Miten selvitä pettymyksestä?
Olen ihan hirveän pettynyt elämääni. Enkä saa tätä edes muutettua sellaiseksi kuin toivoisin. Miten selvitä tästä pettymyksestä? Mitä alkaisin ajattelemaan, että jaksaisin vaan olla?
Kommentit (9)
Tunnista masennus. Masennuslääkkeillä uuteen alkuun.
Käy juttelemassa jonkun kanssa niistä pettymyksistä. Tai kirjoita niistä tarina ja ulkoista ne sillä tavalla pois.
pienin askelin eli muutat ensin jotain ja sitten lisää jne
Sitten ajattelet enemmän näitä asioita, jotka ovat hyvin kuin niitä asioita, jotka ovat huonosti.
Esim. itse vaikka elämä ei mene ollenkaan niitä uria kuin olin suunnitellut ja mitä kohti ponnistellut, niin ihan pelkästään oma ja lasten terveys ovat asioita, joita ajattelen, kun masentaa. Samoin lasten kanssa touhuaminen saa ajatukset laskujen eräpäivistä yms pois.
Ostat perunalastuja ja cokacolaa. Kun saat suolasta pahan olon niin vaihdat suklaalevyyn ja jäätelöön.
Ostat perunalastuja ja cokacolaa. Kun saat suolasta pahan olon niin vaihdat suklaalevyyn ja jäätelöön.
Mulle pikemminkin on käynyt niin, että en syö ollenkaan ja olenkin laihtunut jo monta kiloa lähes anorektiselle rajalle
Ensi töiksesi voisit katsoa elokuvan Open Water ja iloita siitä, ettet ole päähenkilöiden asemassa. Sitten voit lukea vaikka kehitysmaiden vankilaoloista ja rajantakaisen Karjalan työllisyystilanteesta. Perehdy myös Stalinin puhdistuksiin, lue vaikka Sofi Oksasta.
Ota myös ilo irti hoikkudestasi. Kerää kateutta kadulla pukeutumalla oikein hoikkuutta korostavasti! Ajattele, miten suuria määriä herkkuja voisit vetää hyvällä omallatunnolla ilman, että se pitkään aikaan näkyisi pahasti vartalossasi (kun siis lähtökohta on melkein anorektinen?).
Ensi töiksesi voisit katsoa elokuvan Open Water ja iloita siitä, ettet ole päähenkilöiden asemassa. Sitten voit lukea vaikka kehitysmaiden vankilaoloista ja rajantakaisen Karjalan työllisyystilanteesta. Perehdy myös Stalinin puhdistuksiin, lue vaikka Sofi Oksasta.
Ota myös ilo irti hoikkudestasi. Kerää kateutta kadulla pukeutumalla oikein hoikkuutta korostavasti! Ajattele, miten suuria määriä herkkuja voisit vetää hyvällä omallatunnolla ilman, että se pitkään aikaan näkyisi pahasti vartalossasi (kun siis lähtökohta on melkein anorektinen?).
tietenkin jos lähdetään kehitysmaiden ihmisiin vertaamaan. Olen onneton lähinnä siitä, etten olekaan saanut sitä mitä olen halunnut ja tavoitellut jo hyvin pitkän aikaa. Tuntuu, että tuttavapiiristäni useimmat ovat saaneet paljon enemmän sellaisen elämän kuin ovat halunneetkin, mulla on moni tavoite jäänyt saavuttamatta ja alkaa jo olla vähän myöhäistäkin.
Ilmeisesti siis tuttavapiirissäsi muut ovat saavuttaneet tavoitteensa paremmin. Jos et halua kehitysmaihin vertailla, onhan meidän omassa yhteiskunnassakin hirveästi ihmisiä, joiden elämä sujuu aivan muita kuin toivottuja reittejä. Olen katsellut montakin tällaista ihmistä melko läheltä; etkö sinä tunne sellaisia?
Ihan sellainen perusasia kuin kunnon työn saanti on ylitsepääsemätön ongelma monelle hyvinkin koulutetulle nykyaikana. Jotkut eivät syystä tai toisesta pysty muodostamaa parisuhdetta ja/tai perhettä ollenkaan, vaikka haluaisivat. Et ole ollenkaan ainoa, jolla on jäänyt tavoitteita saavuttamatta. Elämä on sarja luopumisia, myös lopulta niilläkin paremmin menestyneillä.