Lue keskustelun säännöt.
Minulla ja miehellä ei ole muuta yhteistä kuin toisemme
10.09.2022 |
Varoitus: teksti ei sisällä mitään ongelmaa tai kysymystä, kunhan aloin pohtimaan. Tai no, kysymys voisi olla se, että mites muilla?
Tänään kun avopuoliso lähti käymään ensin isällään ja sitten kaveriporukkansa kanssa erääseen harrastukseensa liittyvään tapahtumaan, aloin pohtia, miten vähän meillä on yhteistä elämässä. Olemme hyvin samankaltaisia tietyissä asioissa, ja arjessa jaamme paljon asioita, mutta tuntuu että meillä on täysin erilliset, omat elämät sen kahdenkeskisen arjen ulkopuolella.
Kun mietin esimerkiksi ex-avopuolisoani, meillä oli hirveästi yhteistä elämää ja olimme tasapuolisesti toistemme elämissä mukana. Edelleen tykkäilen hänen äitinsä ja sisarustensa somepäivityksistä, hän käy veljeni kanssa kalassa jne, ja tervehdimme ja vaihdamme muutaman sanan keskenämme jos törmäämme kaupassa tmv. En voisi siis halutessani häntä poistaa elämästäni kokonaan koska elämät linkittyvät yksiin yllättävistäkin paikoista. (Ei ole tarvettakaan häntä poistaa elämästäni)
Mutta jos nykyisen kanssa tulisi ero, pystyisin hyvin elämään loppuelämän törmäämättä häneen. Täytyisi nähdä oikein vaivaa, miten törmätä mihinkään häneen liittyvään, jos en hänen kanssaan olisi tekemisissä.
Kommentit (16)
Meillä on aika samankaltainen tilanne. En ole hoksannut ajatella asiaa noin aikaisemmin. Onko tilanteenne sinusta jollain tapaa huono, toivoisitko sen olevan toisenlainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika samankaltainen tilanne. En ole hoksannut ajatella asiaa noin aikaisemmin. Onko tilanteenne sinusta jollain tapaa huono, toivoisitko sen olevan toisenlainen?
En osaa ajatella että tilanne olisi huono tai hyvä. No ehkä sitä kaipaisi sitä, että olisi enemmän yhteisiä läheisiä - tai siis että niitä olisi ylipäätään. Mies kyllä tulee mukaan sukujuhliini ja minut on esitelty lapsuudenperheelleen, mutta emme kumpikaan voi sanoa tuntevamme toistemme lähipiiriä kun tapaamiset on sellaisia parin tunnin kahvitteluja kerran puolessa vuodessa (jos sitäkään). Kokisin todella outona tilanteena, jos pitäisi vaikka hänen siskonsa kanssa jutella ilman, että mieskin on keskustelussa koska emme tunne toisiamme millään tavalla.
Hänen kavereistaan en ole tavannut kuin yhden, vaikka viettävätkin isolla porukalla mökkiviikonloppuja sun muita. Olisi kiva kuulua tuohon porukkaan, mutta kun siihen pitäisi sitten osata sitoutua kuukausia etukäteen, että on valmis olemaan jossakin mökillä vähintään 4 päivää kerrallaan, ison tuntemattoman porukan kanssa, joiden nimiäkään ei tiedä niin.... Kaipaisin kyllä sitä että olisi tilaisuus tutustua hänen lähipiiriinsä jokseenkin "normaaleissa tilanteissa". Niin että ei tarvitse lähteä viikon reissuun tapaamaan porukkaa josta ei tiedä mitään. Ymmärrän kyllä että mieskään ei yleensä noita henkilöitä tapaa sen enempää erikseen ja yksittäin kuipäiväseltään.
Kolmonen oli ap, en koskaan muista kirjoittaa sitä.
Kuulostaa siltä että ap haluaisit mukaan miehen juttuihin eli ainakin jotain muutosta. Osallistuuko mies sinun juttuihisi? Onko tavannut kavereitasi tai muuta?
Noin siinä käy, kun valitsee miehen, jolla on korkea koulutus ja hyvä ammatti.
Eikö kannattaisi jo alkaa tutustumaan amiksiin ja työttömiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia että tykkäilet edelleen niistä somepäivityksistä xD
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä käy, kun valitsee miehen, jolla on korkea koulutus ja hyvä ammatti.
Eikö kannattaisi jo alkaa tutustumaan amiksiin ja työttömiin?
Provoon ei varmaan kannattaisi vastata, mutta meillä on molemmilla alempi korkeakoulututkinto ja ihan sellaiset tavalliset työt, käytännössä duunarihommaa. En tiedä miten tilanne muuttuisi jos mies lopettaisi työnsä ja alkaisi työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika samankaltainen tilanne. En ole hoksannut ajatella asiaa noin aikaisemmin. Onko tilanteenne sinusta jollain tapaa huono, toivoisitko sen olevan toisenlainen?
