Lue keskustelun säännöt.
Miks lapsia pitää tehdä kun ei jaksa aiempienkaan kanssa?
30.04.2010 |
Minulla on pari ystävää, joista toisella on neljä lasta 1-2v ikäeroilla ja viides tulossa ja toisella kaksi lasta vajaan vuoden ikäerolla ja kaksoset syntyy luultavasti ennen kun vanhin on 3v.
He monesti puhuvat, tämä viiden lapsen äiti puhunut jo sillon kun heillä oli vasta kaks lasta, että on todella rankkaa kun lapset heräilee öisin ja miehensä kanssa heillä ei juuri kahdenkeskistä aikaa ole ja sit taas jo toisessa lauseessa tulee, miten uus vauva ois ihana. Silti aina sama valitus jatkuu.
Enkä sano, ettei saisi valittaa ja tiedän, että vain yhdenkin lapsen kanssa voi olla raskasta, mutta onko lapset pakko tehdä peräjälkeen ja koetella omia voimavarojaan.
Ystävieni lapset ovat nyt viime aikoina olleet meillä välillä kun olen sanonut, että voimme ottaa heidät välillä meille, jotta saavat levätä ja ainakin meillä ovat käyttäytyneet hyvin ja yölläkin heränneet vain kerran jos sitäkään. Kyllähän tuo voi olla ns. vieraskoreuttakin ja kotona ovat sitten ihan erilaisia.
Välillä olen vaan kyllästynyt kuuntelemaan tuota valitusta väsymyksestä. En tiedä sitten onko se vain tapa tai jotain.
Meillä on kuusi lasta ja kyllä minäkin olen välillä sanonut, että on raskasta ja miettinyt, että millä sitä jaksaa päivästä toiseen kun yöllä on saanut nukkua tunnin tai kaks. Mieheni on onneks erittäin osallistuva lastenhoitoon ja minulla on etuna se, että pärjään 5-6tunnin yöunilla normaalisti niin univelkaa ei kerry niin herkästi, vaikka kyllä sitä minulla/meilläkin on välillä ollut ja paljon.
Kommentit (16)
kuopus joutuu kasvamaan isoksi liian aikaisin kun toinen vie äidin sylin, huomion ja ajan!
Sitten kun vauva valvottaa niin esikoinen tuupataan saamaan "virikkeitä ja kavereirta" siis niitähän reilu vuosikas todellakin tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin kuopus joutuu kasvamaan isoksi? Ei mulla ainakaan niin pieni syli ole etteikö siihen kaksi pientä lasta mahdu vaikka yhtäaikaa. Eikä vauva ainakaan minulta vie kaikkea aikaa ja huomiota. Eikä sen pienen isoveljen/-siskon todellakaan tartte lähteä minnekään jaloista pois vauvan valvottamisen vuoksi, minä nukun päiväunia jos en yöllä saa nukuttua.
kuopus joutuu kasvamaan isoksi liian aikaisin kun toinen vie äidin sylin, huomion ja ajan! Sitten kun vauva valvottaa niin esikoinen tuupataan saamaan "virikkeitä ja kavereirta" siis niitähän reilu vuosikas todellakin tarvitsee.
Usealle se valittaminen tosiaan on tapa, eikä se, että välillä väsyttää, ole koko totuus elämästä.
t. seitsemän äiti
Jokainen tyylillään ja pieni tuuletus (valitus väsymyksestä äitiystäville) on välillä paikallaan - mutta jos jatkuvasti on liian väsynyt, eikö voisi pitää taukoa?
Meillä esikoinen nyt 2 v. Hirmuinen vauvakuume iski kuin salama (tähän asti puhuttu että sitten joskus toinen)... Mutta tuleva kesä olisi ensimmäinen jolloin ehtisimme rauhassa viettää aikaa perheenä, viime kesänä mm. remontti ja muutto, ja koska mulla oli esikoisen kanssa todella raju ja pitkä alkuraskauden pahoinvointi, en halua ottaa sitä riskiä, että tuleva kesä menisi vessanpönttöä halaillessa ja nukkuessa. Joten järkipäätöksellä ainakin 3 kk pysyy kondomi käytössä.
