Lue keskustelun säännöt.
Huomenna koulupäivä ja lapsi on taas kateissa
13.09.2022 |
Ei vastaa viesteihin. Huoh. Ei tuohon mikään tehoa. Viikonlopun pidin arestissa, olen kokeillut puhelimen takavarikoinnin, kotiintuloajat, viikkorahojen maksamatta jättämisen. En tiedä mitä tehdä tuon pojan kanssa. Oon aivan loppu.
Kommentit (21)
Vähän nyt sitä luottoa. Kello on vasta yhdeksän.🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna enenmän siimaa.
Kutosluokkalaiselle? Minusta jo tämä on ihan liian myöhä mutta ei se mua kuuntele. Heti kun antaa mennä niin menee ja vaikea saada takaisin. Ap
Hae se. Kyllä se seuraavalla kerralla tulee itse. Sen verran noloa, kun mutsi hakee. Vai etkö tiedä missä hän on?
Tuleva rikollinen kyseessä, harmillista sinulle ja sydäntä särkevää. Missä isä?
Ehkä viimeistään sitten tänään sen Family linkin asennat pojan puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittoa sosiaalitoimeen. Vielä voit vaikuttaa, mutta jos nyt vaan räpiköit, kahden vuoden päästä peli on menetetty.
T. Naapurin pojan huumekuoleman sivusta seurannut
Vierailija kirjoitti:
Soittoa sosiaalitoimeen. Vielä voit vaikuttaa, mutta jos nyt vaan räpiköit, kahden vuoden päästä peli on menetetty.
T. Naapurin pojan huumekuoleman sivusta seurannut
Kaikkia ei voida pelastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittoa sosiaalitoimeen. Vielä voit vaikuttaa, mutta jos nyt vaan räpiköit, kahden vuoden päästä peli on menetetty.
T. Naapurin pojan huumekuoleman sivusta seurannut
Kaikkia ei voida pelastaa.
Niin se on vakio että jonkun elämä menee raiteiltaan. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Et saa kuukkia kuriin? Tuliko lässytettyä aikasemmin vähän liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta.
-lastenkodin ohjaaja
Minun poika oli samanlainen. Pieni paikkakunta ja aina haettiin kotiin, kun ei itse tullut. Nyt on työteliäs, kunnon perheenisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soittoa sosiaalitoimeen. Vielä voit vaikuttaa, mutta jos nyt vaan räpiköit, kahden vuoden päästä peli on menetetty.
T. Naapurin pojan huumekuoleman sivusta seurannut
En mä saa sieltä apua. Pojalla näyttää menevän kaikki hyvin mutta ei se kerro että kotona on paha olla. Tai en mä tiedä onko mutta luulen kun ei se täällä tykkää olla. Ennemmin menee kavereille kun tulee kotiin. Mua se ei kuuntele eikä usko enää ollenkaan. Ei edes kerro missä on ja onhan kaikki hyvin vaikka tietää että mä välitän. Ap
Minä laitoin aikoinaan kaksi kuukautta ulkolukieltoa kotipihan ulkopuolelle pojan pahojen töppäilyjen jälkeen. Hyvin tehosi. Joka ilta olin kotona katsomassa, ettei lähde omin lupineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittoa sosiaalitoimeen. Vielä voit vaikuttaa, mutta jos nyt vaan räpiköit, kahden vuoden päästä peli on menetetty.
T. Naapurin pojan huumekuoleman sivusta seurannut
En mä saa sieltä apua. Pojalla näyttää menevän kaikki hyvin mutta ei se kerro että kotona on paha olla. Tai en mä tiedä onko mutta luulen kun ei se täällä tykkää olla. Ennemmin menee kavereille kun tulee kotiin. Mua se ei kuuntele eikä usko enää ollenkaan. Ei edes kerro missä on ja onhan kaikki hyvin vaikka tietää että mä välitän. Ap
Aha. Olet siis provo. Jos et ole provo, poikasi tullaan kohta huostaan ottamaan. Liian nössöä vanhemmuutta.
Itse olin pienenä myös samankaltainen. Tupakka ja alkoholi tulivat kuvioihin 12- vuotiaana. Sitten pieniä tihutöitä, varastelua jne. Koulusta lintsasin minkä ehdin. Se oli siihen aikaan helppoa kun ei ollut mitään Wilmoja ja kännyköitä. Sain kuitenkin lukion käytyä ja menin opiskelemaan...paitsi että lintsasin pari ensimmäistä vuotta siitäkin.
Vanhemmat yrittivät kaikkensa, mutta mikään ei tehonnut. Aikuisiällä ADHD-diagnoosi selitti paljon silloista toimintaa. Se mikä vähänkään tuntui ikävältä tai vastenmieliseltä, oli minulle täysin ylivoimaista. Aivan sama mitä kukaan siihen olisi yrittänyt sanoa tai tehdä, mikään ei olisi auttanut.
Välivuosi paskaduunissa lopulta avasi silmäni ja sain opinnot käytyä loppuun ennätysajassa ja hyvillä arvosanoilla. Valmistumisen jälkeen ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassa lorviminen kuitenkin jatkui. Muistan surffailleeni konttorilla netissä kuukauden tekemättä yhtään mitään. Vasta kun deadline alkoi painamaan päälle, sain hommat tehtyä. Mistään en jäänyt kuitenkaan kiinni. Siitä opin sitten pikkuhiljaa itselle parhaan motivointikeinon, eli pakon. Nykyään luon itselleni keinotekoisia pakkotilanteita, esim. välitavoitteita jne. Edelleen jos ei ole kiire tai pakko, en saa mitään hiemankaan epämiellyttävää tehdyksi. Esim. tiskikoneen täyttö on useimmiten vieläkin ylivoimaista siihen asti kunnes keittiössä on kaaos ja kaikki astiat likaisina.
Pillerit ovat kyllä auttaneet, mutta ei niitäkään voi olla koko aikaa syömässä toleranssin takia.
Ei muuta kuin onnea yritykseen saada poika ruotuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittoa sosiaalitoimeen. Vielä voit vaikuttaa, mutta jos nyt vaan räpiköit, kahden vuoden päästä peli on menetetty.
T. Naapurin pojan huumekuoleman sivusta seurannut
En mä saa sieltä apua. Pojalla näyttää menevän kaikki hyvin mutta ei se kerro että kotona on paha olla. Tai en mä tiedä onko mutta luulen kun ei se täällä tykkää olla. Ennemmin menee kavereille kun tulee kotiin. Mua se ei kuuntele eikä usko enää ollenkaan. Ei edes kerro missä on ja onhan kaikki hyvin vaikka tietää että mä välitän. Ap
Sillä on murrosikä. Sen pitää nyt ottaa etäisyyttä suhun, koska sen kehitystehtävä on ottaa etäisyyttä vanhempiin. Se on luonnollinen asia. Kyllä se silti rakastaa ja välittää. Rajat sun pitää kuitenkin asettaa ja kertoa selvästi mitä siedät ja mitä et. Meillä on selkeä kotiintuloaika ja minulle pitää kertoa missä on ja kenen kanssa. Tämä ihan lapsen oman turvallisuuden takia ja tämän olen hänellekin kertonut. Ei ole helppoa, mutta joskus se helpottaa. T. Yhden jo kasvattanut aikuiseksi, toinen kasvatuksen alla
Voi muistan tuon ajan... Toivottavasti pahin kapinointi helpottaa pian.
Mulle sanottiin pienenä ettei sinne kouluun tarvi joka päivä mennä.
Anna enenmän siimaa.