Katoavat ja yhtäkkiä takaisin ilmestyvät tavarat?
Katoaako täällä muilta välillä tavaroita niin, että ootte takuulla yksin kotona, eikä jotain tavaraa vain löydy. Ootte aivan varmasti katsoneet tarkasti jonkun pöydänkulman jossa sen pitäisi olla, eikä se ole siinä. Etsitte ja etsitte, kunnes yhtäkkiä huomaatte että se on just siinä missä se ei aivan varmasti hetki sitten ollut?
Mulle käy näin välillä, ei kovin usein ja yhdelle kaverille myös. Ollaan päätelty että molemmilla on kotitonttu, joka jostain syystä tykkää välillä keppostella. Kiinnostaa kuulla ollaanko yksin.
Olen myös pohtinut voiko olla hetkittäin vaan jotenkin niin heikko havainnointikyky, mutta en usko ihan siihenkään että silloin tällöin iskisi sokeus yhteen tavaraan. Eikä siis kyse ole siitä, että olisi joku pikkuesine paperipinon alla, vaan ihan kohtuullisen kokoinen esine, joka sitten onkin aivan näkösällä löytyessään.
Kommentit (15)
Itse sarjoittaisi lukon uudelleen ja pitäisin avaimen vain Itselläni. Laittaisin riistakameran kuvaaman eteiseen ovea, kun olen pois kotoa.
Elämme simulaatiossa ja tuollaiset tapahtumat ovat virheitä koodissa.
Vierailija kirjoitti:
Itse sarjoittaisi lukon uudelleen ja pitäisin avaimen vain Itselläni. Laittaisin riistakameran kuvaaman eteiseen ovea, kun olen pois kotoa.
No siis se tavara voi ilmestyä takaisin niin, etten oo poistunut kotoa, eikä takuulla kukaan muu ole voinut käydä täällä.
Toistaiseksi siis ehdokkaina tonttu, kotikummitus ja virhe koodissa. Hmmm. Mitenköhän tätä lähtis tutkimaan. Kiinnostaa meinaan ihan oikeasti.
Alkavaa dementiaa. Ja näkökyky vaan on joskus semmonen, viesti ei mene aivoihin vaikka esine on edessä tai kädessä, esim. Silmälasit.
Itse löysin eilen esineen jota etsin pari viikkoa sitten. Katsoin vuodevaatelaatikosta jossa muistin sen olevan. No, kaitpa heitin jo pois. ( Lapsen 20 vuotta sitten tänne jättämä). Eilen otin pahvilaatikon pois ja siellähän se esine, laatikon takana. Vaikka varmalla siirsin pahvilaatikkoa silloinkin.
Nyt kun asiaa pohdin, niin vois kai se olla joku ryppy aika-avaruusjatkumossa? Hetkellisesti on tullut eksyttyä reitiltä siihen ulottuvuuteen missä se tavara ei oo paikoillaan, tai joku madonreikä on hetkellisesti ilmaantunut siihen pöydänkulmalle ja tavara käy toisaalla?
Vierailija kirjoitti:
Alkavaa dementiaa. Ja näkökyky vaan on joskus semmonen, viesti ei mene aivoihin vaikka esine on edessä tai kädessä, esim. Silmälasit.
Itse löysin eilen esineen jota etsin pari viikkoa sitten. Katsoin vuodevaatelaatikosta jossa muistin sen olevan. No, kaitpa heitin jo pois. ( Lapsen 20 vuotta sitten tänne jättämä). Eilen otin pahvilaatikon pois ja siellähän se esine, laatikon takana. Vaikka varmalla siirsin pahvilaatikkoa silloinkin.
Tajuaisin jos kertavilkaisulla ei huomais, tai jotenkin ei ehkä muistais ihan tarkalleen minkä väristä tavaraa etsii, mutta kun voi olla etsinyt tunteja ja moneen kertaan katsonut tarkkaan sen kohdan missä pitäis olla eikä se ole. Tosi valikoiva mielenhäiriö, jos harvemmin kuin kerran kuussa iskee yhteen tavaraan, jota ei sitten vaan tunnistais. Tätä on ollut siis vuosia jo.