Mua ainakin ärsyttää just se jatkuva valittaminen ja isomman laittaminen hoitoon, muutamissa tuntemissani perheissä, eikä sinänsä se lasten hankkiminen pienellä ikäerolla. Jos et koe tilannetta raskaaksi, niin eihän siinä silloin olekaan mitään ongelmaa :)
Miten niin kuopus joutuu kasvamaan isoksi? Ei mulla ainakaan niin pieni syli ole etteikö siihen kaksi pientä lasta mahdu vaikka yhtäaikaa. Eikä vauva ainakaan minulta vie kaikkea aikaa ja huomiota. Eikä sen pienen isoveljen/-siskon todellakaan tartte lähteä minnekään jaloista pois vauvan valvottamisen vuoksi, minä nukun päiväunia jos en yöllä saa nukuttua.
kuopus joutuu kasvamaan isoksi liian aikaisin kun toinen vie äidin sylin, huomion ja ajan! Sitten kun vauva valvottaa niin esikoinen tuupataan saamaan "virikkeitä ja kavereirta" siis niitähän reilu vuosikas todellakin tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon ärsyttävämpää mun mielestäni on kuunnella kaverini valitusta siitä, kuinka raskasta HÄNELLÄ on, kun pitää oikein viedä lapset päiväkotiin ja hakeakin sieltä. SIinä päivän vaatimukset. Lapset on 4 ja 6. MITÄÄN muuta ei ämmä tee, kasvattaa isoa persettä kotona, mutta silti on niiiiiin raskasta päivästä toiseen. Siihen päälle tietysti vielä se, että lapset on n. puolet ajasta isällään, ja tällä naisella on itselläänkin uusi puoliso, joka osallistuu täysillä lasten hoitamiseen.
Mutta kun on rankkaa, niin on rankkaa, minkäs teet.
miksi ylipäänsä lapsista pitää enimmäkseen valittaa, oli heitä 1 tai 3. Kyllä minä ymmärrän halun saada lapsi. Itse odotan kolmatta ja lasten iät nyt 1v 9 kk ja 4v. Olen minä välillä puhki, mutta en todellakaan vain valita, ja joka ikinen päivä tuntuu, että saan enemmän kuin annan.
Olen kiitollinen lapsistani. He ovat parasta mitä on. Siksi varmaan muutkin niitä haluavat, vaikka raskasta onkin.
Täytyy myös ottaa huomioon, että ihmiset saattavat tiedostaa hyvin että muutama vuosi tulee olemaan raskasta mutta päätyvät silti pieniin ikäeroihin, koska haluavat keskittää pikkulapsiajan eivätkä halua elää sitä esim yli 10 vuotta. Toisekseen yksi tosi merkittävä vaikuttaja on varmasti raha, jota saa paremmin kun ikäerot on alle 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on pari tuttua, joilla on erittäin sekava uusperhetilanne (vois tietysti olla ydinperheessäkin sama), on hankalaa exää, ulosottokierteessä olevaa miestä, toisen lapsia, omia ja yhteisiä, hankala anoppi jne. Silti hirveellä kiireellä on aikanaan pitäny mennä lapsi tekemään, sitten seuraava ja seuraava...Rahat ja voimat ei tunnu riittävän nykyisenkään perheen pyörittämiseen ja silti vaan lisää lapsia havitellaan! Ja sitten ihmetellään, kun muut kummastelee isoa lapsilukua!! Ja tosiaankin elämä pyörii pelkkien ongelmien ympärillä ja niitä sitten vatvotaan ja valitetaan päivät pitkät. Kyllä on elämänhallinta ja vastuu täysin hukassa.Ei lapsia voi hankkia pelkästään sen takia, että vauvat on ihania, hohhoijaa...
