuta lähipiiriä. Luin jostain lausahduksen "ympäröi itsesi onnellisilla ihmisillä". Niitä ei ole mun lähipiirissä lainkaan. Ystävän kerrallaan olen jättänyt vuosien saatossa pois juuri sen takia, että levittävät pahaa verta, puhuvat pahaa toisista, juoruavat, ovat pahansuopia, kateellisia ja ivallisia. Mistä löytyisi onnelliset ihmiset ympärille? Onko joku onnellisten kylä olemassa jossain?
On.
Eräs on paskassa parisuhteessa ja voi sen takia huonosti vuodesta toiseen, joustaa periaatteistaan sitä mukaa mitä enemmän ongelmia tulee. Jotenkin murentunut, alistunut persoona. Olen ottanut välimatkaa, kun en tiedä enää millainen koko ihminen on persoonana kun muokkautuu toisen ihmisen mukaan jatkuvasti, jokseenkin epäaito. Selittää asiat aina itselleen parhain päin.
Eräs on muuten vain epävakaa, uskoo kaiken maailman salaliittoteorioihin joka asiassa ja tekee huonoja valintoja kerta toisensa jälkeen.
Mielenterveyshäiriöille ei mitään kukaan voi, mutta en pitäisi tuollaista ihmistä elämässäni oman hyvinvointini kustannuksella.
Kuulostaa multa nuorempana, kun terapeutin mukaan mulla oli epävakaan piirteitä... En noin syvissä vesissä ollut, ennemminkin ylivarovainen toimissani, koska tiedostin, etten voinut luottaa harkintakykyyni, mutta sisäisesti oli tuollaista myllerrystä. Heräsi kyllä myötätunto tätä ihmistä kohtaan, kun noin puhuu itsestään. En kutsuisi sitä uhriutumiseksi, vaan hänellä todella on noin huono omanarvontunto ja varmaan epätoivoinen olo, tuntuu mahdottomalta päästä nousemaan suosta tai edes todella ymmärtää, mikä on pielessä ja mistä aloittaa... Omassa elämässäni vaikeampaa kuin kerätä itseni kasaan olivat vain ne alkuperäiset kokemukset, jotka hajoittivat.
Jos kyse todella on (jonkinasteisesta) epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, te ette häntä pysty parantamaan. Hänen pitäisi itse tulla sen verran tietoiseksi ongelmiensa luonteesta, että ymmärtäisi tarvitsevansa ammattiapua. Sitten vielä sitoutua siihen. Ei ole helppoa.
Jotkut eivät osaa elää vakaata elämää, koska heillä on ns. kaoottinen kiintymyssuhde
On yksi tuollainen. Aika raskasta seuraa, mutta olenkin vähentänyt merkittävästi yhteydenpitoa hänen kanssaan.
Epävakaa, huomiohakuinen persoonallisuus.