Lapseni meni pienempänä luottavaisena vieraiden syliin yms (viitaten toiseen keskusteluun)
Jäin miettimään tuotas yökyläkeskustelua, kun kauhisteltiin vieraita huomiota hakevia lapsia ja surkuteltiin, kun ovat jääneet vaille omien vanhempien huomiota ja rakkautta.
Omani oli ihan mahdoton huomionkaipuussaan ja toisaalta taas luotti sydämestään vieraisiin ihmisiin, koska hänellä ei ollut huonoja kokemuksia ihmisistä. Selkäni kun olin jollain leikkipaikalla kääntänyt hetkeksi, niin johan oli lapsi keikkumassa vieraan tädin käsipuolessa. Onneksi aikuiset olivat aina ihan hienotunteisia lasta kohtaan, mutta kieltämättä minä sain silloin tällöin katseita osakseni. Yritin puhua asiasta lapselle, mutta ei se alle 5-vuotiaana vaan tajunnut. En todellakaan uskaltanut laittaa yksin edes pihalle, kun lapsihan olisi lähtenyt kenen vaan mukaan.
Oli muuten meidön kuopus ja kaikkien lellikki. Huomiota sia varmaan liikaakin :) Uskon, että tuohon vieraiden halimiseen oli syynä usko omaan ihanuuteen, sosiaalinen luonne ja suuri luottamus kaikkiin ihmisiin. Älkää nyt kaikkia huomionkipeitä lapsia heti niputtako hyljeksityiksi ym
Nyt 12-vuotiaana on onneksi jo ihan "normaali" eli yrmyilee tasapuolisesti melkein kaikille eikä varmasti ota kontaktia vieraisiin :D