Paljon ärsyttävämpää mun mielestäni on kuunnella kaverini valitusta siitä, kuinka raskasta HÄNELLÄ on, kun pitää oikein viedä lapset päiväkotiin ja hakeakin sieltä. SIinä päivän vaatimukset. Lapset on 4 ja 6. MITÄÄN muuta ei ämmä tee, kasvattaa isoa persettä kotona, mutta silti on niiiiiin raskasta päivästä toiseen. Siihen päälle tietysti vielä se, että lapset on n. puolet ajasta isällään, ja tällä naisella on itselläänkin uusi puoliso, joka osallistuu täysillä lasten hoitamiseen. Mutta kun on rankkaa, niin on rankkaa, minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki alle kouluikäsiä. Nukkua porskuttaa yöt vauvasta saakka, en osaa ymmärtää sinun valitusta parin tunnin yöunista! :)
Mutta minusta lapsetonkin saa valittaa elämäänsä jos siltä tuntuu.
Kyllä mää tajuan että ihmiset hankkii monta lasta jos niitä haluaa monta. Sääkin saat nukkua vaan pari tuntia, olisko kannattanu jättää pari-kolme tekemättä?
Kuulostaako tyhmältä?
Onhan se nyt jumankauta eri asia pitää lapsia kokoajan kotona. Joskus se vaan uuvuttaa. Ei ehkä sinua. SINÄ tuskin laitat lapsiasi yökylään ja otat muitten muksuja niin pääset pätemään!
Tai kai sää vaan olet parempi kasvattaja kuin toisten omat vanhemmat.. Niinkö?
Hanki joku elämä. Mene vaikka leikkiin lapsiesi kanssa!
nämä ovat useimmiten niitä "tapavalittajia".
Valitettavan monella mun tuttavapiirissäni on "tapana" tehdä "uusi vauva" ennenkuin edellinen täyttää kolme, jottei äippäraha putoa. Vaikkei siis jakseta niitä aiempiakaan lapsia. Tästähän seuraa se, että uusi tulokas tulee, kun edellinen on uhmaiässä.
Mä tunnen myös ihan yksineläviä naisihmisiä, joille kaikki on kauhean raskasta... Joillekin elämä on rankkaa...
Mä törmään jatkuvasti siihen, että "miten sä voit olla noin pirteä, vaikka sulla on niin raskasta". Mitä raskasta????!? En mä sellaista ehdi ajattelemaan... Mulla on ihana lapsi, ihana koira, paljon töitä (muttei liikaa) ja upea asunto. Mun mielestä elämä hymyilee mulle, vaikka yh olenkin :) Asennekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sinä et "valita", siis jaa toisille elämääsi niin muiden pitää myös olla hiljaa?
Miksi elämästään ei saa puhua?!
Meillä on töissä yh- mamma, jolla on yksi kouluikänen lapsi. Jauhaa AINA miten HÄNELLÄ on raskaampaa kuin meillä muilla ämmillä -koska meillä on mies kotona!
Onko elämä oikeasti niin vaikeaa sulateltavaa ettei kykene kuuntelemaan toisten ongelmia.
Yleinen vittuilun aihe töissä on sitten nainen, jolla on AINA kaikki niin saatanan hyvin! Sillä on aina ilonen ilme kun aamulla kuudelta alotetaan työt, tekee remppaa, on pari tyytyväistä isompaa lasta, tulevaisuuden suunnitelmia..
Kun tuntuu ettei mikään koskaan kelpaa eräille!
Mistä te puhutte toisille?
13
Meillä on kuitenkin ymmärretty olla tekemättä lasta heti kun nuorin valvottanut koliikin/allergioiden takia. Tiedän, että vahingolle ei mitään voi, mutta näiden ystävieni tapauksessa ei kummassakaan ole vahingosta kyse. Ihan suunniteltuja ovat, kuulemma.
Olen kyllä itsekin syyllistynyt tuohon valittamiseen sillon kun oli univelkaa vaikka muille jakaa. En kuitenkaan siitä päivittäin puhunut. Näillä ystävilläni tuntuu levy jääneen päälle ja joka päivä puhuvat miten on raskasta ja että miten sitä jaksaa taas valvoa jne.
Kyllä meidän lapset on olleet hoidossa isovanhemmilla ja pahimpaan aikaan meillä oli satunnaisesti hoitaja apunani.
Meillä on kaksi lapsista ollut valvottavia ja heidän jälkeen oli pidempi tauko ennen uutta vauvaa.
