Lue keskustelun säännöt.
6 v. ei osaa näyttää tunteitaan - mitä tehdä?
18.04.2010 |
Meillä on simpukan lailla itseensä käpertyvä pian 7v. eskari, joka ei osaa näyttää kielteisiä tunteitaan. Jos jokin menee pieleen, esim. eskarissa on huono päivä, ilmenee se kiukutteluna ja pienempien kiusaamisena. Vanhempiakin ärsytetään ja sitten tulee räjähdettyä. Ja kuitenkin kyse on alunperin siitä, että pojalle on tapahtunut jotain ikävää eikä hän osaa ilmaista pahaa mieltään muuten.
Tänään olimme tuttavaperheen luona kylässä, jossa perheen kaksi vuotta vanhempi poika ei suostunut leikkimään/pelaamaan poikamme kanssa. Näennäisesti eskarimme keksi muuta tekemistä muiden lasten kanssa, mutta arvasin että isomman pojan hylkääminen kirpaisi. Heti kun pääsimme kotiin alkoi räksytys ja kiusanteko. Poika oli tosi kiusanhenki, kunnes minulta meni hermo. Ja taas tilanne päätyi kyyneliin.
En tiedä mitä tehdä. Olen yrittänyt opettaa puhumaan tunteista, mutta en vaan osaa tai lapsi ei opi. Vaikka johdattelisin asiaa siihen suuntaan, että "onko sinulla paha mieli kun x ei leikkinyt kanssasi?", niin vastaus on aina en tiedä.
Tämä on tosi kurjaa koko meidän perheelle. Päiväkodissa eivät oikein osanneet antaa vinkkiä "simpukan" avaamiselle. Onko kellään kokemusta tai vinkkiä?
Kommentit (2)
Täytyy kokeilla!
En ole osannut ajatella, että niitä taitoja ei vaan ole vielä kehittynyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ihan turha ruveta kyselemään ja vääntämään keskustelua tyyliin "onko sinulla paha mieli, kun xx teki sitä ja tätä", vaan totea, että "sua suututtaa nyt ihan kunnolla, kun xx teki näin". Jos veikkauksesi menee pieleen, niin lapsi kyllä osaa kiistää sen ja voit ehdottaa jotain toista syytä, jos siltä näyttää. Kuulostaa siltä, että lapsen on vielä vaikea _jutella_ tunteistaan ja arvioida tunteitaan silloin, kun tilanne on päällä. Silloin on oikeasti ihan turha ruveta juttusille ja "ehdotella johdatellen".
Sano vaan oma arviosi tilanteesta ilmoitusasiana ja tarjoa selviytymis- tai ratkaisukeinoa tilanteelle. Kannattaa sopia lapsen kanssa etukäteen, mitä hän voisi tehdä silloin kun suututtaa. Eli juttele lapsen kanssa silloin, kun on ollut hyvä päivä ja lapsi on rauhallinen ja sopikaa, että alatte harjoitella kiukun kanssa selviämistä. Sopikaa pari toimintamallia, esim. "menen omaan huoneeseen rauhoittumaan" tai "menen takapihalle ja huudan vähän aikaa niin lujaa kuin keuhkoista lähtee" tai "istun kivelle ja lasken viiteenkymmeneen" tms. Sitten kun se suuttumus iskee ja lapsi ei tiedä, minne pahaa oloa pitää purkaa, on sinun hommasi sanoa lapselle, että "sua suututtaa nyt, koska xxx ja tuossa lähellä on kivi, jonne voit mennä laskemaan viiteenkymmeneen" tms. Älä sano tuota vihaisesti, vaan totea asia.
Muistakaa jutella tuosta sopimuksesta rauhallisina hetkinä, että se pysyy mielessä. Muistakaa myös antaa lapselle paljon kiitosta, kun hän saa rauhoitettua itsensä. Ja mikä tärkeintä: kiittäkää lasta silloin, kun hän ei ole edes joutunut suuttumuksen valtaan, vaan on ollut mukavaa seuraa!