Miten kestää työelämää?

Moni on ratkaissut tuon ongelman mielialalääkkeillä. Tosin eihän lääkärit enää muuta kirjoita.

Asenne ratkaisee. Omat rajat. Ihan hyvin kestää kun suojelee itseään energiavarkailta.

Ei ole mitään yleistä työelämää. On erilaisia töitä, ammatteja, työpaikkoja ja työsopimuksia.

Hyvinkin moni nauttii tänäänkin työstään. Myös minä.

Etsi semmoine työpaikka, ettei tarvitse olla tekemisisä ihmisten kanssa. Itse iltasiivooja. Saan olla yksin omassa rauhassa. Työ on suht kevyttä. Palkka on huon, mutta kyllä sillä elää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään yleistä työelämää. On erilaisia töitä, ammatteja, työpaikkoja ja työsopimuksia.

Hyvinkin moni nauttii tänäänkin työstään. Myös minä.

Vain 95 % ottaisi lopputilin heti jos rahat riittäisivät ilman työntekoa. 

Meillä töissä piisaa näitä saikuttelijoita. Yksi taisi jäädä juomisestaan kiinni ja saikutteli runsaasti ennen sitä. Sitten on näitä motivaatiovemppaajia.

Sama pätee esim.raksa-alalla. Siellä työnjohdossa toimiva sukulaiseni on ihan kypsänä laiskoihin, lellittyihin miehiin.

En ole löytänyt yhtäkään edes asiallista työpaikkaa, saati hyvää. Kaikki on aivan järkyttävää huutamista, raivoomista, kiristämistä, uhkailua, henkistä väkivaltaa, kiusaamista, järjettömiä työmääriä, pitäisi omalla vapaa-ajallakin tehdä töitä yms.

Ihmettelen että ihmiset suostuu kaikkeen tohon kyykytykseen hiljaa.

Turha ihmetellä miksi kansa lihoo, ryyppää, saa infarkteja ja dementiaa jo 40 vuotiaana.

Oletko trolli vai henkisesti vähän vässykkä?

Työelämä on sitä samaa elämää mitä muukin, paitsi että on tehty sopimus tietynlaisten hommien tekemisestä (useimmiten) tiettyyn aikaan päivästä. Työelämässä ei pitäisi vaihtaa mitään erilaista selviytysmismoodia tai vaihtoehtopersoonaa päälle - toimi ihan omana itsenäsi ja jos joku perseilee, hoida asia siten kuin sen tekisit muutenkin. Niitä työsopparissa sovittuja sääntöjä kannattaa silti vähän muistella.

Et voi mitään sille mitä muut tekee. Sillä on merkitystä mitä sinä teet.

Toisille työ on koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko trolli vai henkisesti vähän vässykkä?

Työelämä on sitä samaa elämää mitä muukin, paitsi että on tehty sopimus tietynlaisten hommien tekemisestä (useimmiten) tiettyyn aikaan päivästä. Työelämässä ei pitäisi vaihtaa mitään erilaista selviytysmismoodia tai vaihtoehtopersoonaa päälle - toimi ihan omana itsenäsi ja jos joku perseilee, hoida asia siten kuin sen tekisit muutenkin. Niitä työsopparissa sovittuja sääntöjä kannattaa silti vähän muistella.

Mua ei kyllä normaalielämässä koko ajan haukuta, painosteta, uhkailla, pomputeta, eikä mulle normaalielämässä dumpata lopuntonta määrää hommia, mistä ei voi selvitä. Normaalielämässä mulle ei ihmiset huuda puhelimessa. Kyllä työelämä on jotain ihan muuta kuin normaalia.

Lisäksi normaalielämässä voin ihan itse päättää mitä teen, miten teen, milloin teen ja miksi teen. Voin syödä ja levätä kun tarvii. Aika hlvtin iso ero.

Ei mitenkään. Ei kannata edes yrittää.

100% etätyö. Luksusta!

Mietin samaa kuin aloittaja. Olen täysin väsynyt töissä käyntiin. Ikää vasta 47 mutta joka aamu mietin, jäänkö jo tänään vaan makaamaan sänkyyn. Ja ei, en aio vaihtaa enää tämän ikäisenä alaa, ottamaan laina maksaakseni sitä sitten eläkeikään asti. Koen työni merkityksettömäksi vaikka se korvaamaton palvelualan duuni onkin. Yksitoikkoista rutiini, paskanjauhantaa, tekohymyä ja fraaseja päivät läpeensä. Illalla lopen uupuneena himaan, kotihommat ja nukkumaan. Aamulla sama alusta. Lomilla herään eloon. Olen kuin eri ihminen. Työ tappaa ihmisen. Sen merkitys on kai ainoastaan pitää yhteiskunta kasassa verojen muodossa. Työvuosien jälkeen on viisainta kuolla pois ettei muodostu rasitteeksi. Ihmettelen, miten jaksan vielä 20 vuotta tätä paskaa. Toivon aina että tulisin kipeäksi tai keksisin jonkun tavan saikutta edes joskus. Mutta en ole koskaan kipeä ja lääkäri työntää vain mielialalääkkeitä jos sinne tällaisia menee puhumaan. Joten sinnittelen maanantaista perjantaihin odottaen viikonloppua, kuukaudesta toiseen odottaen lomaa, vuodesta toiseen odottaen että pääsee eläkkeelle. Näin se vaan menee. Life sucks.