Pitääkö tapahtua jotain vakavaa, ennenkuin mielenterveysongelmaisen saa hoitoon, jos henkilö itse ei hoitoa halua

Ei aikuista helposti kyllä saa tahdonvastaiseen hoitoon helposti. Alla viralliset säännöt, joista kaikkien pitää täyttyä. Usein parasta mitä voi ttehdä  on pelastaa itsensä ja jos on lapsia, myös heidät, lähteä pois, jos toinen on liian sekaisin eikä suostu hoitoon.

Täysi-ikäinen henkilö voidaan toimittaa ja määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos seuraavat kolme edellytystä vallitsevat samanaikaisesti:

Henkilön on oltava mielisairas eli psykoottinen.

Henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan, vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.

Mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä.

Voi ei, tiedän miten raskasta tuo on, bipolaarihäiriöisen vaimona :( Se vaihe, kun tietää että on menossa kohti psykoosia, meillä yleensä mania menee sinne ennemminkin kuin masennus, käytös on sietämätöntä, mutta vielä ei ole todellisuudentaju selvästi mennyt joten ei ole tahdonvastaisen hoidon perustetta. Tuossa juuri kesäloma kivasti meni hypomanian kääntyessä yhä syveneväksi maniaksi, mies oli ärtyisä, levoton, ei nukkunut, tuhlasi rahaa nettipeleihin ja ostoksiin, ryyppäsi välillä ja petti ryypätessään. Lääkkeet heitti menemään koska hän ei enää uskonut koko diagnoosiin, hän oli elämänsä kunnossa nyt!

Minä siinä sitten väsyneenä katselin sitä menoa ja mietin että A) hyvä etten suostunut koskaan tekemään hänen kanssa lapsia niin ei lapset kärsi ja B) lataamokeikkahan tästä tulee, mutta missä vaiheessa ja miten ilmenee sellaisena että saa hoitoon. No, tällä kertaa hän alkoi lopulta uskoa omaavansa yliluonnollisia voimia. Olisi halunnut liidellä alas parvekkeelta, mistä sain puhuttua ympäri menemällä miehen harhaiseen logiikkaan ("joo joo uskon että osaat liidellä, mutta kun muut ei osaa niin ei ole hyvä että naapurit näkee sinut liitelemässä") koska muuten se raivostuisi ja tekisi uhmallaankin temppunsa... Tässä vaiheessa tiesin että nyt onnistuu tahdonvastainen hoito taas.

Pitää.

Vierailija kirjoitti:

Tuon liitelyn jos saat kuvattua ja nauhoitettua niin sillä ehkä saisi pakkohoitoon. Onhan hän vaaraksi itselleen ja jos joku vielä jää liitelijän alle..   Keskustele tilanteesta psykiatrin kanssa että miten voisi asiaa edistää.

Soitat hätäkeskukseen tuntemattomasta numerosta ja kerro henkilöstä joka käyttäytyy julkisesti muita/itseään vaarantaen.

Skitsofrenikon veljenä voin sanoa, että nykyään ikävä kyllä ihminen saa vetää itsensä todella tolkuttomaan kuntoon ennenkuin saa apua poliiseilta ja toimitettua pakkohoitoon.

Voimia sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, tiedän miten raskasta tuo on, bipolaarihäiriöisen vaimona :( Se vaihe, kun tietää että on menossa kohti psykoosia, meillä yleensä mania menee sinne ennemminkin kuin masennus, käytös on sietämätöntä, mutta vielä ei ole todellisuudentaju selvästi mennyt joten ei ole tahdonvastaisen hoidon perustetta. Tuossa juuri kesäloma kivasti meni hypomanian kääntyessä yhä syveneväksi maniaksi, mies oli ärtyisä, levoton, ei nukkunut, tuhlasi rahaa nettipeleihin ja ostoksiin, ryyppäsi välillä ja petti ryypätessään. Lääkkeet heitti menemään koska hän ei enää uskonut koko diagnoosiin, hän oli elämänsä kunnossa nyt!

Minä siinä sitten väsyneenä katselin sitä menoa ja mietin että A) hyvä etten suostunut koskaan tekemään hänen kanssa lapsia niin ei lapset kärsi ja B) lataamokeikkahan tästä tulee, mutta missä vaiheessa ja miten ilmenee sellaisena että saa hoitoon. No, tällä kertaa hän alkoi lopulta uskoa omaavansa yliluonnollisia voimia. Olisi halunnut liidellä alas parvekkeelta, mistä sain puhuttua ympäri menemällä miehen harhaiseen logiikkaan ("joo joo uskon että osaat liidellä, mutta kun muut ei osaa niin ei ole hyvä että naapurit näkee sinut liitelemässä") koska muuten se raivostuisi ja tekisi uhmallaankin temppunsa... Tässä vaiheessa tiesin että nyt onnistuu tahdonvastainen hoito taas.

Sinähän oit valita helpomman tien, kun et ole verisukua. Tietysti hyvä että autat miestä mäessä. Mutta yäk, jos pettääkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, tiedän miten raskasta tuo on, bipolaarihäiriöisen vaimona :( Se vaihe, kun tietää että on menossa kohti psykoosia, meillä yleensä mania menee sinne ennemminkin kuin masennus, käytös on sietämätöntä, mutta vielä ei ole todellisuudentaju selvästi mennyt joten ei ole tahdonvastaisen hoidon perustetta. Tuossa juuri kesäloma kivasti meni hypomanian kääntyessä yhä syveneväksi maniaksi, mies oli ärtyisä, levoton, ei nukkunut, tuhlasi rahaa nettipeleihin ja ostoksiin, ryyppäsi välillä ja petti ryypätessään. Lääkkeet heitti menemään koska hän ei enää uskonut koko diagnoosiin, hän oli elämänsä kunnossa nyt!

Minä siinä sitten väsyneenä katselin sitä menoa ja mietin että A) hyvä etten suostunut koskaan tekemään hänen kanssa lapsia niin ei lapset kärsi ja B) lataamokeikkahan tästä tulee, mutta missä vaiheessa ja miten ilmenee sellaisena että saa hoitoon. No, tällä kertaa hän alkoi lopulta uskoa omaavansa yliluonnollisia voimia. Olisi halunnut liidellä alas parvekkeelta, mistä sain puhuttua ympäri menemällä miehen harhaiseen logiikkaan ("joo joo uskon että osaat liidellä, mutta kun muut ei osaa niin ei ole hyvä että naapurit näkee sinut liitelemässä") koska muuten se raivostuisi ja tekisi uhmallaankin temppunsa... Tässä vaiheessa tiesin että nyt onnistuu tahdonvastainen hoito taas.

Onpa rajua luettavaa. Miten sinä itse jaksat, mikä pitää sinut kasassa? Voin ihan suoraan myöntää, etten itse jaksaisi olla parisuhteessa, jossa joutuisin epäsäännöllsen säännöllisesti ottamaan hoivaajan roolin. Ilman sinua miehesi olisi todennäköisesti jo liidellyt alas parvekkeelta. Olet supersankari, mutta anna kun arvaan: et koskaan saa kiitosta asiasta.

Pari poliisi ja brankkarikeikkaa piristää prosessia kummasti. Sitten sanot sossuille että et voi ottaa vastuuta ihmisestä, joka on vaaraksi itselleen ja muille. Vielä parampi, jos on huollettavia perheessä. Sydämeen sattuu, mutta muu ei auta. Been there, done that.