Olen turtunut

Onko täällä muita jotka olette kokeneet jonkin trauman tai vaikkapa masennuksen takia tunne-elämä on sillä tolalla ettei muut ihmiset merkitse teille enää mitään?

Olen joutunut viimeisen kahden vuoden aikana henkisesti niin pahaan jamaan kun olen antanut muiden ihmisten rääkätä ja kiduttaa minua. Tällä tarkoitan että minua on kiristetty, minulta on varastettu, ja minua on solvattu niin pahoin etten enää jaksa. En luota kehenkään, enkä halua olla enää kenenkään ystävä ja nekin vähät keitä vielä on jäljellä, niin en ole kiinnostunut pitämään yhteyttä.

Oikeastaan vihaan ihmisiä, mutta silti koen yksinäisyyttä ja turhautumista, koska ei ole ketään johon turvautua kun on oikein paha olla, tai vain kun haluaisi lenkkiseuraa.