Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan erota ystävästä, muttei hänelle jää ketään
04.09.2022 |
Olen teini-ikäisenä lupautunut ystäväni lapsen kummiksi. Nyt olen monta vuotta tehnyt ystävään pientä välieroa, koska koen, etten saa ystävyydestä enää mitään. Olen hänelle ollut vuosia enää oikeastaan yksipuolisesti psykiatri.
Olen henkinen likakaivo, minun jutut ei häntä kiinnosta, mutta hänen juttunsa ovat aina pääasiassa. Hän vie kaikki energiani ja olen täysin loppu siihen. Olen päättänyt lopettaa ystävyyden ja olen tehnyt hiljaista "ei sovi, ei käy, en tule, en voi puhua",nyt pidemmän ajan. Ajattelin, että kun hänellä on nyt perhe-elämä ja työ, niin hän kyllä äkkiä myös minut unohtaa.
Yksi päivä ystäväni soitti, ja ajattelin, että vastaanpa nyt pikaisesti. Hän oli täysin rikki, sanoi, että eroaa miehestään, jää sairaslomalle ja kiista lapsista. Itki ja on syvästi masentunut ja sanoi, että olen hänelle ainut ihminen ollut useaan vuoteen, kehen hän luottaa ja toivoo saavansa minulta tukea ja ylistää, että on hänelle maailman rakkain ystävä, enkä koskaan voi jättää häntä.
Minua rupesi ahdistamaan, kun en enää halua olla se psykiatri ja nyt joutuisin sitä olemaan entistä enemmän.
Ahdistun syvästi ja en tiedä, miten oikein irroittaudun ihmissuhteesta.
Kommentit (10)
Okei, hoida hommasi. Et kai odota täältä meiltä tukea kun et sitä itsekään anna? Hop-hop - hoida asiasi! Ei me jakseta sua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että sinun roolisi hänelle on käynyt liian raskaaksi, joten haluat ottaa etäisyyttä. Hänen tulisi muutenkin oman tilanteensa takia mennä ammattiavun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Okei, hoida hommasi. Et kai odota täältä meiltä tukea kun et sitä itsekään anna? Hop-hop - hoida asiasi! Ei me jakseta sua!
Tämä 😂
Ota salainen puhelin numero ja muuta eri paikkakunnale.
Onkohan tottakaan tuo ns. kaverisi kriisi. On ehkä huomannut sinun etääntymisyrityksesi ja yrittää nyt kelata sut takaisin.
Jos vielä juttelet hänelle niin vinkkaa hälle parit tahot joista voisi saada keskusteluapua ja kerro hänelle, että itsellesi pelkkänä kuuntelijana oleminen on liian rankkaa.
Jos hän oikeasti haluaa olla ystäväsi hän ymmärtää sinua ja muuttaa käytöstään. Jos hän suuttuu niin ainakin tiedät ettei ystävyys ole ehkä hänen puoleltaan niin syvää kuin hän esittää ja sinun on helpompi olla vastaamatta hänelle enää muuten kuin omien voimavarojesi puitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. On tosi tärkeää, että hän hakeutuu ammattiavun piiriin. Tilanne kuulostaa kohtuuttomalta sinun osalta ja kyllä se täytyy voida sanoa ääneen, että näiden juttujen yksipuolinen kuunteleminen on liian rankkaa sinulle.
Esimerkkejä viime vuosista: Menen kylään, mennään kahville tai hän soittaa:
Heti kun tulen ovesta sisään, alkaa 2h monologi hänen elämästään, olipa siinä sitten kriisiä tai ei. Jos keskeytän tai edes kommentoin hänen aihetta, hän puhuu päälle.
2h monologin päätteeksi saattaa tavan vuoksi kysyä, että "Heh, olenpa tässä nyt 2h puhunut itsestäni, mitä sä oot tehnyt tai mitä kuuluu". Alan kertomaan ja huomaan jo puolikkaan, ensimmäisen lauseen kohdalla, kun hän on joko lähtenyt siivoamaan, paimentamaan lapsia, koiraa, etsimään puhelinta tai säätämään.
Ilmeisesti ei edes muista, että on kysynyt multa kuulumisia, koska saattaa sanoa, että "no mut hei olipa kiva ja virkistävä nähdä taas!" joten häntä ei siis tuon taivaallista kiinnosta, tai edes pysty keskittymään, mitä mulla olisi sanottavaa.
Olen tätä sietänyt sen takia, että olen edelleen kummi, mutta nyt olen tänä vuonna päättänyt, että yhteydenpito saa jäädä. Hän ei tiedä elämästäni mitään. Olen koko ajan vähentänyt näkemisiä ja en ole vastannut puheluihin tai siirtänyt näkemisiä.
Nyt kun olen tehnyt tällaista eroa, niin saan tuon soiton, jossa ylistetään minua ja että olen hänen ainut ystävä, ja hän kaipaa kipeästi tukea ja apua tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaajaa. Et pysty suoraan sanomaan kuinka sua ärsyttää tuo omanapaisuus? Vuosia siedät ja sitten tylysti välit poikki, ilman että nostat kissan pöydälle? Moni aikuinen kykenee kyllä korjaamaan käytöstään kun puhutaan asiat halki.
Ole jämäkkä. Sano että hankii ammattilaisapua. Et ole psykiatri. Olet ystävä ja kerro mitä odotat ystävyydeltä. Joko homma paranee tai sitten ainakin menee välit.
Alue: Aihe vapaa
Up