Olen aivan rikki sisältä.

Kaipaisin vertaistukea ja ehkä jopa vinkkejä, miten helpottaa omaa oloaan. Juominen ei käy, kun pitää käydä töissä, huolehtia lapsista, kodista ja lemmikeistä.

En mene yksityiskohtiin tässä, vaan kerron vain sen verran, mitä tarvitsee.
Mies (ylläri) loukkasi minua viime perjantaina niin pahoin, etten edes pystynyt raivostumaan. Tunsin, kuinka veri pakeni kehostani, alkoi pyörryttää ja oksettamaan. Tunsin, kuinka sydän tipahti rinnastani, eikä ole sinne takaisin päätynyt vieläkään. Tunne on samaan aikaan ontto, mutta samaan aikaan täynnä. Voin sekä fyysisesti että henkisesti niin pahoin, etten tiedä miten päin olisin.
En pysty puhumaan miehelle, en edes katsomaan häntä päin. Hänkään ei kyllä edes yritä pahoitella tekoaan.
Mainittakoon sen verran, että minä en vähästä hätkähdä, katson paljon asioita läpi sormieni ja annan ihmisten kulkea ylitseni liiankin helposti. Erittäin harvoin nousen takajaloilleni, mutta kuitenkin nousen - paitsi nyt. Nyt tipahdin ja korkealta, enkä tiedä miten kammeta täältä ylös.
Tekisi mieli vain itkeä ja tarttua pullon kaulaan, alkoholi jos aiheuttaisi jotain tunteitakin minussa. Huutaa keskellä metsää.