Muita, joitten kaikki parisuhteet menneet niin sanotusti pipariksi?

Joo on ne kaikki kussut meikäläiseltäkin. Kovin on hiljaista, ihmiset ei uskalla tätä myöntää :)

Sama täällä, yleensä kaatunut parin vuoden päästä yhteenmuuttamisesta. En jaksa enää yrittää.

N45

Kyllä, parisuhteilla ja ihmisillä yleesäkin on parasta ennen päiväys. Sad but true.

Itsellä nyt 7 vuotta saman ihmisen kanssa, mutta tuskaa ja taistelua on ollut! Sitä ennen muutama 6kk-3v kestänyt suhde. Tässä suhteessa olisin varmasti jo luovuttanut, jos ei oltaisi naimisissa ja olisi lapsia. Tavallaan nään turhaksi luovuttaa, kun tuskin mahdollinen seuraavakaan suhde sen paremmin toimisi. Ja sitten olisin hajoittanut ydinperheen ikään kuin turhaan.

Itsellä ollut pelkkää piparia parisuhteet.

Joo, ei ole toimineet.

10 vuoden liitto.

Sit on 3 x 2-5 kuukauden tapailusuhteita.

Kaikkia olisin halunnut jatkaa ja korjata, mut vastapuoli ei.

Samoin täällä. Syyksi arvelen jotain traumabondia itsellä. Miehet olleet jotenkin ongelmaisia, valehtelua, pettämistä.

Mä olen 61 v nainen ja sinkkuna jo 30 vuotta. Sitä ennen oli 3 "vakavampaa" suhdetta, joista kaksi avoliittoja. Yksikään suhteista ei kuitenkaan kestänyt edes kolmea vuotta. Syy on kyllä 99%:sti minussa. En ole lainkaan parisuhdeihminen. Tykkään tehdä omaa elämääni koskevat päätökset itse kyselemättä muiden mielipiteitä. Parisuhteissa aina tuntui, ettei mulla edes ole sellaista kuin oma elämä vaan elin jonkun toisen elämää tai siis sellaista me-elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Samoin täällä. Syyksi arvelen jotain traumabondia itsellä. Miehet olleet jotenkin ongelmaisia, valehtelua, pettämistä.

Sama. Sen verran olen päässyt eteenpäin itsetutkiskelussa että ilmeisesti olen lapsena ollut hieman turvattomasti kiintynyt. Nuoresta saakka pitänyt huolta itsestä ja perheen asioista. Olen hoivaaja. Korostetun itsenäinen. Ja huono kertomaan omista tarpeista, saatikka vaatimaan toiselta mitään.

Vissiin siis ihastun aina miehiin jotka käyttäytyvät näin ristiriitaisesti. Suhteissa on siis tyypillisesti paljon läheisyyttä ja hellyyttä, mutta henkisellä tasolla ovat kuitenkin turvattomia (valehtelu, pettäminen, hylkääminen). Omia tarpeita en uskalla kunnolla tuoda esille, ja jos tuonkin, eihän tuontyyppiset miehet niistä välitä. Liikaa koitan myös korjata asioita, vaikka toinen ei sitä millään tasolla "ansaitse".

Ilmeisesti aivot kääntää asiat niin että jos lapsena olet kokenut turvattomuutta, niin aikuisena se piirre tuntuu toisessa tutulta ja siksi turvalliselta. Ihan sairasta ja pöhköä.