En osaa ajatella että tilanne olisi huono tai hyvä. No ehkä sitä kaipaisi sitä, että olisi enemmän yhteisiä läheisiä - tai siis että niitä olisi ylipäätään. Mies kyllä tulee mukaan sukujuhliini ja minut on esitelty lapsuudenperheelleen, mutta emme kumpikaan voi sanoa tuntevamme toistemme lähipiiriä kun tapaamiset on sellaisia parin tunnin kahvitteluja kerran puolessa vuodessa (jos sitäkään). Kokisin todella outona tilanteena, jos pitäisi vaikka hänen siskonsa kanssa jutella ilman, että mieskin on keskustelussa koska emme tunne toisiamme millään tavalla.
Hänen kavereistaan en ole tavannut kuin yhden, vaikka viettävätkin isolla porukalla mökkiviikonloppuja sun muita. Olisi kiva kuulua tuohon porukkaan, mutta kun siihen pitäisi sitten osata sitoutua kuukausia etukäteen, että on valmis olemaan jossakin mökillä vähintään 4 päivää kerrallaan, ison tuntemattoman porukan kanssa, joiden nimiäkään ei tiedä niin.... Kaipaisin kyllä sitä että olisi tilaisuus tutustua hänen lähipiiriinsä jokseenkin "normaaleissa tilanteissa". Niin että ei tarvitse lähteä viikon reissuun tapaamaan porukkaa josta ei tiedä mitään. Ymmärrän kyllä että mieskään ei yleensä noita henkilöitä tapaa sen enempää erikseen ja yksittäin kuipäiväseltään.
Meillä se on mies, joka luultavasti toivoisi, että olisin innokkaampi tapaamaan hänen sukulaisiaan ja ystäviään. Esimerkiksi tänään yksi hänen sukulaisensa järjestää puutarhajuhlat ja mies toivoi, että lähtisin mukaan ja että yöksikin voisi jäädä. Kerroin, että jos lähden mukaan, niin en missään tapauksessa yöksi ja muutenkin haluan ja tarvitsen aikaa rentoutua työviikkojen välissä enkä haluaisi viipyä paria tuntia pitempään, joten hänellä on paljon mukavampaa kun menee yksin ja jää yöksi.
Minä rakastuin mieheen, en hänen sukulaisiinsa ja ystäviinsä, en kaipaa ollenkaan heidän seuraansa. Ja tästä kerroin jo tutustumisemme alkuvaiheessa, kun hän ehdotteli yökyläilyjä kauempana asuvilla sukulaisillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika samankaltainen tilanne. En ole hoksannut ajatella asiaa noin aikaisemmin. Onko tilanteenne sinusta jollain tapaa huono, toivoisitko sen olevan toisenlainen?
En osaa ajatella että tilanne olisi huono tai hyvä. No ehkä sitä kaipaisi sitä, että olisi enemmän yhteisiä läheisiä - tai siis että niitä olisi ylipäätään. Mies kyllä tulee mukaan sukujuhliini ja minut on esitelty lapsuudenperheelleen, mutta emme kumpikaan voi sanoa tuntevamme toistemme lähipiiriä kun tapaamiset on sellaisia parin tunnin kahvitteluja kerran puolessa vuodessa (jos sitäkään). Kokisin todella outona tilanteena, jos pitäisi vaikka hänen siskonsa kanssa jutella ilman, että mieskin on keskustelussa koska emme tunne toisiamme millään tavalla.
Hänen kavereistaan en ole tavannut kuin yhden, vaikka viettävätkin isolla porukalla mökkiviikonloppuja sun muita. Olisi kiva kuulua tuohon porukkaan, mutta kun siihen pitäisi sitten osata sitoutua kuukausia etukäteen, että on valmis olemaan jossakin mökillä vähintään 4 päivää kerrallaan, ison tuntemattoman porukan kanssa, joiden nimiäkään ei tiedä niin.... Kaipaisin kyllä sitä että olisi tilaisuus tutustua hänen lähipiiriinsä jokseenkin "normaaleissa tilanteissa". Niin että ei tarvitse lähteä viikon reissuun tapaamaan porukkaa josta ei tiedä mitään. Ymmärrän kyllä että mieskään ei yleensä noita henkilöitä tapaa sen enempää erikseen ja yksittäin kuipäiväseltään.
Meillä se on mies, joka luultavasti toivoisi, että olisin innokkaampi tapaamaan hänen sukulaisiaan ja ystäviään. Esimerkiksi tänään yksi hänen sukulaisensa järjestää puutarhajuhlat ja mies toivoi, että lähtisin mukaan ja että yöksikin voisi jäädä. Kerroin, että jos lähden mukaan, niin en missään tapauksessa yöksi ja muutenkin haluan ja tarvitsen aikaa rentoutua työviikkojen välissä enkä haluaisi viipyä paria tuntia pitempään, joten hänellä on paljon mukavampaa kun menee yksin ja jää yöksi.
