4-vuotias pettyi saamaansa lahjaan hiukan
Kun hänellä jo sellainen oli. Kuinka loukkaavaa lahjan antajaa kohtaan jos lapsi (siis 4v) toteaa, että taasko tällainen?
Mielestäni 4vuotias ei osaa esittää vaan sanoo rehellisesti mitä ajattelee. Mitään itkukohtausta ei järjestänyt ja ilahtui ajatuksesta pitää toinen lelu mummolassa. Vai pitäisikö 4vuotiaan osata jo vaieta asiasta, että hänellä ko.lelu jo on? Kiitti tietysti lahjasta kuten aina kiittää kun jotain saa.
Kommentit (7)
asiasta keskusteltiin jälkeenpäin ja lapsi tuntui ymmärtävän, mutta eri asia muistaako miten kauan. Itse en suuttunut, mutta isänsä paheksui asiaa ääneen.
että ei tarvita kun paketti tuntuu siltä kun siellä olisi vaatetta. Ja jos tulee ei toivottu lelu niin kyllä hän sen myös näyttää... ilmeillä ja vaisulla kiitoksella. Ei tämä minun mielestä niin kovin paha juttu ole. Lapsi siis 5v. Isosisko 8v. osaa jo näyttää ilahtuneelta aina, kyllä ne kohteliaat tavat sieltä tulee iän myötä. Ja tätä ei nyt voi verrata muihin kohteliaisiin tapoihin kuten tervehdys, anteeksi, kiitos.
että lapsen rehellisyys onkin parasta, toisaalta jos oikein mieluisan lahjan saa niin hyppii riemusta kattoon. Mutta mietin voiko jotkut aikuiset loukkaantua pahastikin jos heidän tuomansa lahja ei riemukohtausta aiheutakaan?
ap
Se ostaa todella ihan mitä sattuu lapsille lahjaksi, yleensä jotain halpahallista alekorista. Minä taas kyselen hyvinkin tarkasti toiveet. Näin lapsi saa kaksi lahjaa: toisen mieluisan ja toivotun, toisen "käyttökelvottoman" tyyliin koottava gozilla-gorilla tytölle.
Ja joka kerta mies loukkaantuu, kun hänen antamaansa lahjaa ei arvosteta. Olen sanonut suoraan, että se arvostus on suoraan verrannollinen lahjan hankkimiseen käytettyyn vaivaan.
Se ostaa todella ihan mitä sattuu lapsille lahjaksi, yleensä jotain halpahallista alekorista. Minä taas kyselen hyvinkin tarkasti toiveet. Näin lapsi saa kaksi lahjaa: toisen mieluisan ja toivotun, toisen "käyttökelvottoman" tyyliin koottava gozilla-gorilla tytölle.
Ja joka kerta mies loukkaantuu, kun hänen antamaansa lahjaa ei arvosteta. Olen sanonut suoraan, että se arvostus on suoraan verrannollinen lahjan hankkimiseen käytettyyn vaivaan.
Se ostaa todella ihan mitä sattuu lapsille lahjaksi, yleensä jotain halpahallista alekorista. Minä taas kyselen hyvinkin tarkasti toiveet. Näin lapsi saa kaksi lahjaa: toisen mieluisan ja toivotun, toisen "käyttökelvottoman" tyyliin koottava gozilla-gorilla tytölle.
Ja joka kerta mies loukkaantuu, kun hänen antamaansa lahjaa ei arvosteta. Olen sanonut suoraan, että se arvostus on suoraan verrannollinen lahjan hankkimiseen käytettyyn vaivaan.
Se ostaa todella ihan mitä sattuu lapsille lahjaksi, yleensä jotain halpahallista alekorista. Minä taas kyselen hyvinkin tarkasti toiveet. Näin lapsi saa kaksi lahjaa: toisen mieluisan ja toivotun, toisen "käyttökelvottoman" tyyliin koottava gozilla-gorilla tytölle.
Ja joka kerta mies loukkaantuu, kun hänen antamaansa lahjaa ei arvosteta. Olen sanonut suoraan, että se arvostus on suoraan verrannollinen lahjan hankkimiseen käytettyyn vaivaan.
kummit toivat 4-v vuotis lahjaksi pikkulegopaloauton, jollainen pojalla oli jo. Poika totesi heti, että mullahan on jo tuollainen.
Kun synttäreitä vietettiin mökillä, poika totesi, että senhän voi jättää sinne, niin sitten on molemmissa paikoissa auto. Vähän ajan kuluttua alkoi kuitenkin ajattelemaan, että voisiko sen vaihtaa sellaiseen, jota hänellä ei ole. kummit suhtautuivat tähän tosi hyvin, lupasin, että me hoidetaan vaihto, jos poika päätyy siihen vaihtoehtoon.
ja on ihan normaalia, että hän sanoo suoraan sen mitä tuntee.
Keskustelisin lapsen kanssa siitä, miten tuollaisessa tilanteessa voisi käyttäytyä jatkossa, mutta en olisi vihainen tuosta tokaisusta.