Ehkä vähän hermostuneena hakee, silmien ja aivojen yhteistyö ei toimi. Monethan hakee vaikka silmälaseja jotka on otsalla tai kädessä tms.
Joku ehkä osaa selittää mistä johtuu. Ja vanhuuden oire on se jos luulee jonkun käyvän piilottamassa tai varastamassa esineitä. Tai vainoharhaisuutta voi olla nuoremmillakin. ( Siis jos asuu yksin)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun asiaa pohdin, niin vois kai se olla joku ryppy aika-avaruusjatkumossa? Hetkellisesti on tullut eksyttyä reitiltä siihen ulottuvuuteen missä se tavara ei oo paikoillaan, tai joku madonreikä on hetkellisesti ilmaantunut siihen pöydänkulmalle ja tavara käy toisaalla?
Sama! Lompsaan vois tosin ilmestyä vähän enemmän rahaa.
(ää, miksei mulle käy koskaan noin...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sarjoittaisi lukon uudelleen ja pitäisin avaimen vain Itselläni. Laittaisin riistakameran kuvaaman eteiseen ovea, kun olen pois kotoa.
No siis se tavara voi ilmestyä takaisin niin, etten oo poistunut kotoa, eikä takuulla kukaan muu ole voinut käydä täällä.
Minkä ikäinen olet?
Ne on niitä tavaroita, jotka löytää vasta oma äiti :(
Ihmisen havainnointikyky on oikeasti melko rajallinen. Iso osa siitä mitä luulemme aistivamme on aivojen automaatiolla sinne täyttämää materiaalia. Jos aivot täyttävät näkökenttään vain pöydänkulman, sen me näemme ja luulemme, että siinä on koko todellisuus. Neurologia on omituista.
Itellä käy niin, että etsin jotain esinettä, vaikka ripsiväriä muiden meikkien joukosta meikkipussista. En havaitse sitä, hetken kuluttua etsin samasta paikasta uudelleen, ja tadaa-johan löytyy. Todennäköinen selitys: kiire, hermostuminen, väsymys ym. haittaavat havainnointiani ja tiedon prosessointia aivoissani.
Asuin nuorena muutaman vuoden asunnossa, missä tätä tapahtui usein. Siellä tapahtui muutakin outoa. Kun muutin pois tuosta asunnosta, ei missään muualla ole tapahtunut mitään vastaavaa. Kyseisessä asunnossa tavaroita hävisi eikä löytynyt etsimällä sieltä, missä niiden piti olla eikä mistään muualtakaan ja sitten yhtäkkiä ne olivatkin omalla paikallaan. TV vaihtoi kanavaa itsekseen, silloin kun en istunut katsomassa sitä vaan pidin sitä päällä taustalla. Joskus kuului aivan kuin vessan vesihana olisi päällä, mutta kun menin katsomaan, lavuaari oli kuiva. Katossa oli kaksi mustaa viivaa, jotka näytti liikkuvan enkä saanut niitä millään pesuaineella pestyä pois. Tauluja tippui seiniltä niin, että taulukoukku jäi tukevasti kiinni seinään ja taulun takaosassa oleva pidike oli ehjänä taulussa kiinni, siis tauluja putosi aivan kuin ne olisi nostettu koukusta pois. Asuin yksin, mutta aina oli tunne kuin en olisi ollut yksin.
Kun muutin pois, kaikki nuo outoudet loppuivat. Seuraavassa asunnossa oli sama TV eikä kanavat enää vaihtuneet itsestään eikä mitään muutakaan outoa ole sen jälkeen tapahtunut. Aikaa tuosta on kulunut 30 vuotta.
Meillä se on kotikummitus.:)