Minä rakastuin mieheen, en hänen sukulaisiinsa ja ystäviinsä, en kaipaa ollenkaan heidän seuraansa. Ja tästä kerroin jo tutustumisemme alkuvaiheessa, kun hän ehdotteli yökyläilyjä kauempana asuvilla sukulaisillaan.
Minulla on tämän tapainen tilanne aika pitkälti, olen meistä se introvertimpi ja paras kyläilykutsu on sellainen, joka perutaan. Ei välttämättä sille puolisolle kovin kivaa, koitan olla tässä asiassa "parempi" (sitataateissa, koska en oikeasti ajattele olevani huono).
Minä kyllä aluksi kaipasin hänen sukunsa hyväksyntää, en tiedä miksi. Mutta niin tein. En enää.
toisena vastannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivuraideasiaa. Mietin tuota sometykkäilyä. Kun tuntuu etten itse en voisi tehdä niin että tykkäilisin exän sukulaisen päivityksistä, mutta exän ei ja kaupassa moi - se kuulostaisi jotenkin hankalalta. Koska parisuhdehan on ollut joskus pääasia tai sen ihmisen piti olla, milloin suku ponnahti parrasvaloihin. Exä pienenee silloin suvun varjoon tavallaan mini-exäksi? No tämä meni ehkä liian pitkälle, mistä lie ajatus tullut.
Vierailija kirjoitti:
Sivuraideasiaa. Mietin tuota sometykkäilyä. Kun tuntuu etten itse en voisi tehdä niin että tykkäilisin exän sukulaisen päivityksistä, mutta exän ei ja kaupassa moi - se kuulostaisi jotenkin hankalalta. Koska parisuhdehan on ollut joskus pääasia tai sen ihmisen piti olla, milloin suku ponnahti parrasvaloihin. Exä pienenee silloin suvun varjoon tavallaan mini-exäksi? No tämä meni ehkä liian pitkälle, mistä lie ajatus tullut.
Omalla miehelläni ei ainakaan ole sometilejä, siksi en tykkää miehen kuvista mutta sukulaisten ku ista kylläkin. Ehkä apllä sama tilanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät kauheasti päivitä somea, siksi tuntuisi luonnolliselta että joku tykkää ex-kälyn ja exanopin kuvista muttei exän.
-edellinen-
Minulla sama tilanne ja rakastan sitä!
Avioliitossa lasteni isän kanssa oltiin samaa perhettä ja sukua pari vuosikymmentä. Hyvässä ja pahassa. Niin tiiviisti oltiin nuoresta asti yhdessä että anoppi oli minulle läheisempi kuin omat vanhemmat. Näin ollen anoppi oli ja on edelleen myös eron jälkeen lähisukuani. Ovathan he myös lastenk lähisukua.
Tuntuisi oudolta nyt vanhemmalla iällä rakentaa samanlaista suhdetta uuden puolison äitiin tai muihinkaan perheenjäseniin. Eivät ne ole perhettäni eivätkä tule koskaan olemaan. Parempi antaa siis puolison sukuloida keskenään, minä hoidan oman sukuni sekä lasteni kautta tulevan exäni suvun.
Kavereita tulee tässä iässä tavattua harvemmin muutenkin joten mukavampi tavata yksinään ilman miestä tai lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama tilanne ja rakastan sitä!
Avioliitossa lasteni isän kanssa oltiin samaa perhettä ja sukua pari vuosikymmentä. Hyvässä ja pahassa. Niin tiiviisti oltiin nuoresta asti yhdessä että anoppi oli minulle läheisempi kuin omat vanhemmat. Näin ollen anoppi oli ja on edelleen myös eron jälkeen lähisukuani. Ovathan he myös lastenk lähisukua.
Tuntuisi oudolta nyt vanhemmalla iällä rakentaa samanlaista suhdetta uuden puolison äitiin tai muihinkaan perheenjäseniin. Eivät ne ole perhettäni eivätkä tule koskaan olemaan. Parempi antaa siis puolison sukuloida keskenään, minä hoidan oman sukuni sekä lasteni kautta tulevan exäni suvun.
Kavereita tulee tässä iässä tavattua harvemmin muutenkin joten mukavampi tavata yksinään ilman miestä tai lapsia.
Veikkaan että ap:n tapauksessa kyse ei ole vuosikymmenten aviopuoliso jonka kanssa lapset VS. uusi aikuisten parisuhde -kuviosta
Minulla on samantapainen tilanne, eli meillä on miesystäväni kanssa lähestulkoon kokonaan omat elämämme, joten ihana lukea täältä vertaistukikirjoituksia: kiitos!
Suhteet ovat erilaisia.