Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on alkoholisti
08.09.2022 |
Olen surukseni havahtunut siihen, että kolmekymppinen poikani on suoraan sanoen alkoholisti. Emme ole superläheisissä väleissä ja soittele viikoittain, mutta ei nyt riidoissakaan. Asumme muutaman sadan kilometrin päässä. Viimeksi, kun puhuimne hän oli selvästi juovuksissa ja aloin oikein miettiä, että kaikki ne kerrat, kun olemme olleet yhteyksissä tai nähneet viimeisten parin vuoden aikana, hän on ollut juovuksissa tai krapulassa. Isäänsä oli omien sanojensa mukaan mennyt välit juuri siitä syystä, että isänsä oli halunnut tapaamisen ilman olutta, poika ei. Surettaa, mutta mitä tuohon oikein voi tehdä tai sanoakaan? Että katso peiliin ja ota vastuu itsestäsi ennenkuin menee työt, terveys, asunto ja rahat?
Olen itse joskus seurustellut vähän aikaa alkkiksen kanssa, ja meni kauan, että ymmärsin hänen olevan sellainen. Sitten juoksinkin lujaa kun huomasin. Ei sellaista katsele.
Ei kukaan kai haluaisi myöskään läheisensä oleva säälittävä alkoholisti reppana. Kukaan muu sitä ei voi kuitenkaan muuttaa, kuin se henkilö itse. Jos haluaa. Äidin sydäntä tämä särkee.
Kommentit (31)
Oma lapsi kuitenkin. Nää häntä vaikka olisikin humalassa, mutta muista pitää omat rajasi hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti pitää käydä ihan siellä pohjalla, että itse älyää hakea apua ja myös saa sitä. Näin ainakin tuttavapiirissä.
T: Itse vasta sinne pohjalle matkalla
Rahaa ei todellakaan kannata antaa (käyttää sen vaan alkoon), mutta muu apu/tuki olisi tälle henkilölle tarpeen jos vain onnistuu.
Itselläni on korkea kynnys myöntää ongelma ja hakea apua. Häpeä on suuri. Ehkä sama tilanne pojallasi?
Alkoholi on iso onglema Suomessa.
Mielenterveysongelmat ovat myös yleisiä, eikä Suomessa saa niihin kunnon hoitoa, jolloin päihdeongelmat lisääntyvät.
Moni ei saa apua mielenterveysongelmaansa päihdeongelmansa vuoksi vaikka ne liittyvät syvästi toisiinsa. Jos ihminen edes saa jotain hoitoa, niin häntä pallotellaan edes takaisin ympäriinsä eri tahojen kesken.
Lopulta moni luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et mahda sille mitään, valitettavasti. Tue ja tue erityisesti jos joskus alkaa hakemaan apua, rahaa älä anna ikinä. T. Itsekin alkoholisti
Alkoholi on pirullinen seuralainen, joka osaa hurmata kuten narsisti ja siihen rakastuu. Kunnes maski riisutaan ja sitten tarvitaan jo kirurginen operaatio, että siitä pääsee eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on korkea kynnys myöntää ongelma ja hakea apua. Häpeä on suuri. Ehkä sama tilanne pojallasi?
Ei se ole läheskään aina se häpeä, vaan ihan vaan se että päihde antaa vielä jotain. Nousuhumalan hyvä olokin katoaa kyllä aikanaan, sitten on enää vaan todella sekaisin kännissä. Sen yleensä pitää mennä tuohon(kin) pisteeseen ennen kuin apua haetaan.
Tuon perusteella et voi olla varma siitä että hän alkoholisti.
Oikeastaan tarvittaisiin päihdelääkärin diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on alkoholisti. Jamulla samoja piirteitä. Mä myönnän sen. Äitini ei näe itsessään mitään vikaa. Syyttelee minua ja pitää minua terapeuttinaan. Minäkin olen rikki ja ihan loppu. En silti käytä alkoholia tällä hetkellä, koska vastuu lapsista. Oon ihan loppu tähän äitini draamaan.
Jos on krapulassa niin ei ole vielä oikea alkoholisti. Kunnolliselle alkoholistille kehittyy toleranssi, eikä silloin ole mitään helveŧin krapulaa.
Kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on krapulassa niin ei ole vielä oikea alkoholisti. Kunnolliselle alkoholistille kehittyy toleranssi, eikä silloin ole mitään helveŧin krapulaa.
Kokemuksesta.
Juuri näin.
Alkoholin aineenvaihduntatuote eli asetaldehydi on jopa alkoholia enemmän koukuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti pitää käydä ihan siellä pohjalla, että itse älyää hakea apua ja myös saa sitä. Näin ainakin tuttavapiirissä.
T: Itse vasta sinne pohjalle matkalla
...ja noin myös AA-ohjelmassa lukee, ja myös minä olen kokenut tuon omassa elämässäni: raitistuin tälle raittiudelleni vasta sitten, kun olin löytänyt pohjani, jota alemmas en enää halunnut mennä. Sivuhuomautuksena täytyy vielä lisätä, että alkoholisti voi aina myös ratketa, joten esimerkiksi minä voin koska tahansa ratketa ryyppäämään, vaikka olen ollutkin jo vuosia AA:n avulla raittiina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on korkea kynnys myöntää ongelma ja hakea apua. Häpeä on suuri. Ehkä sama tilanne pojallasi?
Ehkä minulla on vielä toivoa.
Pitää ottaa itseäni niskasta kiinni. Vielä koen jotain mielihyvää alkoholista, etenkin se nousuhumala.
t.edellinen
Alkoholi tuo hyvän olon, joten selvänä pojallasi on huono olo tai asiat muuten pahasti pielessä. Yritä selvittää mikä mättää, et voi tietenkään kaikkea parantaa/auttaa, mutta yritä kysellä. Itse juopahdin pahasti isäni huoripukkeilun ja perheenrikkomisen jälkeen ja sen jälkeen ei ollakaan oltu tekemisissä, minusta johtuen. Alkoholi jäi kun isä jäi lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on korkea kynnys myöntää ongelma ja hakea apua. Häpeä on suuri. Ehkä sama tilanne pojallasi?
Ehkä minulla on vielä toivoa.
Pitää ottaa itseäni niskasta kiinni. Vielä koen jotain mielihyvää alkoholista, etenkin se nousuhumala.
t.edellinen
Ainakaan minä en kyennyt raitistumaan omalla tahdonvoimallani vaikka kuinka yritin, ja siksi menin lopulta AA:han https://www.aa.fi/groupsearch.php - enkä todellakaan ole katunut!
Vierailija kirjoitti:
Jos on krapulassa niin ei ole vielä oikea alkoholisti. Kunnolliselle alkoholistille kehittyy toleranssi, eikä silloin ole mitään helveŧin krapulaa.
Kokemuksesta.
Niin, kun loppuvuodet ennen raitistumista tai kuolemaa juo jatkuvasti (heikossa hapessa mutta ei siinä tosiaan krapulaa ehdi tulla pahasti)
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi on pirullinen seuralainen, joka osaa hurmata kuten narsisti ja siihen rakastuu. Kunnes maski riisutaan ja sitten tarvitaan jo kirurginen operaatio, että siitä pääsee eroon.
Joku raitistunut sanoi että alkoholi muuttaa persoonan lopulta itsessään narsistiseksi, eli sietämättömäksi muille. Mutta osalla käyttäjistä pohjalla pers häiriö, joka ei katoa raittiuden myötä. Raitistuminen silti vasta mahdollistaa tämän häiriöisyyden kohtaamisen, ehkä hoitamisen. Ja osa onnistuu näitä juurisyitä ajan kanssa selvittelemään esim terapiassa ja itsekseen. Hidastahan se usein on tuo pysyvämpi persoonan muutos, kaikki ihmeparantumiset ja hurahtamiset ja uudestisyntymät on höpöhöpöä. Kovaa työtä vaatii mennä sen kivun juurille, joka ajaa valheeseen ja pakenemiseen. Eivät kaikki siihen edes pysty. Toisaalta elämä on juuri useimmilla sen pituinen, että monella ehtii kasvua tapahtua, tarpeeksi kun ovat aikansa "juhlineet".
Kurjaa. Olisiko hän valmis ottamaan apua vastaan? Eikö alkoholiongelmaisille ole katkaisuhoitoja. Ilmeisesti asia täytyy ottaa hänen kanssaan puheeksi jotenkin.