Ymmärsit ilmeisesti tekstini väärin. Sanoin, että olen joutunut lasten takia joutunut valvomaan, mutta nyt meillä nukkuu kaikki yöt. Nuorin on 2v ja on nukkunut yöt vajaan vuoden ikäisestä. Minulla ei siis tällä hetkellä ole univelkaa, mutta tiedän hyvin mitä se on ja siksi olen tarjoutunut välillä hoitamaan ystävieni lapsia, jotta saavat levätä.
ap
Kaikki alle kouluikäsiä. Nukkua porskuttaa yöt vauvasta saakka, en osaa ymmärtää sinun valitusta parin tunnin yöunista! :)
Mutta minusta lapsetonkin saa valittaa elämäänsä jos siltä tuntuu.
Kyllä mää tajuan että ihmiset hankkii monta lasta jos niitä haluaa monta. Sääkin saat nukkua vaan pari tuntia, olisko kannattanu jättää pari-kolme tekemättä?
Kuulostaako tyhmältä?Onhan se nyt jumankauta eri asia pitää lapsia kokoajan kotona. Joskus se vaan uuvuttaa. Ei ehkä sinua. SINÄ tuskin laitat lapsiasi yökylään ja otat muitten muksuja niin pääset pätemään!
Tai kai sää vaan olet parempi kasvattaja kuin toisten omat vanhemmat.. Niinkö?Hanki joku elämä. Mene vaikka leikkiin lapsiesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki alle kouluikäsiä. Nukkua porskuttaa yöt vauvasta saakka, en osaa ymmärtää sinun valitusta parin tunnin yöunista! :)
Mutta minusta lapsetonkin saa valittaa elämäänsä jos siltä tuntuu.
Kyllä mää tajuan että ihmiset hankkii monta lasta jos niitä haluaa monta. Sääkin saat nukkua vaan pari tuntia, olisko kannattanu jättää pari-kolme tekemättä?
Kuulostaako tyhmältä?Onhan se nyt jumankauta eri asia pitää lapsia kokoajan kotona. Joskus se vaan uuvuttaa. Ei ehkä sinua. SINÄ tuskin laitat lapsiasi yökylään ja otat muitten muksuja niin pääset pätemään!
Tai kai sää vaan olet parempi kasvattaja kuin toisten omat vanhemmat.. Niinkö?Hanki joku elämä. Mene vaikka leikkiin lapsiesi kanssa!
Mä olin ajatellut, että tekisin 3 lasta, joiden ikäerot noin 3 vuotta. No, toisella kerralla tulikin sitten kaksoset, että minkäs voi. Sitten petti kondomi (eikä muut ehkäisyt sovi, nyt olen sterilisaatiojonossa), että minkäs voit.
Mutta vaikka sitä miten rankkaa on ja miten paljon valittaakin (eikä minua muidenkaan valitus ärsytä, vaan ymmärrän heitä), niin ovathan nuo lapset rikkautta, ja jotenkin sitä kuitenkin selviää päivästä toiseen, kunnes huomaa, että näähän on jo kaikki koululaisia.
Moni järjestää elämänsä itse niin, että ei sitten jaksa sitä. Miksi pitää tehdä pienillä ikäeroilla 3 lasta ja sitten valittaa, kun on niin kauhean rankkaa ja ei jaksa mitään. SIihen päälle sitten ostetaan ylihintainen asunto ja ollaan kamalan tiukilla taloudellisesti, kun lainaa pitäis saada lyhennettyä ja ollaan hoitovapaalla. Toki saa sanoa, jos on raskasta, mutta jos oikeasti on jaksamisensa äärirajoilla, niin oisko pitänyt tehdä vaan kaksi lasta ja ostaa vähän pienempi tai vaatimattomampi asunto, jotta rahaa jää myös elämiseen. Ja huomioida jo lainaa ottaessa se, että tulee todennäköisesti jäämään pitkälle hoitovapaalle, jolloin tulot tippuu dramaattisesti. Jos jo kahden kanssa jaksaminen on tiukilla, onko pakko tehdä se kolmas? Näitä esimerkkejä tuntuu riittävän.